Minulla on vain poikia :(

meillä on kolme rauhallista ja kauniisti käyttäytyvää poikaa, joiden kanssa on mukava kyläillä. Sopeutuvaisia, joustavia poikia.

Yhdelläkään mainitsemistasi asioista ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että lapsesi oavt poikia. Olet huono asettumaan lastesi asemaan ja samaistumaan heihin. Kuulostat väsyneeltä ja kyllästyneeltä. Minua ottaa päähän, että olet tehtaillut aivan liikaa lapsia omiin voimavaroihisi nähden. Kasva aikuiseksi ja hoida hommasi. Voi poikaparkoja, ei ole heidän syytään se, että on tuollainen äitinä...

Syy ei ole siinä, että sinulla on poikia, jos he käyttäytyvät noin. Katso peiliin!

Tykkäävät kovin kaikista peleistä niin pallopeleistä kuin myös lautapeleistä joita itsekin tykkään peleilla. (tänään ennen nukkumaan menoa pelattiin afrikan tähteä kera naposteltavan ja ihanaa oli)

Ja kyläilyt sujuu myös hyvin.

terkuin, onnellinen poikien äiti :)

Sinulla on kolme lasta. Etkö voisi ajatella olevasi iloinen ja ylpeä, että he ovat elossa ja ehkä terveitäkin?



terveisin

kahden lapsen äiti, joista poika on haudassa.

olen juurikin saamassa kolmannen poikani ja näen tulevaisuuteni juuri sellaisena mitä sinun elämäsi on. Jo pelkästään kahden pojan kanssa elämä on yhtä taisteluiden ratkomista ja riehumisen rauhoittelua. Todella raskaita nämä pojat. Ja komas vielä jatkoksi....huoh.



Kadehdin todella perheitä joissa on myös tyttöjä. Usein meno vaikuttaa huomattavasti rauhallisemmalta. Toisaalta ehkä me ap pääsemme sitten teini-iässä reilusti helpommalla :)



Oletko muuten ap koskaan harkinnut neljättä lasta? Minä mietin että pitäisikö yrittää vielä kerran tyttöä. Harmittaako se sitten loppu elämän jos ei edes yritä?

Itse olen hyvin onnellinen omista pojistani. Eivät ole koskaan leikkineet taisteluleikkejä, eivätkä riehuneet muutenkaan. Harrastetaan liikuntaa yhdessä ja pelataan porukalla lautapelejä ja korttia. Kaveripiirissä ovat suosittuja, toisaalta poikien kaverijutut ovatkin paljon yksinkertaisempia kuin tyttöjen. Kaikki mahtuu mukaan porukkaan : ) Poikiemme kaverit ovat samantyylisiä reippaita, iloisia ja kohteliaita vesseleitä. Eikä kyläilykään tuota ongelmia, pojat tulevat hyvin toimeen myös tyttöjen kanssa ja keksivät kyläpaikassa yhteistä tekemistä vaikka ikäeroakin olisi useampi vuosi.

samalla olen kiitollínen siitä, että osaan vilpittömästi iloita kolmesta pojastani.

olen juurikin saamassa kolmannen poikani ja näen tulevaisuuteni juuri sellaisena mitä sinun elämäsi on. Jo pelkästään kahden pojan kanssa elämä on yhtä taisteluiden ratkomista ja riehumisen rauhoittelua. Todella raskaita nämä pojat. Ja komas vielä jatkoksi....huoh. Kadehdin todella perheitä joissa on myös tyttöjä. Usein meno vaikuttaa huomattavasti rauhallisemmalta. Toisaalta ehkä me ap pääsemme sitten teini-iässä reilusti helpommalla :) Oletko muuten ap koskaan harkinnut neljättä lasta? Minä mietin että pitäisikö yrittää vielä kerran tyttöä. Harmittaako se sitten loppu elämän jos ei edes yritä?

Lopettakaa se lastenteko HETI!!! Antakaa ne poikaparatkin perheisiin, joissa heistä ollaan ONNELLISIA! Kuulostatte niin kauheilta, että alan melkein itkeä. Ihan kamalaa tekstiä. Miksi olet 7 tehnyt sen kolmannen lapsen, jos olet väsynyt kahdenkin kanssa! Edesvastuutonta!!! Häpeä! Toivon sydämestäni, että tuollaisille "äideille" lapset kostaa aikuisena ja vanhenette ja kuolette yksin pois!

Minulla on neljä isoveljeä. Toinen mummoni oli odottanut kovasti ensimmäistä (ja ainoaa) tyttöä lapsenlapsiin. Ei saanut kuitenkaan herttaista nukeilla leikkivää mekoissa kulkevaa prinsessaa. Minä en suostunut leikkimään nukeilla, en pukemaan hameita jne. Olin poikatyttö ja tyytyväinen siihen.



Minulla on kaksi poikaa ja tyttö. Ja tällähetkellä tytöstä lähtee kyllä ainakin yhtäpaljon ääntä kuin veljistäänkin. Ei ole todellakaan mikään helppo lapsi vaan todella voimakastahtoinen mielestäni jopa hankalampi kuin pojat ovat olleet tähän mennessä.



Koetan vain kertoa että ehkä se tyttö ei kuitenkaan muuttaisi sinun elämääsi aivan toisenlaiseksi tai ainakaan pelastaisi sitä vaaleanpunaiseksi onnen huumaksi. Ehkä kannattaisi koettaa muuttaa nykyistä elämää itselleen paremmin sopivaksi.



Pojat jalkapalloleireille jne. Kotiin sääntö sisällä ei huudeta / riehuta vaan silloin joutuu aina automaattisesti ulos (tehosi ainakin isoveljiini). Ja sitten koeta katsoa teidän perhe-elämää ja miettiä mikä siinä on hyvää. Ja nauttia siitä. Ja muuttaa sitä mikä vaivaa (esim. melun määrä sisällä jne).



Tsemppiä ja jaksamista

Koska itse olen ollut tyttö en kaipaa tyttöä itselleni. Tyttöjen elämä omasta mielestäni vaikeaa ja pitkäveteistä. Poikien touhuja on hauska seurata ja jahka teini-ikä koittaa ei tarvitse kuunnella tyttöjen kotkotuksia tai hätistellä nurkista kolleja pois. Isänsä tai pappansa kanssa mieluusti touhuavat ja itselle jää kivasti välillä omaa aikaa.

samalla olen kiitollínen siitä, että osaan vilpittömästi iloita kolmesta pojastani.

olen juurikin saamassa kolmannen poikani ja näen tulevaisuuteni juuri sellaisena mitä sinun elämäsi on. Jo pelkästään kahden pojan kanssa elämä on yhtä taisteluiden ratkomista ja riehumisen rauhoittelua. Todella raskaita nämä pojat. Ja komas vielä jatkoksi....huoh. Kadehdin todella perheitä joissa on myös tyttöjä. Usein meno vaikuttaa huomattavasti rauhallisemmalta. Toisaalta ehkä me ap pääsemme sitten teini-iässä reilusti helpommalla :) Oletko muuten ap koskaan harkinnut neljättä lasta? Minä mietin että pitäisikö yrittää vielä kerran tyttöä. Harmittaako se sitten loppu elämän jos ei edes yritä?

ja rakastamme. Pitää olla ehkä hieman tyhmä jos kuvittelee, että joku ei lapsiaan sukupuolen takia arvostaisi ja rakastaisi. Mutta rehellisyyden nimissä voi myös myöntää sen, että näiden poikien kanssa vaan on niin HEMMETIN raskasta ja sellasta en ole nähnyt niillä perheillä joilla on myös tyttölapsia. Ehkä ne tyttölapset jotenkin tasoittaa menoa?

t. se joka saa kolmannnen pojan

voiko ihanampaa ollakkaan kuin iloiset, puheliaat, jäntevät ja rohkeat POJAT. En voisi kuvitellakkaan olevani tyttöjen äiti. Olemme mieheni kanssa poikaihmisiä, kuten on koiraihmisiä ja kissaihmisiä :-DD En vaihtais! ja pojat 4,6 ja 8v. Mainioita tapauksia.

Lopettakaa se lastenteko HETI!!! Antakaa ne poikaparatkin perheisiin, joissa heistä ollaan ONNELLISIA! Kuulostatte niin kauheilta, että alan melkein itkeä. Ihan kamalaa tekstiä. Miksi olet 7 tehnyt sen kolmannen lapsen, jos olet väsynyt kahdenkin kanssa! Edesvastuutonta!!! Häpeä! Toivon sydämestäni, että tuollaisille "äideille" lapset kostaa aikuisena ja vanhenette ja kuolette yksin pois!

Minulla on kaksi tyttöä ja he kyllä haldaavat nuo "poikien" leikit ja riehumiset, naarmuja ja mustelmia on lähes päivittäin uusia. Välillä mietin että ovatkohan he vahingossa jotenkin väärää sukupuolta :p Osaavat kyllä onneksi käytöstapoja sen verta että esim. kylässä osaavat käyttäytyä fiksusti (mieletsäni tämä on aika pitkälti kasvatus kysymys)

Minä nautin lapsistani. Meillä leikitään niin autoilla kuin nukeillakin. Autoilla toki enemmän. Me pelaamme ja pidämme hauskaa. Toki meno voi yltyä joskus pahaksikin. Lapseni osaavat kuitenkin käyttäytyä ikätasonsa mukaan (2v ja 4v).



Esikoista odottaessani toivoin tyttöä, mutta olen oppinut elämään sen kanssa, että lapseni ovat poikia. Ja olen itse asiassa nyt TODELLA tyytyväinen siitä, että he ovat poikia.

voiko ihanampaa ollakkaan kuin iloiset, puheliaat, jäntevät ja rohkeat POJAT. En voisi kuvitellakkaan olevani tyttöjen äiti. Olemme mieheni kanssa poikaihmisiä, kuten on koiraihmisiä ja kissaihmisiä :-DD En vaihtais! ja pojat 4,6 ja 8v. Mainioita tapauksia.

miltä tuntuisi jos olisitte saaneet kolme tyttöä? Jos kerta olette poikaihmisiä, niin ettehän te silloin voi tietää miltä tuntuu tyttöihmisestä se, että saa vain poikalapsia.

On tietysti mukavaa, kun on kumpaakin sukupuolta, mutta toisaalta sitten vaikuttaako se juurikaan tuohon äänekkyyteen ja riehumiseen... Eiköhän kyse ole synnynnäisestä temperamentistä, ei sukupuolesta.

ei ole väliä onko poikia vai tyttöjä tai molempia, mutta omia kultia lapsia ovat joita saa rakastaa ja suojella. Totta kai olen onnessani omista pojistani. Olisin yhtä onnellinen tytöistäni jos sellaisia olisi, poikien äitinä puolustan kuitenkin poikia.

t.se jonka mielestä tyttöjen elämä pitkäveteistä (omani lapsena oli)

puolustaa ja kaunistelee poikaperheen elämää vain siksi, koska kaikki tietävät, että poikien kanssa on rankempaa ja poikien äidit eivät halua sitä myöntää! Ovat myös katkeria tyttölasten äideille, mutta eivät halua sitäkään myöntään. Miksi muuten ap saisi niin paljon p...aa niskaan? Kiva, että ap on rehellinen, eikä siinä ole mitään hävettävää. Kyllä saa sanoa, että on rankkaa. Ei se silti vähennä rakkautta lapsiin.