Onko väärin puhua lapselle taivaasta, vaikka ei itse usko siihen?
Oikeastihan kuolema on vain loppu. Ei ole mitään taivasta tai jumalaa. Mutta en haluaisi, että lapsi kokee kuoleman pelottavana, niin mietin, että miten lapselle selostaisi asian.. Siksi olisi suuri kiusaus satuilla lapselle jostain paremmasta maailmasta kuoleman jälkeen..
Mitä te muut selitätte?
Kommentit (13)
Olen ateisti mutta olen lapselle valehdellut että taivas on olemassa. Eihän lapsille kerrota totuutta monista muistakan asioista, kyllä ne ehtivät aikuisena sitten miettiä asioita kypsemmillä aivoilla. Ateisti minustakin tuli, vaikka kotona oli uskonnollisia sukulaisia ihan riittävästi tuputtamassa käsityksiään.
ehdottomasti.
Mutta on ihan oikein selittää että toiset uskovat näin ja toiset noin.
Jos sä pidät kuolemaa "vain loppuna" niin sun olisi myös parasta etsiä siitä joitain lohdullisia puolia. Niin kuin että ei sitten ole mitään pelättävääkään, kun kaikki on loppu. Ei ole surua eikä ikävää eikä pelkoa eikä kipua. Että suru on vain jälkeen jääneiden ihmisten ongelma ja siitäkin he voivat selvitä.
turhaan aiheuteta ahdistusta pienelle asiasta, joka ahdistaa ihan tarpeeksi meitä aikuisiakin.
satuilijoita.. Ajattelin, että olen ihan kamala äiti kun huijaan lastani. :)
ap
jotkut uskovat näin ja jotkut noin jne. Lapslla on sitten myöhemmin oikeus itse määritellä mihin uskoo.
jotkut uskovat näin ja jotkut noin jne. Lapslla on sitten myöhemmin oikeus itse määritellä mihin uskoo.
Mutta entä kun 4 vee lapsi itkee että kuoletko sinä äiti joskus? Niin silloin minä sanon että kyllä kuolen, sitten tosi tosi tosi tosi vanhana kun sinä olet jo aikuinen itsekin. Ja sitten kun sinäkin kuolet, tapaamme taas taivaassa. Näillä meillä mennään. t. tuo ateisti
Noinhan se asia on. Lapsi on 4v. Miettii kovasti ja kyselee.. Enkä halua joutua vastaamaan siihen, että mitä sitten kun äiti kuolee, eikä lapsi näe häntä enää ikinä. :/
Siksi koin armollisemmaksi kehitellä jonkinlaisen taivasversion asiasta.. Tavallaan pidän kyllä vääränä valehdella lapselle, mutta en voi kertoa itse uskomaani totuuttakaan noin pienelle.
ap
ja sitten jossain vaiheessa valjennut ettei vanhemmat itse ole koskaan uskoneet siihen. Kokisin sen kyllä jollain lailla petetyksi tulemiseksi.
Mä olen toistaiseksi sanonut vain että kaikki ihmiset kuolevat ja se on ihan normaalia, ja että toivon että me kaikki kuollaan vasta sitten joskus ihan ihan vanhana. Ja etten tiedä mitä sitten tapahtuu, ehkei mitään.
muistaa enää kuka hänelle on taivaasta puhunut. Eikä joulupukinkaan paljastuminen yleensä ole katastrofii siinä vaiheessa enää kun asia paljastuu. Kun lapsi rupeaa jo itsekin miettimään että onko tämä nyt ihan totta koko juttu.
ajatellen sitä että lapselle samaan aikaan opetetaan rehellisyyttä ja toisten kunnoitusta.
ajatellen sitä että lapselle samaan aikaan opetetaan rehellisyyttä ja toisten kunnoitusta.
Pitääkö satujen kertominen lapsille lopettaa siksi että ne eivät ole totta?
joulupukki jutut valhtelua.
Jos minä menen ja kerron pomolle että olen sairaana enkä tule töihin vaikka olen terve ja kerron sitten pomolle että stuilin, niin ei hän minua sen jälkeen pitäisi harmittomana ja rehellisenä, ei todellakaan.
tai ei oikeastaan oma-aloitteisesti astuilla, mutta päiväökodissa ja eskarissa noista asioista on kuitenkin jonkin verran puhuttu (juhlapyhinä ym.). Sitten jos lapsi niistä alkaa kotona kysellä ja puhua, niin myöntelen auliisti.