Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit n. kolmikymppinen sinkkunainen, ja tapaisit
07.06.2010 |
saman ikäisen miehen, joka olisi mukava, kohtelias, mukavan näköinen ja kokoinen, akateemisesta perheestä, ja jolla olisi hyvä huumorintaju, ja joka opiskelisi korkeakoulussa ja johon ihastuisit ja joka ihastuisi sinuun.
Vaikuttaisiko tunteisiisi ja suhteen jatkuvuuten sinun puoleltasi mikään näistä, kun sinulle myöhemmin selviäisi, että miehen opiskelut ovat jatkuneet yli kymmenen vuotta ilman, että hän on vieläkään valmis? Tai että mies sairastaa parantumatonta sairautta (joka ei tosin vaikuttaisi hänen perimäänsä)? Tai että mies olisi juuri jäänyt työttömäksi? Tai se, että hän on saanut kehitettyä itselleen valtavat velat, pelkästään kulutusluotoilla?
Kommentit (40)
Varsinkin, jos turhanpäiväisiä kulutusluottoja...Riippuu siitä kuinka pahassa velkakierteessä on ja onko ottanut virheistä opikseen. Siis jos esim jo hoitanut maksuja/sopinut maksujärjestelyjä, joista pitää kiinni, niin voisin harkita. Seurailisin tilannetta jonkin aikaa, niin näkisin, miten sujuvat päivittäiset raha-asiat ja muu elämä. Ovatko opinnot kuitenkin loppuvaiheessa? Mitä suunnitelmia niiden suhteen? Onko ollut töissä vai kenties vuosikausia työttömänä (ilman päätoimista opiskeluakaan...)?? Onko elänyt pitkässä parisuhteessa = kykeneekö sellaiseen?
Miten sairaus vaikuttaisi sinun arkeesi? Pitääkö mies huolta itsestään? Siis jos esim. diabetes, niin täytyy kyetä elämään terveellisesti ja säännöllisesti syöden+nukkuen.
Onhan tuossa aika paljon tarkkailtavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehdimme kuitenkin seurustella jonkin aikaa, opiskeluista tiesin, mutta ne ei juurikaan vaikuttabut. Sitten, kun velat tulivat esiin alkoi minun tunteeni väljähtyä ja heti eron jälkeen selvisi myös mt-ongelmat, jolloin olin suorastaan onnellinen päätöksestäni.
noin kolmevitonen nainen on jokseenkin sitä, mitä ap kuvaa miehessä, lukuunottamatta niitä kulutusluottoja. Hän on kiva, älykäs, huumorintajuinen, hyvästä perheestä ja varallisuuttakin riittää. Hänellä on matematiikan yliopisto-opinnot jokseenkin pysyvästi kesken (tai no, valmistui kandiksi puolitoista vuotta sitten, jos se lasketaan) hän sairastaa hankalahoitoista nivelreumaa, ja hän sanoutui juuri irti isohkosta it-alan firmasta keskittyäkseen tekemään töitä oman yrityksen kautta.
Minusta hän on vallankin huomionarvoinen seurustelukumppani. Mut ne kulutusluotot tuosta kyllä puuttuvat. Jotain lainaa sijoitusasunnosta hänellä kyllä taitaa olla, mut se ei ole kulutusluotto.
viivästyneet. Sellaisiakin on jotka vaan on ns. opiskelijoita jopa useamman vuosikymmenen tekemättä töitä.
että tosi monet sairaudet on ainakin osin perinnöllisiä, jopa nämä mielenterveysongelmat, diabetes, ms, atopia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle pahin turn off olisi tuo akateeminen perhetausta. Itse olen todella matalasti koulutetusta perheestä ja suhtaudun keskiluokkaisiin ihmisiin alemmuutta tuntien, vaikka itsekin olen akateeminen.
Tietysti nuo kulutusluotot kuulostaa aika pahalta, mutta jos on ollut joku hyvä syy niitä nostaa, niin ymmärtäisin. Ei mulle mies ole mikään elättäjä tai perheen pää, joten kunhan alistuu ottamaan käskyjä vastaan multa, en heitä pois.
viivästyneet. Sellaisiakin on jotka vaan on ns. opiskelijoita jopa useamman vuosikymmenen tekemättä töitä.
eihän sellainen elä millään. Se ei saa rahaa työkkäristä eikä sossusta kun on opiskelija eikä se saa opintotukea kun opinnot ei etene ja johan ne kuluu loppuunkin 5 vuodessa. Joten ei oikeasti näitä "mitään tekemättöämiä" opiskelijoita ole. Kyllä ne kaikki jossain töissä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä mä vähän noita velkoja säikähtäisin varsinkin kun ne on tullut just jostain kulutusluotoista. eri asia olis sitten jos esim. firma olis menny konkkaan taikka jotain. mutta musta tuntuu että kaikki kulutusluotoista velkaantuneet on tehnyt sen iahn tahallaan....
vähän aikaa kunnes totuus paljastui. Vanhemmat elättivät ja asui myös vanhempien omistamassa asunnossa samassa kerrostalossa. Haki töitä kyllä mutta ei saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan helposti pistäisi talouksiamme yhteen tai menisi naimisiin ihmisen kanssa, joka ei hallitse rahankäyttöä.
Työttömäksi voi joutua kuka vaan ja jos opiskelut on kesken siksi, että on ollut koko ajan töissä, niin se on aika luonnollinen selitys. Toki olisi fiksua viedä opinnot loppuun, mutta ei se mikään este suhteelle olisi. Ja parantumattomia sairauksia on monenlaisia, sairastan itsekin keliakiaa, joka on parantumaton. Ja vaikuttaa jopa perimäänkin. EI ole silti mies jättänyt ja en pitäisi parantumatonta sairautta esteenä suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä uskaltaisi alkaa niin vakavaan suhteeseen että laittaisimme taloudet yhteen.
eli testaisin miehen--en halua narisevaa narsistia - en
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Velat vaikuttaisivat. Ja ehkä sairaus, riippuen laadusta. Esim. joku keliakia ei tietenkään vaikuttaisi yhtään mihinkään, mutta vaikkapa mielenterveysongelmaisen kanssa eläminen olisi vaikeaa. Syöpä tai hiv olisi jo liikaa. Työttömyys ja opinnot ovat korjattavissa olevia asioita, moni kun joutuu muutenkin useamman ammatin opiskelemaan elämänsä aikana. Rahankäyttöongelma on vaikeampi korjata kun on jo aiheutettu suuret velat. Siinä kun siirtyy omankin asuntolainan tms. ottaminen edellisiä turhia velkoja maksellessa.
En ymmärrä, miksi tuo akateeminen perhetausta pitää edes mainita ekassa viestissä, heti ensimmäisten miehen "hyvien puolien" joukossa? Tulee heti sellainen fiilis, että jos akateemista taustaa pitää korostaa niin mies on vanhempiensa pilalle hemmottelema ja kultalusikka sussa syntynyt. Sitä enemmän ihmetyttäisi se, miten ei ole saanut opintojaan päätökseen ja on velkaantunut kulutusluotoista.
Mulla on ollut juttua muutaman renttumiehen kanssa, joilla opinnot on venähtäneet ja elämänhallinta on niin ja näin. Hauskaa niiden kanssa on hetken, mutten koskaan kuvittelisikaan sellaisesta mitään pidempiaikaista kumppania itselleni. En pystyisi koskaan luottamaan ja rakentamaan mitään yhteistä tulevaisuutta miehen kanssa, jolla ei ole (akateemista) kunnianhimoa ja joka suhtautuu tulevaisuuteen niin lyhytnäköisesti, että velkaantuu kulutusluotoista.
Tuskin olisi hengenheimolaiseni, jos olisi törsäämällä päätynyt velkoihin.
Opinnot nyt venyvät milloin mistäkin syystä; jos sen aiheuttaja on ollut vaikka töiden teko tai vaikka se sairaus, niin ei siinä mitään. Tärkeämpää olisi onko miehellä suunnitelmia tulevaisuuden varalle vai ajelehtiiko vaan.
Sama pätee työttömyyteen: jos asenne olisi se, että hakee töitä/palaa opintojen ääreen, niin mikäs siinä. Jos vaan pelaa World of Warcraftia ja nuupottaa, niin jällen tuskin oltaisiin yhteensopiva pari.
Parantumaton sairaus ei vaikuttasi.
noin suuret jättivelat ovat jo hälyyttävää...
Oho, vasta nyt luin koko ketjun.
Sadan tonnin kulutusluottovelat puhaltaisivat pelin poikki mun kohdalta ihan kokonaan.
Semmoinen kertoo sellaisesta epäkypsyydestä/holtittomuudesta (ja materialismistakin) että ei mitään mahdollisuuksia.
Epäilenpä, että taustalla oleva "antaa mennä vaan"-asenne näkyisi muillakin elämänalueilla.
Ja mieti miten aina saisi stressata sellaisen tyypin kanssa, että mitä se seuraavaksi koheltaa! Mitään ei voisi suunnitella eikä sen varaan laskea, että toinen on järkevä ja suhteellisuudentajuinen aikuinen.
Tai sitten saisi heittäytyä täydeksi Justiinaksi ja olla jatkuvasti kontrolloimassa tai vahtimassa, ettei tilanne riistäydy käsistä. Ei kiitos.
vaikuttaisi, mutta tuo velkajuttu... Opinnot voi suorittaa päätökseen, työtä löytyy ja sairaus ei välttämättä vaikuta tavalliseen elämään liikoja, mutta jos on holtiton talouden suhteen niin enpä usko että ikinä muuttuu. Todennäköisesti jättäisin tuollaisen.
ihminen yleensä on tai sen on pakko olla
NARSISTI!
Tero
Narsisti on kuin ydinvoimala, älkää menkö lähelle asumaan.