Lue keskustelun säännöt.
Ala-asteelaisen järkyttävät raivokohtaukset ja muuttuva käytös
28.04.2024 |
Lapsi on aina ollut tempperamenttinen, normaali, fyysisesti terve (joskin ruokailun kanssa ollut aina jonkinmoista ongelmaa, esim ferritiini aika alhainen). Kuitenkin jo päiväkoti-iässä sai outoja raivokohtauksia, joita selviteltiin kyllä, muttei kummemmin kuitattu kun lyhytpinnaisena ja ikävaiheisiin kuuluvina hankaluuksina. Suurin osa ajasta on sellaista, ettei mitään hankaluuksia ole. Sitten yhtäkkiä tulee outo ns pohjalasku, ja KAIKKI kääntyy päälaelleen. Lapsi on nyt toisella luokalla, oppimisen kanssa ei mitään ongelmaa, on lahjakas, ihan tavallinen koululainen. Sitten ihan kuin sormia napauttamalla yhtenä päivänä tuntuu heräävän väärällä jalalla, ja saa todella pahoja raivokohtauksia (on äärimmäisen aggressiivinen kotona ja koulussa, satuttaa ihmisiä ja hajottaa paikkoja), koulussa keskittyminen laskee luokkaan nolla ja joudutaan kaikenlaisia erityisjärjestelyjä tekemään jotta koulussa käynti edes onnistuu, saattaa elää parilla leivänmurulla päiviä, kielenkäyttö on aivan KAMALAA, mieliala on selvästi matalalla ja lapsi on erikoisen etäinen, kuin omissa maailmoissaan. Ja tämmöiset vaiheet saattaa kestää muutamia viikkoja. Sitten kaikki yhtäkkiä on aivan normaalisti, ihan kun mitään ei olisi ikinä ollutkaan. Selvästi kuormittavat (esim eskarin/koulun alku jne) ovat laukaisseet osan näistä kausista, mutta toisinaan mitään laukaisevaa tekijää ei ole ollut.
Olen todella huolissani. Kaikenlaisia ADHD epäilyitä on mietitty, mutta tutkimukset kuivuvat kasaan kun oireilu yhtäkkiä vain katoaa, eikä se nyt taida olla ihan semmoinen häiriö mikä oireilee vain ajoittain vaikka moni oireilu kävisi muutoin yks yhteen. Lähisuvussa on sekä adhd tapauksia useita että jokunen kaksisuuntaista sairastava henkilö ja muita mielenterveysongelmaisia ja mitä enemmän luen, sitä enemmän kaksisuuntainen täsmäisi lapsen oireisiin kausittaisen tietynlaisen oireilun puolesta. Käsittääkseni se ei kuitenkaan usein puhkea noin nuorena, mutta niitäkin tapauksia löytyy.
Ja kyllä, olemme jonossa hoidon piiriin ja muita tukitoimia löytyy jo pidemmän kaavan kautta, mutta kiinnostaisi kokemukset lasten vakavista oireiluista ja toivonmukaan voisin väläyttää ilmoille mahdollisuuden aiemmin mainituista, että ainakin voisi joltain osilta tutkia jos vaan tässä iässä voi. Olen niistä toki jo aiemmin maininnut, muttei kukaan oikein tunnu ottavan tosissaan tämmöisten mahdollisuutta koska lapsi on niin nuori ja kaikki ongelmat on aiemmin kuitattu uhmana, vaikeina ikävaiheina, ja kokeiltu erilaisia toimia tunteiden hallintaan ja saatu keskusteluapua ja muuta vastaavaa. Aiemmin eri vaiheet näkyikin vain aikalailla aggressiivisuutena, mutta nyt iän tullessa näkyy paljon muitakin hälyttäviä merkkejä tunnepuolella kun osaa niitä sanoittaa paremmin.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Se on tuleva Persu, Purralaisuus paistaa jo.
Mikä helvetti sinua oikein vaivaa????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetelisin remmillä perseelle. Oppiipahan olemaan.
Äärimmäisen noloja vastauksia vakavaa aihetta koskien. Hävetkää..
Ei kai nyt herrane aika kaikilla mulgerolapsilla voi olla joku kirjaindiagnoosi, ne tarvii vain vankempaa kuria. Jotain nepsysarjaakin kun katsoin niin päivittelin kun ne vanhemmat oli sellaisia surkeita lapasia jotka vaan vaimeasti yritti "keskustella" lapsilleen jotka aukoivat päätään yrittivät vetää heitä tur paan. Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia! Myös säteily laukaisee vihakohtauksia, eli todennäköisesti ne syyt on löydettävissä ja korjattavissa
Mitä hittoa sinä kuvittelet täältä palstasta löytyvän? Mene pois! Sinulla on järkyttävä lapsi ja karmea tilanne eikä täältä takuulla löydy AINOATAAN joka voisi auttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta erityisopena olen nähnyt vastaavaa ilman mitään diagnoosia. Mulle on alakoulusta tullut oppilaita, joilla on ollut hirveitä raivokohtauksia, siis tosiaan luokkaa hajotettu ja käyty opettajan ja muiden oppilaiden päälle.
Yläasteella ne oireet on saattaneet hävitä kokonaan tai ainakin päällekäyminen ja paikkojen hajottaminen on loppuneet kuin seinään. En tiedä mistä on johtunut, kasvamisesta, ja ymmärrys siitä mitä on sopivaa tehdä on kehittynyt? En tiedä. Tosin näiden oppilaiden huoltajilta olen kuullut, että kotona on vielä myöhemminkin ollut hankalaa. Mutta halusin vaan sanoa, että diagnoosia ei ehkä koskaan tule löytymään.
Siinä asuu paha henki, on stanan riivaama.
Jeesus ajoi riivaajahenkiä sikalaumaan ja kehottaisin kokeilemaan samaa.
Viet pojan maatilamatkailukohteeseen ja sikojen kohdalle päästyäsi vaivut polvirukoukseen ja manaat poikaasi vaivaavat riivaajahenget sikoihin.
Apuvälineenä voit käyttää ristiä, jota heilutat poikasi kasvojen edessä ja perheraamattua, josta luet isä meidän rukousta manaustesi väliajajoilla.
Pojallesi kerrot kotona, että sama tulee tapahtumaan jokaikinen kerta kun hänelle tulee mieleen perseillä kotona tai koulussa.
Uhkaat tehdä saman manausoperaation myös luokkakavereiden läsnäollessa välitunnilla, elleivät käytöstavat parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on temperamentti. Ei ole syytä huoleen. Lapsi on vielä pieni, ei voi odottaa että tunnetaidot ois vielä kovin hyvät. Niitä pitää myös kotona opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oppimisvaikeuksia?
Ei ole, mutta keskittymiskyvyn puutetta kyllä.
Ja eräälle toiselle vastaus; ihan kokemuksia etsimässä, vastauksia toivonmukaan aletaan saada ihan muita reittejä.
Pakko sanoa etten odottanut saavani näin törkeätä kommenttia tänne.
Ap
Muita lapsia pitää suojella tuollaiselta tyypiltä. Eikö noille ole mitään siirtolaa tai laitosta, mihin nuo voisi eristää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muita lapsia pitää suojella tuollaiselta tyypiltä. Eikö noille ole mitään siirtolaa tai laitosta, mihin nuo voisi eristää?
Ennen ne kahlittiin tuvan seinään ja yritettiin pitää erossa ihmisistä ja kotieläimistä.
Nykyään samaan lopputulokseen päästään lääkehoidolla.
Mitä v tt um aisempi lapsi, sitä suurempi määrä amfetamiinijohdannaisia aamulla elimistöön.
Voihan sen lapsen aina antaa adoptioon, ja nussía uuden maailmaan.
Niissä tutkimuksessa kestää ja niiden aloittaminen kestää. Noi palvelut julkisella vaan on monella paikkakunnalla todella tukossa.
Varmaan on että lapsi jonkin diagnoosin jossain vaiheessa saa.
Kuulostaa paljon samalta kuin oma lapsi jolla on diagnosoitu käytöshäiriö. On fiksu, sosiaalinen, kehitys vastaa ikätasoa, mutta sitten saa juuri näitä raivokohtauksia, koroilee paljon, on joustamaton (haluisi että asiat tehdään hänen mielensä mukaan, jos ei tehdä suuttuu)...
Vierailija kirjoitti:
Voihan sen lapsen aina antaa adoptioon, ja nussía uuden maailmaan.
Tai ostaa säästyneillä rahoilla uuden sähköauton.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, liikakansoitus vähenee ja maailma pelastuu.
Vierailija kirjoitti:
Pelit, yms
Äärestä harva vanhempi myöntää , että he ovat pilanneet lastensa aivot. Ensimmäisien vuosien aikana aivojen kehitys on huimaa ja jo alle kouluikäisten aivot on pilattu liiallisella palaamisella ja se näkyy sitten levottomuutena ja raivareina.
Tuli mieleen autismi heti kun luin. Sopisi siihen vähäruokaisuuteen ja siihen, että niitä raivoamisia tulee silloin tällöin. Autistinen lapsi voi pärjätä varsin hyvin mutta se on monesti äärimmäisen kuormittavaa ja sitten kun kuorma on täysi voi käytös näkyä juurikin aggressiona. Selvittelisin myös mentaalipuolen ettei siellä ole jotain vinossa. Onko lapselle sattunut joskus jotain traumaattista tai onko siihen mahdollisuus olemassa että olisi sattunut muttei tiedetä?Persoonallisuushäiriö ei varmaan noin nuorelle diagnosoida mutta sellaisenkin voi olla käytöksen taustalla.
Kiinnostaisi siis, jos teidän lapsilla on ollut jotain vastaavaa vakavaa (kausittaista) käytösongelmaa joka ei ole ilmiselvästi alkanut jonkun tietyn tapauksen (esim vanhempien ero, kouluvaihto, muutto, muu suuri muutos) jälkeen, miten asiaa on lähdetty tutkimaan ja mitä tutkimuksien myötä on selvinnyt?
Ap