Lue keskustelun säännöt.
lasten erilaiset luonteet?
05.06.2010 |
APUA!
Esikoiseni on kiltti. On kyllä menevä ja vilkas, mutta jotenkin on vaan perusluonteeltaan tottelevainen ja kiltti. Esikoiseen voin luottaa (pysyy vierelläni kävelyllä, ei karkaa tms.) Ei ole tehnyt ikinä sellaista.
Kuopus taas on aivan toisenlainen. On kujeileva, naurava, uhmaava ja äärimmäisen haastava. Karkaa, huutaa, itkee raivoaa, rikkoo leikit tms. Kuopuksen kanssa meillä on aina sukset ristissä. Tuntuu, että jokaisesta asiasta saa vääntää pidemmän kaavan mukaan, on sitten kyse pukeutumisesta, syömisestä, nätisti kävelemisestä, ylipäänsä mistä tahansa.
Kuinka paljon luonne vaikuttaa? Mua on alkanut pelottaa, että kuopuksen kasvatus on epäonnistunut täysin. en varmasti ole jaksanut olla yhtä hyvä äiti kuin esikoiselle. Pojat syntyivät pienellä ikäerolla ja valvottivat vuosia kaikki yöt. Entä kuinka paljon ikä vaikuttaa? Esikoinen juuri 4 ja kuopus kohta 3. Harmittaa, kun kaikki asat on niin vaikeita, koska kuopuksen käytöstä saa aina vahtia. Kaikki aikani menee häneen ja ihana esikoiseni jää vähemmälle huomiolle. Toisaalta en edes uskalla suunnitella kovinkaan kummoista tekemistä, koska tavallaan pelkään kuopuksen käyttäytymistä. Oikeasti antakaa vinkkejä ja neuvoja.
Kommentit (10)
Meillä toinen pojista uhmaa, haastaa, riitelee, itkee ja raivoaa kun ruokavalio on pielessä. Joskus myös sopimattomista ruoka-aineista tulee yöheräilyjä. Tälle pojalle sopimattomia ovat esim. pähkinät, sitrukset, tomaatti, lisäaineista ainakin guarkumi ja E472c (esim. sininen keiju), kaneli, inkivääri ja näin siitepölyaikana jotkut raat kasvikset esim. omena ja porkkana.
Jos poika syöö jokapäivä sopimattomia ruokia on elämä tosi kurjaa koko perheellä. Kun ruokavalio on kunnossa on pojan olo hyvä ja elämä normaalia (siis toki tavallista uhmaa, kiukkua jne mutta ei kaikesta eikä niin rajua).
Jos yhtään epäilet että ruokavaliolla saattaisi olla vaikutusta koeta pitää lapsi hetken aikaa mahdollisimman perusruoka-aineilla ja pidä päiväkirjaa sekä lapsen syömisistä että käyttäytmisestä ja yöheräilyistä jne. Siis mausteet pois suolaa ja sokeria lukuunottamatta, samoin lisäaineet mahdollisimman vähiin ja kaikki yleisallergisoivat kuten pähkinät, mansikka, tomaatti jne pois.
Toinen mikä tulee mieleeni on että voiko taustalla olla esimerkiksi refluksia joka aiheuttaisi yöheräilyä ja käytöshäiriöitä (siis huono olo saa kiukkuamaan ja käyttäytymään huonosti, näkeehän huonon olon vaikutuksen aikuisenkin käytökseen).
Jos refluksi tai ruokavalio saattaisi olla osallisena käytökseen suosittelen liittymään histamiini.com sivustolle. Sieltä löytyy vertaistukea ja vinkkejä hyvistä lastenlääkäreistä ym.
Välillä meillä on käyttäytymistä paranneltu sylittelyillä ja haleilla kun lapsella on ollut "halipula" niminen tauti.
Jaksamista. Toivottavasti tilanne helpottaa.
t. kolmen allergisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset ovat kyllä tyttöjä, mutta se ei varmaan ole tässä tärkeää :)
Meillä se "kiltti esikoinen" jousti ja odotti omaa vuoroaan, antoi kuopukselle helposti periksi kun ei jaksanut aina riidellä jne. ja minusta tuntui, etten ehtinyt esikoista huomioimaan lainkaan.
Kuopus on luonteeltaan temperamenttinen, herkästi tulistuva mutta kuitenkin erittäin herkkä luonne. Pahin uhmaikä meni n. 5-vuotiaana ohi ja luulen osan kiukutteluista yms. johtuneen vain mustasukkaisuudesta. Kuulihan kuopus usein aikuisten suusta vertailuja kilttiin ja taitavaan esikoiseen, joka "on niin erilainen ja ihana ja suloinen jne. jne".
Kun kuopus tasoittui, alkoi esikoinen reagoimaan. Kiukuttelua, rajojen kokeilua, huijaamista, salakavalaa kuopuksen ärsyttämistä ja kiusaamista yms. Esikoinen varmaan antoi tulla kaiken pahan olonsa ulos seuraavan parin vuoden aikana, minkä oli sisäänsä varastoinut huomatessaan ettei äidin aika ja jaksaminen riittänyt enää hänelle kuopuksen taistelujen jälkeen.
Mutta sen jälkeen tytöistä tuli kuin parhaat kaverit joilla leikit ja kaikki muukin toiminta sujui hyvin. Nyt alkaa taas olemaan vähän taistoja, esimurkkuikä taitaa tehdä tuloaan, tytöt ovat nyt 10v. ja 12v.
Luulen ap, ettet ole kasvatuksessasi epäonnistunut, lasten ikäkin saattaa vaikuttaa. Kyllä se siitä helpottuu, yritä saada lasten kanssa kahdenkeskistä aikaa silloin tällöin ja yritä olla vertaamatta heitä toisiinsa ainakaan lasten kuullen! (Meillä kuopus luuli pitkään olevansa paha ja oli aika työn takana selittää, että vanhemmat rakastavat molempia lapsiaan yhtä paljon, eikä kaikkien tarvitse olla samanlaisia).
Nyt lapset jo nukkuu. Vajaa puolisen vuotta sitten laajensin kyllä kuopuksen ruokavalion kymmenestä ruoka-aineesta lähes normaaliksi. Allergioita on siis ollut rankasti, mutta jotenkin uskoisin, että kyse ei ole ruuista.
Halipula on ihan varmasti yksi syy kiukulle. Mut sit kun yritän sylitellä, niin kuopus vaan rimpuilee pois. Tuntuu, että tilanne on aina pahimmillaan, mun työvuorojen jälkeen ja helpottaa ehkä hieman vapaiden aikana. Molempia lapsia rakastan varmasti aivan yhtä paljon, mut esikoisen kanssa on vaan niin paljon helpompaa. Oisko toiveita, että kuopuskin rauhoittuu iän myötä? Välillä yritän miettiä, millainen esikoinen oli esim. tässä 2-vuotiaan uhmavaiheessa, mut ei kai se todellakaan ikinä ollut näin hankala. Vai olenko mä vaan sit itse jo niin väsynyt...
on varmasti kasvattanut minua enemmän kuin minä häntä, mutta kun olen oppinut häntä vuosien varrella käsittelemään saan hänet tekemään mitä vaan, isänsä hakkaa vielä 18v jälkeenkin päätään seinään ja sanoo tyttö milloin miksikin ja on sitä mieltä että psykiatria tarvittaisiin.
Meillä toinen pojista uhmaa, haastaa, riitelee, itkee ja raivoaa kun ruokavalio on pielessä. Joskus myös sopimattomista ruoka-aineista tulee yöheräilyjä. Tälle pojalle sopimattomia ovat esim. pähkinät, sitrukset, tomaatti, lisäaineista ainakin guarkumi ja E472c (esim. sininen keiju), kaneli, inkivääri ja näin siitepölyaikana jotkut raat kasvikset esim. omena ja porkkana.Jos poika syöö jokapäivä sopimattomia ruokia on elämä tosi kurjaa koko perheellä. Kun ruokavalio on kunnossa on pojan olo hyvä ja elämä normaalia (siis toki tavallista uhmaa, kiukkua jne mutta ei kaikesta eikä niin rajua).
Jos yhtään epäilet että ruokavaliolla saattaisi olla vaikutusta koeta pitää lapsi hetken aikaa mahdollisimman perusruoka-aineilla ja pidä päiväkirjaa sekä lapsen syömisistä että käyttäytmisestä ja yöheräilyistä jne. Siis mausteet pois suolaa ja sokeria lukuunottamatta, samoin lisäaineet mahdollisimman vähiin ja kaikki yleisallergisoivat kuten pähkinät, mansikka, tomaatti jne pois.
Toinen mikä tulee mieleeni on että voiko taustalla olla esimerkiksi refluksia joka aiheuttaisi yöheräilyä ja käytöshäiriöitä (siis huono olo saa kiukkuamaan ja käyttäytymään huonosti, näkeehän huonon olon vaikutuksen aikuisenkin käytökseen).
Jos refluksi tai ruokavalio saattaisi olla osallisena käytökseen suosittelen liittymään histamiini.com sivustolle. Sieltä löytyy vertaistukea ja vinkkejä hyvistä lastenlääkäreistä ym.
Välillä meillä on käyttäytymistä paranneltu sylittelyillä ja haleilla kun lapsella on ollut "halipula" niminen tauti.
Jaksamista. Toivottavasti tilanne helpottaa.
t. kolmen allergisen lapsen äiti
sinulla taitaa olla kolme marsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsilla on muuttunut allerginen oireilu ajanmyötä. Siinämielessä voi olla mahdollista ettei lapselle tullut enää samanlaisia oireita kun ennen sopimattomisat ruuisat mutta edelleen tulee jotakin oireita (esim. mahakipu, refluksi ) mutta niin lievänä etteivät näkyisi kuin käytöshäiriöinä.
Kannattaa pitää mielessä ruokavalio jos muut konstit eivät auta. Mutta tiedän kyllä että on tosi kurjaa jos joutuu supistamaan ruokavalioa. Mutta mielummin noin nuorella kokeilu mitä sitten vanhempana kun osaa jo vaatia vaikka ja mitä.
Vietätkö kuopuksen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Auttaisiko yhtään jos kävisitte välillä kaksistaan jossain leikkipuistossa tai lukisitte kaksistaan kirjoja jne. Eli ei tavallista sylittelyä mutta halipulan poistoa ehkä kuitenkin.
t. kolmen allergisen lapsen äiti
Luulen, että taustalla vois olla hieman tota ruokakuviota, koska on taas raapinut ihonsakin rikki, mutta ruokakuvio ei koko ongelmaa silitä. Pienestä pitäen on kuopus osannut huutamisen jalon taidon. Kahdestaan ei liikuta juuri ikinä. Tulee taas huono äiti fiilis, kun huomaan, että lapset eivät saa koskaan aikaani yksin. Kuopus taitaa olla tosi mustasukkainen. Ei tykkää yhtään, jos esikoinen on sylissäni tms. Luulee kai olevansa myös paha. Kamalaa mutta totta, että joskus kiukuissani puhisen kuopuksen olevan tuhma lapsi ja ihan mahdoton tapaus. Miten sitten hoidatte nämä tunnin parin huuto-uhma-kiukku-sessiot? Joskus annan huutaa yksin, joskus pidän sylissä ja lohdottelen. Mitään ylitse muiden tapaa en ole löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on auttanut lapsille parhaiten kun ovat saaneeet rauhassa huutaa ja kiukuta pahanolonsa pois. Eli menen eri huoneeseen tai vien lapsen toiseen huoneeseen. Aina välillä käyn kysymyssä joko helpottaa ym. vastaavaa. Lapsi tulee sitten itse rauhoituttuaan tai sitten jos kuulen että huuto alkaa rauhoittua menen hakemaan. Mutta sylissä pito ym. huomio vain pahentaa meillä tilannetta. Tietysti kohtauksen jälkeen rauhoittelen ja käännän huomion muualle.
Tietysti nälkä, väsy jne pahentavat kiukuttelua ja sen kestoa myös.
t. kolmen allergisen lapsen äiti
Älä syyllistä itseäsi ja ole ylpeä toisen lapsesi voimakkaasta luonteesta. Kun ikää tulee ja järki kasvaa niin voimakastahtoisuus suuntaa järkeviin asioihin. Lue Liisa Keltikangas-Järvisen kirja "Temperamentti ja ihmisen yksilöllisyys". Loistava kirja lasten kasvattajalle!! siinä neuvotaan erinomaisesti miten erilaisia luonnetyyppejä kasvatetaan. Keltikangas-Järvisen tietolähteenä on Jerome Kagan, joka on Harvardin yliopiston psykologian professori.
toisen lapsen eroa. Yleensä se menee juuri noin, että esikoinen on kiltti ja rauhallinen/asiallinen, mutta seuraava onkin sit toista maata :-) Näin meillä vaikka ikäeroa 3,5v. ja ensimmäine poika ja toinen tyttö. JA suurimmalla osalla kavereitani sama juttu esikoisen ja toisen kanssa.