Onko täällä sivusuhteessa olleita,
jotka jatkaneet suhteen paljastumisen jälkeen kuitenkin puolisonsa kanssa?
Kaipaisin nyt vertaistukea ja vinkkejä. Kuinka pystyitte unohtamaan tuon sivusuhteen, kuinka puolisonne on asiaan suhtautuneet? Kävittekö pariterapiassa tms?
Muutama kuukausi suhteen esilletulosta takana ja itselleni on ollut todella vaikeaa jatkaa tässä avioliitossani. Mieheni kyllä antoi anteeksi ja haluaisi liittomme jatkuvan.
Kommentit (29)
sivusuhteen miehen kanssa tunsin kokevani aidompaa rakkautta. Siis koin olevani tasavertainen ja aikuinen. Hellyydenosoitukset olivat spontaaneja ja aitoja. Mieheni kanssa teemme paljon asioita yhdessä ja pidämme samoista jutuista, mutta koen jotenkin olevani enemmän kaveri, äiti ja tytär miehelleni kuin vain vaimo. Kuulostaa ehkä oudolta :).
ap
edes ystäväpohjalla. Mutta aviomieheni ei tähän varmasti suostuisi. Enkä kyllä rehellisesti sanottuna usko itsekään, että se onnistuisi. Sen verran voimakkaat tunteet olivat molemmin puolisesti. ap
Ei tietenkään voi yleistää muihin, mutta omalla kohdallani on ollut todella pitkällinen prosessi päästä yli. Kuten aiemmin totesin, oma sivusuhteeni päättyi vuosi sitten, ja mies katkaisi kaiken yhteydenpidon muhun. Olen yrittänyt kaikenlaista, jotta ajatukseni askartelisivat jossain muuallakin kuin menetetyssä, läheisessä ihmisessä, mutta kovin huonosti olen siinä onnistunut. Ja ikävä on todella kova edelleen.
Eli, mahdollisesti sinulla on edessä pitkä prosessi, enkä valitettavasti osaa neuvoa, mikä auttaisi siinä, että pääsisit tunteistasi eroon. Voit kokeilla kaikenlaista, uusia harrastuksia, matkoja, uutta työpaikkaa,... mutta ei ole mitenkään taattua, että olisi keinoja, joilla saisit painettua ikävän piiloon. Itse en ole onnistunut.
että ainoa mahdollisuutesi pelastaa liittosi on katkaista kaikki yhteydenpito tähän toiseen mieheen. Lisäksi suosittelen, että aina kun edes ajattelen tätä toista, niin käännät tietoisesti ajatuksesi ihan muualle.
Näin minä pelastin liittoni vastaavassa tilanteessa, ja liittoni voi jopa paremmin kuin ennen tuota sivusuhdetta.
sivusuhteen miehen kanssa tunsin kokevani aidompaa rakkautta. Siis koin olevani tasavertainen ja aikuinen. Hellyydenosoitukset olivat spontaaneja ja aitoja. Mieheni kanssa teemme paljon asioita yhdessä ja pidämme samoista jutuista, mutta koen jotenkin olevani enemmän kaveri, äiti ja tytär miehelleni kuin vain vaimo. Kuulostaa ehkä oudolta :). ap
Ei kuulosta oudolta, vaan hyvin samalta kuin mun tilanteeni. Tosin, en koe olevani paras kaveri mieheni kanssa, vaan vain kaveri ja äiti.
mutta pelkään sen tekevän toisaalta hallaa tunteilleni. Ajatuksia en saa käännettyä hänestä pois, kaikki jäi niin kesken. Aviomiehen kanssa on vaikeaa olla, kun kosketus ja läheisyys ei tunnu hyvältä. Tulevaisuuden suunnitteleminen ahdistaa, tällä hetkellä en haluaisi sitoutua yhtään lujemmin. Pitää katsoa korjaako aika, vai onko parempi vain luovuttaa. Sekin ajatus tuntuu kauhealta, aviomiehestä luopuminen siis.
ap
Tässä tilanteessa ei oikeastaan voi muuta kuin odottaa ja katsoa, mitä aika aisoille tekee. Minulla aika ja kaikenlainen kiireisenä pysyminen ei ole asioita korjannut, mutta monella muulla tuntuu korjanneen.
mutta pelkään sen tekevän toisaalta hallaa tunteilleni. Ajatuksia en saa käännettyä hänestä pois, kaikki jäi niin kesken. Aviomiehen kanssa on vaikeaa olla, kun kosketus ja läheisyys ei tunnu hyvältä. Tulevaisuuden suunnitteleminen ahdistaa, tällä hetkellä en haluaisi sitoutua yhtään lujemmin. Pitää katsoa korjaako aika, vai onko parempi vain luovuttaa. Sekin ajatus tuntuu kauhealta, aviomiehestä luopuminen siis. ap
niin sitten oikea ratkaisu on ero. En aio jäädä kituuttelemaan suhteeseen, jossa oloni ei ole hyvä. Tuota toista miestä en ehkä enää sitten saa, mutta ei sekään ole syy jäädä rakkaudettomaan liittoon.
ap
jos pystyt eroamaan hyvästä liitosta (toki voidaan olla montaa mieltä on rakkaudeton liitto hyvä) ja hyppäämään tuntemattomaan.
Itse olen menettänyt uskoni siihen, että enää löytäisin ketään, johon todella rakastuisin. Olen mennyt niin rikki. En pode mitään alemmuuskomplekseja ulkonäköni suhteen tms., mutta en vain enää kaiken kokemani jälkeen osaa muuta kuin olla ja katsella elämän menevän ohi.
niin sitten oikea ratkaisu on ero. En aio jäädä kituuttelemaan suhteeseen, jossa oloni ei ole hyvä. Tuota toista miestä en ehkä enää sitten saa, mutta ei sekään ole syy jäädä rakkaudettomaan liittoon. ap
edes ystäväpohjalla. Mutta aviomieheni ei tähän varmasti suostuisi. Enkä kyllä rehellisesti sanottuna usko itsekään, että se onnistuisi. Sen verran voimakkaat tunteet olivat molemmin puolisesti.
ap