Kahdestoista lapsenlapsi vs. suvun eka

meidän lapsemme ovat isovanhemmilleen 11. ja 12. lapsenlapset ja he hoitavat ja muistavat heitä varmasti vähintään yhtä paljon, kun ekoja lapsenlapsiaan lähes 30 vuotta sitten. Ikää on isovanhemmilla enemmän, mutta myös varmasti aikaa.

ensimmäinen on aina ensimmäinen, rakkain? :(

Paitsi, että meidän lapset on anoppilan 13., 14. ja 15. lapsenlapsi, että siitä.... Ihan turha uneksiakaan, että saman huomion ja annetun ajan saisivat kuin ensimmäisetkin. Toki aikaa on kulunut ekan ja vikan välillä kaikkiaan jo 22 vuotta ja ikää on isovanhemmillekin tullut.



Sellaista se vaan on. Elämää.

Harmittaa vaan lapsen puolesta että vanhemmat serkut menee kaikessa edelle, kun ovat isovanhemmille syntymäjärjestyksen takia läheisimpiä.

molempien isovanhempien puolelta. Eikä heistä ketään ole koskaan kiinnostanut lastemme elämä tippaakaan.

ainoa lapsenlapsi, mutta ei kiinnosta paskaakaan

Harmittaa vaan lapsen puolesta että vanhemmat serkut menee kaikessa edelle, kun ovat isovanhemmille syntymäjärjestyksen takia läheisimpiä.

Meillä ihan sama tilanne... Lapsemme jää monesti kakkoseksi ja serkut menee edelle...

Täytyyhän niiden tyyliin päästä/hoitaa niitä, kun heidän perheessä on rankka. Hei isovanhemmat, on se rankkaa muuallakin ja itsepähän ovat asiansa sotkeneet! Serkut ovat viime aikoina olleet useamman kertaa viikossa ja kysyimme lastamme hoitoon, niin vastaus oli, että no voi se tulla, jos ei muuta paikkaa ole.. Hei haloo, mitä ne muut siellä sitten tekee, jos on niin vaikeaa...

Toinen on myös lahjojen kanssa. Muille ostetaan isot lahjat tyyliin digikamerat, kalliit nuket yms ja lapsemme sai pienen auton! Isovanhemmat eivät ole varakkaita, enkä isoja lahjoja odota, mutta kyllä kaikkia pitäisi tasapuolisesti lahjoa!

Kiitos kun sain purkautua! ;)

Äitini ei ole juurikaan hoitanut isompien ( paljon vanhempien) sisarusteni lapsia (joita on yht. 6). Ei tietenkään, koska on itsekin tehnyt töitä ja lisäksi minä olen ollut myös vielä lapsi silloin. Minun kolmea lasta taas hoitaa erittäin paljon, ja heihin on varmaan läheisin suhdekin. Äitini kun jäi eläkkeelle niihin aikoihin, kun toinen ja kolmas syntyivät, joten aikaa on. Ja muut sisarukset tietenkin katkeria saamastani avusta... *huokaus*

Joskus isovanhemmat on ensimmäisten lastenlapsien syntyessä vielä töissä, eikä ole aikaa niille, eikä oikeasti ehkä edes mielenkiintoa. Sitten eläkkeelle jäädessä pitääkin yhtäkkiä keksiä itselleen jotakin tekemistä, ja ruvetaan hoitamaan niitä lapsenlapsia - ja tottakai se on luontevampaa hoitaa niitä suht vastasyntyneitä, jotka sitä hoitoa tarvitsevat, kuin kytätä niiden teini-ikäisten ensimmäisten lastenlasten perään.



Toisaalta tiedän myös tapauksen, jossa isoäidillä oli aikaa ja mielenkiintoa niille ensimmäisille lapsenlapsille, vaikka olikin itse vielä työelämässä, mutta kun jäi eläkkeelle, unohtui siinä kaikki lapsenlapset, kun päivät juoksi golfissa ja bingossa ja illat tansseissa, ja sitten päälle etelän- ja ulkomaanmatkat kerran kuussa.



Meidän lapset on mun äidilleni 4. ja 5. lapsenlapset, eikä hän ole heistä ollut kiinnostunut, kuten ei ollut kolmesta ensimmäisestäkään. Äitini muutti ulkomaillekin pysyvästi samoihin aikoihin kuin esikoiseni syntyi, ja kyllä minä osaltaan senkin tulkitsen niin, ettei häntä niin järin kiinnosta sen enempää me omat lapset kuin lapsenlapsetkaan, hän haluaa keskittyä eläkepäivinään hummaamaan halvan viinan parissa. No, anopille taas meidän lapset on 1. ja 2., ja hän kyllä on hyvin kiinnostunut näistä lapsista - sen minkä pystyy, hän nyt sattuu olemaan työelämässä ja asumaan muutaman sadan kilometrin päässä. Kerran kuussa käy vähintään yhden viikonlopun meidän luonamme, ja vaikka tietysti tuolloin tekee paljon muutakin, niin hirveän paljon hän haluaa viettää aikaa meidän lastemme kanssa. Aina käydessään anoppi kyselee tosi tarkkaan meidän suunnitelmat ja aikataulut, ja omia, ehkä jopa jo sovittujakin juttuja, muuttelee sitten sen mukaan, mitä me milloinkin tehdään. Hän pyrkii esim. tapaamaan täällä päin asuvat tuttunsa aina niin, että meidän lapset ovat päiväunilla, tai jos on menossa jonnekkin ja minä olen menossa lasten kanssa puistoon, anoppi kyyditsee meidät lähimpään puistoon itseään ajatellen. hän on sanonut, että haluaa olla mahdollisimman paljon meidän lasten lähellä ja heidän kanssaan silloin, kun on täällä, koska tietää, että kun palaa kotiin ja töihin, ikävöi sitten taas näitä lapsia. Anoppi on ihana :)



On toki mahdollista, että kun mieheni nuoremmat sisarukset saavat lapsia, nämä meidän jäävät paitsioon anopin osalta. Toisaalta miehen sisarukset ovat sen verran miestäni nuorempia, ettei heillä ole vielä näköpiirissäkään perheen perustaminen tai lasten saaminen, joten luulen, että meidän lapset ehtivät jo aika isoiksi kasvaa, ennenkuin joutuvat kilpailemaan anopin suosiosta. Ja sitten, kun anoppi jää eläkkeelle, tehköön mitä lystää, se tuskin enää meidän lapsiamme häiritsee - he nimittäin ovat silloin jo täysi-ikäisiä molemmat, mikäli anoppi ei jää varhaiseläkkeelle tms.

Et sitten kovin korkealle arvosta lapsen isovanhempia. Ja aika harva lapsi on molempien sukujen 12.

Ja hän on erittäin rakastettu isovanhempien puolelta. Hoitoapua saa kyllä pakollisiin menoihin, mutta isovanhemmat ovat jo iäkkäitä enkä halua heitä häiritä. He ovat siis appivanhempiani.

On siis lapsenlapsista nuorin ja kun vanhimmat olivat jo teinejä ja toiseksi nuorinkin jo eskari-ikäinen meidän lapsemme syntyessä, on meidän lapsemme saanut erittäin paljon huomiota ja rakkautta osakseen. Lapsemme on siis vähän niin kuin "iltatähti" lastenlasten keskuudessa.

on ihan reppana hoitajana, puhutaan sitten siskoni lapsista jotka oli ensin tai minun sielä listan 12. lapsesta!



Ihan yhtä ankee on ollut mummona kaikille, arvostelee lapsiaan ja kasvatustapoja jos tekee erilailla kuin itse, sitten kintaalla viittaa: kyllähän sinä NUORENA jaksat (vaikka samanlaista se oli elämä minulla lapsuudessa kotona).



Olen virkeä ja viriili 30- vuotias, jolla hyvää työikää jäljellä vuosikymmeniä, äitinikin on töissä, samoin anoppi, ollaan siis kaikki työssäkäyviä naisia.

Ja ihan omasta itsestä se rööki suuhun menee eikä lenkkarit mene jalkaan, ei se terveys itsestäänselvyys ole ja oma asenne voi olla perseestä jo äitinä -tekin naiset kokoajan teette sitä lapsuutta omalle pennulle, ei ole enää minä-minä-minä!

Joskus tuntuu käsittämättömältä että vanhat ihmiset verhoutuu tähän muka uutena asiana, vaikka todellisuudessa on elänyt aina itsekkäästi. ;)

Tietysti ekat saavat enemmän huomiota. Niin se vaan menee.

Meillä kyllä isovanhemmat huomioivat lapsenlapsia jaksamisensa ja kykyjensä mukaan ihan sopivasti.

Minun kaksi ensimmäistä lastani (exän kanssa) olivat sekä minun että miehen vanhemmille ensimmäiset lapsenlapset ja ovat saaneet ihan riittävästi huomiota. Erottuani ja jäätyäni kahden pienen lapsen yh:ksi miehen puoleinen mummo auttoi kiitettävästi lasten hoidossa vaikka asui eri paikkakunnalla. Kaksi nuorempaa lastani (nyk. miehen kanssa) ovat miehen puolelta 10. ja 11. lapsenlapsi ja saavat siltä puolelta selvästi enemmän huomiota kuin aikoinaan edelliset lapsenlapset. Tosin mummu on jo sen verran huonokuntoinen, että hoitoapua en edes kuvittelisi saavani. Omalta puoleltani isovanhemmat huomioivat tasapuolisesti lapsenlapsia (siis kaikkia minun lapsiani, edelleen ainoita lapsenlapsiaan).

Tosin isovanhemmat on nyt jo kuolleet, mutta sitäkin enemmän iloa ja apuakin on ollut serkuista. Yksi on jopa kummi. Koko suku on hellinyt, lellinyt ja hoitanut mun lasta, serkuista suurin osa jo aikuisia. Kukaan ei ole vielä lisääntynyt, joten tädit ja enot on vielä ilman lapsenlapsia,vaikka laspet on aikuisia ja osa jo naimissa yms. Joten heiltä riittää aikaa lapselle, samoin serkut ovat aina hellineet suvun pienintä, ja katsoneet perään. Ovat myös hoitaneet, mutta siitä olen aina maksanut, jos lapsi on heidän vastiuullaan ollut.

eläkkeellä ollessaan vois, jos haluis, mennä isojen lasten kanssa jonnekin. Tutustua heihin ja olla heidän kanssaan ja sun kuuluis tukea häntä siihen. Mutta arvaan, lasket äitisi avun varaan jo kaiken ja pidät häntä itsestäänselvyytenä. Anopillani on 4 lastenlasta. Ekalle ostettiin vaunut, pyöriä (uusina) ja maksettiin stipendejä että pääsi ulkomaille. Toka lapsi syntyi siihen samaan perheeseen. Meidän ekalle ostivat ison nuken ja pienempi sai KOP:in osakkeita muutaman. Meidän lasten kielimatkalle ei annettu edes postikorttirahaa, mutta muistutettiin että lähettää pitää. Eka lapsenlapsi sai rikkoa meidän lasten lelut, se oli vaan vitsikästä, meidän lapsi ei saanut kouluiässä edes lukea heidän kirjoja ettivät vaan kärsi. Tätä rataa on jatkunut koko 24v. Mutta meidän lasten menestyksillä fiilistellään sukulaisille. Lienee turha sanoa että oksettaa. Sekin on turha sanoa että ne ekat lapset oli tyttären lapsia ja nää on sitten pojan..

riippumatta yhtään heidän omasta elämäntilastaan, iästään, terveydentilasta tai jaksamisesta. Just joo.

Vedinkö pohjat tähän asti? ;)



Juu, ei aikaa riitä eikä ajatustakaan. Ymmärrän ensimmäisen, mutta olishan esimerkiksi sellainen kuin synttärikortti mukava, vaikka ikinä ei synttäreillä käykään.



Onneksi minun vanhempani viettävät lasten kanssa aikaa, ottavat mummolaan ja soittelevat. Toiseen mummolaan ei ole koskaan pyydetty. Jotkut serkut siellä käy, mutten tiedä onko heitä pyydetty vai menevätkö pyytämättä. Tosin en tiiä uskaltaisinko sinne lapsiani antaa, appi on sellainen vihainen vanha ukko, joka tuskin jaksaa noita poikia hetkeäkään. Kun pitäis olla hiljaa koko ajan.

Meillä kyllä anoppini noin periaatteessa haluaisi hoitaa yms, mutta 70-vuotiaana omaishoitajana se on ymmärrettävästi hankalaa, ja en pidä hoitoapua ihan turvallisenakaan enää juuri tuon iän vuoksi. Harmittaa kyllä välillä, että kälyni teini-ikäiset lapset ovat olleet isovanhempiensa elätettävänä viimeiset 15 vvuotta, ja mummi ostaa farkut ja maksaa kampaajat, kun taas meidän leikki-ikäisemme saa leluja ja alennusmyyntivaatteita silloin tällöin. Toisaalta, omille vanhemmilleni lapsemme on ainoa lapsenklapsi, joten ei hän osattomaksi jää huomiossa ja hemmottelussa.