Onko täällä sivusuhteessa olleita,

Voi hyvin ollakin, etten pysty eroamaan, vaikkei tilanne tästä kovasti paranisikaan. Ei se helppoa ole, oikeastaan yritin jo aiemmin, mutten kuitenkaan pystynyt.



ap

tuntuu että tukahdun tähän avioliittooni. En jaksaisi millään käsitellä asioita mieheni kanssa, menen aivan lukkoon. Nyt olen päättänyt käydä juttelemassa asioista ulkopuolisen ammattilaisen kanssa, pää hajoaa muuten.



ap

Voiko se oikeasti onnistua? Ja kuinka unohtaa tämä toinen mies?



-ap

ryhdyin itse suhteeseen mieheni kanssa biologisen kelloni pakottamana, ilman mitään tunteita häntä kohtaan. Osin hän jopa tietää tämän. Suhteemme toimii jotakuinkin kaveripohjalta, hän on kiltti ja hyvä isä. Alunperin tarkoituksenani oli erota kun lapsi on tarpeeksi vanha, nyt hän on 7 ja rupeaa tuntumaan tarpeeksi vanhalta. Lisäksi mieheni on jäänyt työttömäksi eikä todennäköisesti helposti töitä löydä, on sotekenut asiansa sillä saralla.



Nyt olen sitten tulisesti ihastunut työkaveriin ja saanut vastakaikuakin. Tosin olemme molemmat aika ujoja, joten ei tässä flirttiä kauemmaksi varmaan päästä, mutta tämä antanee minulle rohkeutta erota.



Itse olen "vanhapiikatyyppiä" ja mielelläni yksin, mutta lapsi säälittää.

että tietoisesti hakeutuu rakkaudettomaan suhteeseen, hankkii lapsen ja sitten eroaisi. Minua säälittää sekä lapsi että mies. Mutta toisaalta...

Ai siksikö pettämistä nykyään kutsutaan???

Sivusuhteella tarkoitetaan suhdetta varsinaisen avioliiton ohessa. Pettämistä kun voi olla joku random-pano baari-illan päätteeksi, johon ei pidetä mitään yhteyttä.

Sivusuhteella yritetään antaa asialle hienompi vivahde kun kyseessä on pahimman luokan pettäminen. Petetään fyysisesti ja petetään henkisesti. Puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä!

Sivusuhteella tarkoitetaan suhdetta varsinaisen avioliiton ohessa. Pettämistä kun voi olla joku random-pano baari-illan päätteeksi, johon ei pidetä mitään yhteyttä.

On huomattavasti helpompaa tiivistää otsikkoon sana sivusuhde, kuin aukaista koko vyyhti. Ei se asiasta yhtään se hyväksytympää tai kauniimpaa tee.

Itselläni sivusuhteen päättymisestä vuosi. En ole toista miestä unohtanut. Yksilöterapiassa olen käynyt, sillä mieheni ei edelleenkään tiedä tuosta suhteestani. Asiaan vaikuttaa ehkä kohdallani se, että toinen mies päätti jäädä perheensä luo, kun taas minä olisin halunnut olla vain hänen kanssaan. En tiedä, miten hän on sitten minut onnistunut päästään ulos sulkemaan ja onko nyt onnellinen. Kysyisin, mutta en voi, sillä minun kanssani ei suostuta olemaan missään tekemisissä. Pahalta tuntuu. Todella pahalta, monestakin syystä.

Vaimoni sanoo elämänsä suurimmaksi virheeksi, että sitoi itsensä minuun lasten kautta. Yritän roikkua tässä kulississa, koska en halua myöntää totuutta itsestäni ja elämästäni "julkisesti" (=ero), mutta en tiedä, kauanko vaimoni jaksaa katsella minua. Hän on jo löytänyt paremman.



Tulehtunut ilmapiiri on vaikuttanut lapsiimme ja itse oireilen monin tavoin. Olen tuskallisen kateellinen sellaisille, joilla on asiat paremmin, harmoninen perhe-elämä ja normaali seurusteluhistoria.

Minullakin oli aikanaan suhde varattuun mieheen ja tavallaan homma oli selvä, koska olin itsekin naimisissa. Rakastuin silti. En koskaan sanonut sitä miehelle ja en edes haaveillut yhteisestä tulevaisuudesta, tietoisesti. Sitten mies halusi noin 7kk:n jälkeen lopettaa suhteen ja lopetti sen todella tylyllä tavalla. Sain vain tekstarin, jossa luki, ettei halua enää pitää yhteyttä ja toivotti hyvää jatkoa. Tuntui aivan kamalalta, vaikkei minulla ollut "varaa" siitä kiukutella. Olin aivan hajalla, jatkoin kotielämää aviomieheni kanssa salaa surren mennyttä suhdetta. Kuukausia mietin asiaa ja olin katkerakin. Onneksi sain purkaa itseäni parille ystävälle, enkä jäänyt sotkuni kanssa ihan yksin.



Noin vuosi tästä erosin miehestäni ja hyvä niin. En rakastanut häntä ja tuo suhde oli vain yksi pakotie. Olimme lapsettomia, joten ratkaisu ei loppujen lopuksi ollut vaikea.



En suosittele sivusuhdetta kenellekään, jos tarkoitus on pitää se sellaisena. Ylipäätään sivusuhde on moraaliton, mutta vielä älyttömämpi se on, jos sen tarkoitus on olla vain hauskanpitoa. Ei siitä tule mitään ja lisäksi siinä riskeeraa sen hetkisen suhteensa.

vaikka välitänkin miehestäni todella paljon, meillä oli isoja ongelmia joita emme olleet saaneet puhumalla ratkotuksi. Rakastuin toiseen mieheen ja harkitsin ja suunnittelin eroa. Lopulta kerroin miehelleni suhteesta ja eroaikeestani, mutta sen sijaan että mies olisi antanut lähtöpassit, hän halusikin jatkaa. Ja kuin salaman iskusta hän oli myös valmis ratkomaan näitä suhteemme ongelmia, tajusi kuinka tärkeä olen hänelle.



Niinpä päätimme jatkaa yhdessä, mutta on tämä vaikeaa. En koe enää rakastavani miestäni, vaikka hän onkin todella tärkeä minulle. Sivusuhteen katkaisin, tietenkin, mutta ikävä ja suru on kova. Pitkitänköhän tässä vain molempien kärsimystä, vai saako avioliiton vielä toimimaan kunnolla ja omat tunteeni palaamaan?



ap

Osaatko kertoa, miksi alunperin mieheesi ihastuit / rakastuit? En tiedä, vaikuttaako tämä asiaan kohdallasi miten paljon, mutta jos rakastuit häneen hänen miehekkyytensä, komeutensa, älynsä, yms. takia, voit ehkäpä hyvinkin saada tunteesi palaamaan ja suhteen toimimaan. Jos sitten taas olet alunperinkin aloittanut elämän miehesi kanssa erilaisista syistä, niin on ehkä vaikeampi tuntea enää itseään onnelliseksi hänen kanssaan.



Kirjoitan tämän siksi, että oma mieheni on oikeastaan melko erilainen kuin miehet, jotka yleensä minua puoleensa vetävät. Ja sivusuhteen jälkeen on ollut mahdotonta etsiä vanhoja tunteita, joita ei oikeastaan koskaan ollutkaan. Toki olen aina miestäni rakastanut ja hänestä välittänyt, mutta en ole koskaan tuntenut häntä kohtaan kovin suurta vetoa, enkä oloani mitenkään erityisen onnelliseksi hänen kanssaan. Sivusuhteessa oli toisin.

kun taas sivusuhteen mies vastaa vähemmän omaa miestyyppiäni noin ulkoisesti.



ap

kun taas sivusuhteen mies vastaa vähemmän omaa miestyyppiäni noin ulkoisesti. ap

Näyttääkö oma miehesi tunteitaan, seksi sujuu,...?

Jos kyllä, kuulostaa vieläkin lupaavammalta. Ehkä peli ei kuitenkaan ole menetetty!

Voisitko kuvitella olevasi pelkkä ystävä sivusuhteen miehen kanssa, jolloin sun ei tarvitsisi häntä ikävöidä eikä luopua hänestä kokonaan? Vai oliko sivusuhteessa erityisesti kyse seksistä ja läheisyydestä?

ja hyväksyntää. Muutenkin meillä synkkasi todella hyvin. Mieheni kanssa seksi toimii hyvin, mutta muut hellyydenosoitukset tuntuvat jotenkin väkinäisiltä.



En voisi olla pelkästään ystävä sivusuhteen miehen kanssa. Molemmat olemme todella ihastuneita toisiimme, eikä miehenikään suvaitsisi yhteydenpitoa edes kaveripohjalla.



ap

Annoit hänelle tavallaan siihen oikeuden. Tai ainakin tekosyyn.

ja hyväksyntää. Muutenkin meillä synkkasi todella hyvin. Mieheni kanssa seksi toimii hyvin, mutta muut hellyydenosoitukset tuntuvat jotenkin väkinäisiltä. En voisi olla pelkästään ystävä sivusuhteen miehen kanssa. Molemmat olemme todella ihastuneita toisiimme, eikä miehenikään suvaitsisi yhteydenpitoa edes kaveripohjalla. ap

..mutta totean, että itse olisin halunnut pitää sivusuhteeni miehen edes parhaana ja läheisimpänä ystävänä, suhteen jälkeen siis. Ystävyys-pohjalta se sivusuhde alunperin liikkeelle lähtikin ja pahinta oli luopua läheisestä ihmisestä, jonka kanssa jakoi kaikki asiat itsestään. Mutta on tietysti selvää, että ne muut tunteet tekevät tilanteesta erittäin hankalan, ja varsinkin kun miehesi tietää asiasta, on varmasti mahdotonta ystävyyttä yrittää.

Haluan kuitenkin todeta, että ystävyys on joissain tapauksissa mahdollista. Mulla on elämäni aikana ollut eräs toinenkin tapaus, kännivirhe miespuolisen kaverini kanssa. Puhuimme sen yhdessä läpi, ihastuimmekin siinä jonkin verran, mutta alusta alkaen molemmille oli niin tärkeää saada pitää toinen hyvänä ystävänä, että teimme kaikkemme, että ystävyys säilyisi. Ja se säilyi! Eikä enää ole ylimääräisiä tunteita ilmassa, vaan käymme silloin tällöin yhdessä syömässä, tms, täysin kaveripohjalta.

että oletko joskus ollut läheinen miehesi kanssa, vai koitko sivusuhteessasi enemmän / erilaista läheisyyttä kuin olet koskaan miehesi kanssa kokenut?



En kysele näitä itseäni varten, vaan lähinnä ajattelen, että jos on jotain apua, että kysyt itse itseltäsi näitä asioita ja pohdit tilannettasi näiden kysymysten kautta lisää.