Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi lähteä anoppilaan syömään, mutten halua
06.06.2010 |
Olen ihan asiallisissa väleissä anoppini ja appiukkoni kanssa. En vain pidä heistä. En ikimaailmassa olisi sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jos en olisi mieheni kanssa naimisissa.
Mulla on vielä tosi pitkä tie hyväksyä heidät lapseni isovanhemmiksi. Välillä on tullut mieleen, että hakisin ihan jotain ammattiapua tähän ongelmaani.
Kommentit (4)
erihenkisiä ihmisiä. Mä olen kuitenkin tehnyt sen ratkaisun, että mies ja lapset käyvät anoppilassa keskenään. Mulla vain on kerta kaikkiaan niin vähän vapaa-aikaa, etten vaan voi uhrata sitä ihmisiin, joiden kanssa ei ole mitään juteltavaa. Musta jopa tuntuu, että on parempi, että kaikilla on mukavampaa, kun mä en ole siellä "teeskentelemässä". Voivat mies ja äitinsäkin olla ihan vapautuneesti. Käyn kyllä "pakollisissa" isommissa sukujuhlissa, ristiäisissä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta asia on yksinkertainen. Olet naimisissa miehesi aknssa, et appivanhempien, ei heitä ole pakko nähdä. Minä en ainakaan näe omiani, ei ole kiinnostusta, ovat mulle ihan ventovieraita ja lapsillemme myös.
Kyllä mä haluan, että lapsellamme on isovanhemmat. Ja haluan, että lapsellamme on lämpimät välit isovanhempiinsa.
Lisäksi olen niin kiltiksi kasvatettu, etten osaa enkä haluakaan olla kylmä / tyly mieheni vanhempia kohtaan.
ap
isovanhempiinsa. En oikein ymmärtänyt kakkosen pointtia siinä, että lapsetkin ovat vieraita isovanhemmille.
T: 3
Mutta asia on yksinkertainen. Olet naimisissa miehesi aknssa, et appivanhempien, ei heitä ole pakko nähdä. Minä en ainakaan näe omiani, ei ole kiinnostusta, ovat mulle ihan ventovieraita ja lapsillemme myös.