Kahdestoista lapsenlapsi vs. suvun eka

mutta vähimmälle jäävät. Lastennlasten iät : oma 4, miehen veljen lapsi 3, oma 2 ja miehen siskon lapsi 1.



Muut käyvät hoidossa vähän väliä, saavat kaikkea, muttei meijän :(



Harmittaa että esikoinen ihmettelee, kun ei pääse mummolle ikinä hoitoon :/



ärr..



Onneksi toinen mummo ja pappa huomioivat hyvin :D

on vielä tällä hetkellä vain yksi lapsi, joka on kummankin suvun ainoa lapsenlapsi ja anopin ja apen puolelta olen huomannut, että heillä ei kyllä ole aikaa lapsenlapselleen... Omista vanhemmista olen taas huomannut, että ovat edelleenkin erittäin paljon tekemisissä lapsenlapsensa kanssa ja seuraavankin kanssa varmasti niin paljon kuin mahdollista...

Muistan omasta lapsuudestani kun siskoni oli äitini vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi ja minä isäni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, niin kyllä me ensimmäiset ehdottomastai eniten saimme. Tosin vanhempamme varmaan pyysivät apuakin, mutta varmasti isovanhemmat tarjoutuivatkin.



Toisaalta taas itse olen etäinen äitini vanhempien kanssa, joille se siskoni oli ykkönen. Eli se suhde näkyy sitten myöhemminkin lapsuusiän jälkeenkin.



Meidän lapset ovat toisen mummon 2,3 ja 4. Hoitaa vähemmän kuin ensimmäistä (mutta onneksi), mutta en minä apuja niin olisi kaivannutkaan. Nyt kun meidän lapset on vähän isompia tuntuu kääntyvän toisinpäin, ensimmäistä lastenlasta mummo ei enää niin näe, mutta meidän lapsia enemmän. Tosin siskon ja äidin välit ovat poikki ja siksi eivät missään tekemisissä ja ensimmäinen lapsenlapsikin jo niin iso ettei mummo niin kiinnosta tässä vaiheessa.



Anopille meidän lapset ovat 7,8 ja 9. Hoitaa vähemmän kuin ensimmäistä lastenlasta pienenä, mutta heillä vanhemmat pyysivät apua, me emme niinkään. Toisaalta mummo kyllä hoitaa jos pyytää ja on kiinnostunut. Ja muut lapsenlapset ovat jo niin isoja, että tämä on kuin "toinen sarja".



Eipä oikeastaan ole valittamista.

ja aina on isovanhemmat muistanu kaikkia lastenlapsia vauvalahjoilla, synttärilahjoilla ja muutenkin. Eiköhän se oo niitten kiinnostuksesta kiinni, muistaako vai ei.

Itse olen äidin puolen suvun ensimmäinen lapsenlapsi. Sain huomiota, paljon! Niin isovanhemmilta kuin tädeiltä ja enoiltakin. No, kun se viimeinen lapsenlapsi syntyi, eivät isovanhemmat olleet enää edes elossa ja tädeillä ja enoilla oli omat perheet, joten ymmärtääkseni on ihan ok, että huomiota ei enää niin paljon ollut tarjolla.



Esikoisemme on molempien sukujen ensimmäinen lapsenlapsi ja on saanut myös huomiota. Luulen kyllä, että myös muut viisi lastenlasta ovat saaneet sitä melkein yhtä paljon. Lahjoista en tiedä kuin oman perheeni osalta ja meidän lapsemme saavat kyllä ihan yhtä arvokkaita ja ihania lahjoja riippumatta siitä milloin ovat syntyneet. Myös hoitoapua tulee usein (asumme lähellä isovanhempia, jotka ovat n. 60 v ja hyväkuntoisia ja tervejärkisiä).

meillä napero toiselta puolelta 6. ja toiselta 5.



Tärkeä on isovanhemmille, onhan hän myös meidän ensimmäinen.



Lastenhoitoapua saa/on saanut muut perheet enemmän, muissa on enemmän lapsia ja tarvetta tai vanhemmat ovat olleet paremmassa kunnossa.



Hyvin me pärjätään ja otetaan sitten vaikka ulkopuolinen hoitaja, jos tarvis. Nyt lähinnä toiset isovanhemmat jaksaa hoitaa silloin tällöin 4 x v 4 h - 16 h. Mun stressi on pikemminkin se, että toinen lapsi on tulossa - ja pitäs hoitaa niitä isovanhempiakin välillä.



Lisäksi hoidellaan siskojen kanssa vuorotellen toistemme lapsia, niin että jokainen saa vähän aikaa.