Lue keskustelun säännöt.
Muuttaako vauva arjen täysin?
07.06.2010 |
Luin juuri uusinta Vauva-lehteä, jonka pääkirjoituksessa käsiteltiin vauvan tuomia muutoksia elämään. Oma kokemukseni on, että vauva aiheuttaa hämmästyttävän vähän muutoksia elämään.
Sain ensimmäisen vauvani kaksi kuukautta sitten nelikymppisenä, ja minua varoiteltiin monien työkavereiden ym toimesta kuinka kaikki muuttuu vauvan myötä. Olin ennen raskauttani keskittynyt vahvasti työhöni. Olin varautunut siihen, että vauva on itkuinen ja yöt menevät valvoessa ja vauvaa hyssytellessä. Muutenkin ajattelin, että vauvan hoito on rankkaa, yksitoikkoista puurtamista.
Mutta vauvan hoitohan on aivan mahtavaa! Meillä on ollut ainakin tähän asti todella helppohoitoinen vauva, joka esim. viime yönä nukkui seitsemän tuntia putkeen. Päivisinkin vauva nukkuu aika paljon ja valveilla ollessaan seurustelee hyväntuulisena tai katselee lelujaan. Ihmeellistä, että näin pienen vauvan kanssa voi "jutella" vastavuoroisesti! Toisaalta minulle jää päivisinkin monia tunteja aikaa puuhata omia juttujani. Olen tästä aivan yllättynyt!
Ehkä on niin, että itkuinen vauva muuttaa arjen täysin, koska vanhemmat ovat niin uuvuksissa valvomisesta ja vauvan rauhoittelemisesta. Mitä mieltä olette?
Kommentit (35)
Mielestäni olisi outoa jos elämä ei muuttuisi vauvan tutlon myötä. Vauva on IHMINEN, joka on tasavertainen perheenjäsen, joka täytyy ottaa huomioon kaikessa.
Sinunkin elämäsi on muuttunut täysin. Et ole töissä vaan kotona. Vauva kasvaa ja kehittyy koko ajan eikä kohta nuku kuin öisin ja päivisin muutaman tunnin. Joudut seurustelemaan enemmän, vauvalle tulee uusia tarpeita, oppii uusia asioita jne.
Se on mahtavaa kuten sanoit, ja muuttaa koko elämän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei ole onneksi ollut mitään maailmaa mullistavaa. Lapsi on nukkunut hyvin, syönyt hyvin, ollut perusluonteeltaan iloinen ja luottavainen jne. Arki on siis muuttunut lähinnä sillä tavalla, että pitää ottaa yksi ihminen aina huomioon.
Uuvuksissa olin vastasyntyneen kanssa, kun imetys takkusi, enkä itse osannut rauhoittua nukkumaan. Seuraava väsykausi tuli parin vuoden päästä, kun lapsella oli paljon korvatulehduksia plus normaalit flunssat päälle, eli koko ajan sai heräillä öisin.
Nyt kun lapsi on kouluikäinen, pitää arjessa miettiä enää lähinnä ruoka- ja vaatehuoltoa, loma-aikojen sumplimista jne.
Ainakin mulle kävi näin esikoisen kohdalla aivan totaalisesti.
Sain esikoiseni 30v.
mut 2 kuukauden ikäinen vauva on tosiaan useimmiten tosi helppohoitoinen, nukkuu, syö ja nukkuu taas. Elämä muuttuu oikeastaan enemmän sitten, kun vauva alkaa olla taapero iässä ja häntä täytyy vahtia ja juosta perässä.
Ite en henkkoht näe että yksi lapsi hirveästi normielämää "järkyttää", useampi lapsi kylläkin. Itellä on 3 lasta, kaikki alle kouluikäisiä. Käyn työssä, mutta kyllä kaikki vapaa-aikaa pyörii lasten ympärillä.
Kiva, että sulla on mukavaa tuo vauva-arki!:)
en nyt tieda muuttuuko se taysin,mutta paljon se muuttuu :-)
Jos oikein ymmarsin vauvasi on nyt 2kk ja ollut varsin rauhallinen vauveli.
Pienet vauvat joskus nukkuvat ensimmaisina kuukausina paljon ja elama pienen tyytyvaisen nyytin kanssa voi olla tosi leppoisaa (vauvan kanssa on helppo menna kahviloihin, vierailuille jne).
Kun vauva kasvaa, se muuttuu... tulee uusia asioita ja vaiheita. Esim. kausia jolloin vauva nukkuu vahemman (hampaita tulee tms) ja juuri kavelemaan ja itse syomaan opettelevan alle vuoden ikaisen vauvan kanssa kahvilaresiiut eivat olekaan ehka eneen niin rauhallisia jnejne..
Eli kylla se arki muuttuu - joskus enemman ja joskus vahemman.
Mutta arjen ei toksi tarvitse vauvan takia muuttua huonommmaksi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekalla oli paha koliikki (klo 22.30-4.30) ja kyllä se muutti
Esikoinen oli itkujen suhteen helppo lapsi. Ei turhia itkenyt, mutta öisin heräili.
Esikoisen synnyttyä minut yllätti kokonaisvaltainen kiinniolo. Vaikka mies jäi vauvaa hoitamaan, oli minun palattava kahden tunnin kuluttua imettämään. Ehkä enemmän yllätti se, että se kaksikin tuntia tuntui ikuisuudelta olla erossa pienestä rakkaasta.
Lapsen kasvaessa moni muukin asia muuttui. Siinä missä pienen vauvan kanssa oli vielä helppo kulkea missä vain, ei 1-vuotiaan kanssa enää sillä tavalla mentykään. Päikkärit ja ruoka-ajat oli mietittävä aikaisempaa tarkemmin, eikä seurusteluksi riittänyt enään sama mitä ihan vauva-aikana.
Nyt kun toinen lapsi syntyi, tuli uusia arjen muutoksia. Nyt oli otettava huomioon molempien lasten tarpeet. Eikä itseä ja puolisoakaan saa unohtaa.
Vauva siis muuttaa arjen, totta kai. (Eniten ehkä kuitenkin muuttaa sunnuntaiaamun.. :D)
Ihanaahan se on ollut, vaikkakin erilaista kuin ennen. Itseni koen edelleen siksi samaksi, joka olin enne lapsia. Elämä vain on erilaista. Itse koen tämän elämän "entistä" paremmaksi.
Vauvaa suuremman muutoksen arjessa tuo kuitenkin mielestäni taapero/leikki-ikäinen. Siinä missä vauva kulkee kainalossa mihin vain, on taaper/leikki-ikäinen omatahtoinen ihminen, jota ei voi noin vain heittää tilanteesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vaavi heräsi aluksi joka yö kahden tunnin välein heräämään kuin kone. Sitä jaksoi yllättävän hyvin varmaan juuri siksi, että tiesi että saa nukkua sen kaksi tuntia kunnes taas herätään.
Kyllä minä pääsen nyt neljän lapsen äitinäkin juomaan, leffaan yms siinä missä ennen lapsiakin, ei opiskelijana aina ollut rahaa lähteä tai ei jaksanut/huvittanut. Halusi kuherrella ukon kainalossa.
En tiedä miten paljon vetäisin viinaa jos olisin sinkku tai meillä ei olisi lapsia, toivottavasti en paljoa!! :D
Ei minun tartte "vakuutella" pääsemisiäni. Voin harrastaa lapsien hankkimisen jälkeenKIN, käydä töissä, mennä kauppaan, pankkiin, kampaajalle.
Jos joku vammautuu liikuntakyvyttömäksi kun saa lapsen niin se on omaa kyvyttömyyttään.
Minulle lapsien syntyminen on merkinnyt että kahden sijaan meitä on kolme, neljä, viisi ja kuusi ihmistä.
Me syödään, pissataan, sairastellaan, matkustetaan. Ollaan yhdessä ja erikseen. Tottakai se muuttaa elämää niin että pienin menee seiskalta sänkyyn, pitää olla kasvattajalla vastuuta.
Mutta toisaalta kyllä meillä löysätään; ei molempia tarvita lapsien iltarutiineihin.
Mutta en kyllä ryypännyt tai painanut pitkin maita ja mantuja joka päivä nuorempana.
Elämä muuttuu kokoajan. Ei lapsi sinänsä muuta elämää, paitti jos dokaa kokoajan! Ei kaikki vedä viinaa kuin sienet. Sekö se suuri muutos on? Ettei voi lähteä illalla jos haluaa lähteä leffaan, kyllä mää voin. Ei muutosta siinä.
T. kuuden hengen pesue, joka just kävi toisella puolen Suomea kun siltä tuntui! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis muutos on se kun on kahden sijaan kolme? :D
Kyllähän kahvilassa käyminenkin muuttuu jo rauhallisen vauvan kanssa: mää ainakin vetäsen tissin esiin, tyrkkään sen vauvan suuhun. Ei ennen lasta tollasta kahvilassa tapahtunut!
Kyllä taaperon "mekkala" kuuluu elämään, tai se että lapsi uhmaa, se tulee kyselyikään.. Kaikenlaisia vaiheita.. Tätäkö tarkotetaan elämän muuttumisella? Kantaa uhmaikästä lasta kaupassa? Tai laittaa laastaria lapselle jolla polvi aukenee kun kaatuu.
16
luonnollista. Se, miten vanhemmat osaavat/pystyvät tähän muutokseen suhtautumaan, vaihtelee paljon. Minulla on ollut välillä vaikeuksia jaksaa olla jatkuvasti saatavilla ja läsnä, varsinkin kun meidän lapsi sattuu olemaan hyvin takertuva ja riippuvainen äidistä eli minusta. Mutta ajan myötä siihenkin on oppinut suhtautumaan rennommin. Mutta kyllä se vauva siis tuo paljon muutoksia mukanaan, se on varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei enää ihan niin vain pikaisella päätöksellä kuin ennen, vaan joutuu miettimään muita perheenjäseniään. Ennen saattoi vain mennä, jos siltä tuntui, muilta kysymättä. Tai ihan vain ilmoittamalla. Nyt joutuu miehen kanssa sopimaan, kuinka mennään. Ei siinä voi yksin sanella, että minä menen, sinä olet kotona.
Ja muutoksen suuruushan riippuu myös siitä lähtötilanteesta. Jos on tähänkin asti ollut koti-ihminen, ei niitä menoja tartte välttämättä ollenkaan karsia.
Kyllä minä pääsen nyt neljän lapsen äitinäkin juomaan, leffaan yms siinä missä ennen lapsiakin,
paitsi äitinsä elämän helpommaksi verrattuna työelämään. tiedät mistä sinua varoiteltiin kun lapsi kasvaa ja tajuat että lapsi ei mene koskaan mihinkään, juokset sen perässä, opetat ja kasvatat, stressaat koulut, mietit lomanne yms. Ihanaa se on, mutta elämä todella muuttuu. Mieti miltä tuntuu vaikka viiden vuoden kuluttua se, että et ole kertaakaan tehnyt mitään ex tempore.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis muutos on se kun on kahden sijaan kolme? :D Kyllähän kahvilassa käyminenkin muuttuu jo rauhallisen vauvan kanssa: mää ainakin vetäsen tissin esiin, tyrkkään sen vauvan suuhun. Ei ennen lasta tollasta kahvilassa tapahtunut! Kyllä taaperon "mekkala" kuuluu elämään, tai se että lapsi uhmaa, se tulee kyselyikään.. Kaikenlaisia vaiheita.. Tätäkö tarkotetaan elämän muuttumisella? Kantaa uhmaikästä lasta kaupassa? Tai laittaa laastaria lapselle jolla polvi aukenee kun kaatuu. 16
Taidat olla sellainen superaiti, jolta kaikki onnistuu ja ikina ei mene hermot. Onnittelut siita vaan sinulle.
En ihan taysin ymmartanyt naita kommentteja, mutta olkoon.
Kivaa kesaa sinulle !
terveisin 12
lasta kerrallaan. mutta vain vähäksi aikaa.