Minulla on vain poikia :(

Muistan, kun toisen lapsen jälkeen ei ultrassa näkynyt kunnolla kumpion, oli varma että tyttö.Osti tyttöjen vaatteita, mutta oli sitten onnelinen pojasta jonka sai. Olisin oollut tosi onnellinen hänen puolestaan, jos olisi saanut edes yhden tytön. Itselläni on kolme tyttöä ja poika. Poika tuntuu tosi rakkaalta.

Koska itse olen ollut tyttö en kaipaa tyttöä itselleni. Tyttöjen elämä omasta mielestäni vaikeaa ja pitkäveteistä. Poikien touhuja on hauska seurata ja jahka teini-ikä koittaa ei tarvitse kuunnella tyttöjen kotkotuksia tai hätistellä nurkista kolleja pois. Isänsä tai pappansa kanssa mieluusti touhuavat ja itselle jää kivasti välillä omaa aikaa.

Miten teillä voi olla näin paljon ennakkoluuloja suhteessa lapsen sukupuoleen. Lapset ovat yksilöitä!

kuulosta nyt kovin aikuisen puheilta. Lapset ovat hyvin pitkälle sitä, miten heidän kanssaan ollaan, miten heihin asennoidutaan ja miten heidän tekemisiin suhtaudutaan. Tämän takana on kyllä erilaisia tempperamentteja ja toki joskus vaikeita tai helppoja luonnevikoja tai eroavaisuuksia. Mutta lopulta monen lapsen epäonnistumiset tai vaikeudet on vain heijastumaa ympäristön ongelmista.-4

kuulosta nyt kovin aikuisen puheilta. Lapset ovat hyvin pitkälle sitä, miten heidän kanssaan ollaan, miten heihin asennoidutaan ja miten heidän tekemisiin suhtaudutaan. Tämän takana on kyllä erilaisia tempperamentteja ja toki joskus vaikeita tai helppoja luonnevikoja tai eroavaisuuksia. Mutta lopulta monen lapsen epäonnistumiset tai vaikeudet on vain heijastumaa ympäristön ongelmista.-4

42:lle

hyvällä mallilla kasvamassa. Minä taas nautin omistani ja heidän kanssaan touhuamisesta, mutta poikani onkin kasvatettu :)



Toki tykkäävät myös rajuista ja vauhdikkaista leikeistä. Koskaan eivät silti satuta toisiaan tai muita tahallaan. Ottavat todella kivasti huomioon sekä veljensä, että muut lapset.



Rakas ap. kyse on sinun asenneongelmastasi, ei mistään muusta. Lapsesi varmasti aistivat pettymuksesi päivittäin, mikä aiheuttaa heille pahaaoloa ja huonoa käyttäytyistä. Kävelehän peilin eteen ja lupaa itsellesi=lapsillesi, että huomenna yrität enemmän.

kaksi TAVATTOMAN vilkasta tyttöä - ja kyllä, olen kuolemanväsynyt, kun lapset ovat menneet nukkumaan ;)

Minulla sattuu olemaan ensin 2 poikaa ja sitten 2 tyttöä. Ja minusta tuntuu että poikien kanssa oli helpompaa, kun ne tosiaan resusivat keskenään paljon. Tytöt on enemmän vailla äidin huomiota. Ja sitten kun ne kasvavat niin alkaa se kitinä.. äitiiii tuo teki sitä ja tätä ja tuota. Ja se komentelu, karjuminen ja nälviminen mitä pojat taas ei tee.

Okei, on ihania hetkiä tyttöjen kanssa, en kiellä. Mutta ihan samoin on poikienkin kanssa. Ja meillä tytöt on menny poikien leikkeihin aina mukaan.Nekin tykkää hyppiä ja riehua välillä ihan samoin kuin pojatkin.

Ole vain iloinen poika-katraastasi! Mikä voimavara siinä teillä kasvaakin kun on 3 aikuista miestä. Kun tarvii tehdä yhdessä jotain remonttia, talkoita... ajattele! Aivan mahtavaa! =)

Ja vaikka mä olen aina ollut hyvin tyttömäinen, niin silti mä pystyn samaistumaan poikani juttuihin. Välillä se on villi, mutta niin on tyttökin. Mä ja poikani välit on läheisemmät kuin mun ja tyttäreni.



Ihan kiva kun on tyttö, mutta joskus huvittaa kun luullaan että kun on tyttö niin sitten on niin ah ihanaa ja autuasta äiti-tytär-juttua. Mun tytär on aina ollut omapäinen ja nuorempana se oli sellanen tinttarella että oksat pois. Ei sen tukkaa saanut laittaa ja jos saikin niin vähän ajan kuluttua se viiletti tukka silmillä taas.

Murrosiässä lähti tosi pitkin hampain mun kanssa ostoksille, yleensä halusi mennä kavereiden kanssa jne.

Nyt on välit taas vähän lähentyneet kun pahin murkkuikä taitaa olla ohitse. Mä en oikein tiedä ollaanko tytön kanssa liian samanlaiset vai liian erilaiset.



Meidän lapsiluku on täysi, mutta jos niin kävis että vielä yhden lapsen tähän perheeseen hommattaisiin ja sukupuolenkin saisi valita, niin se olis mulle ainakin hyvin helppo valinta, toisen pojan ottaisin.

Minulla on poika ja tyttö. Poika on aina ollut luonteeltaan hyvin rauhallinen, esim. kun pyörällä ajon opettelu takkusi vuosikausia ja yritin kannustaa häntä, että sitten pääsee nopeammin kavereiden luokse, niin tämä pikkujätkä vastasi: ei se nopeus ole se juttu. Hän on myös varovainen ja tunteellinen ja hänen lempivärinsä oli pienenä kirkkaan punainen (nykyään kavereiden sosiaalisesta painostuksesta keltainen tai vihreä, muttei edelleenkään sininen, vaikka kyllä hänellä paljon sinisiäkin vaatteita on). Oli hänelläkin se pikkusoturikausi kun kaikki kepit olivat pyssyjä, mutta aina on ollut sitä rauhallisempaakin tekemistä. Aivan ihana tapaus, nykyään tykkää kalastaa ym. Meidän tyttö taas on luonteeltaan huomattavasti rohkeampi kuin veljensä, sellainen ilopilleri ja päivänsäde, jolla nyt on vaaleanpunainen prinsessakausi, mutta tulevaisuudessa voin odottaa vauhdikkaampaakin menoa. Itse en lapsena tykännyt yhtään käyttää hameita ja helyjä, rakentelin veljeni kanssa majoja puuhun ym. joten nämä prinsessajutut ova minulle pikemminkin sitä uutta.

Vai puolustelee poikien äidin vakka todellisuudessa on niin rankkaa. JA että tytöillä on ihania ystävyysuhteita mutta pojilla ei. Jne.



Kyllä tässä enemmän ratkaiseen lapsen luonne ja KASVATUS.



Meillä yksi tyttö ja kolme poikaa. Vanhin on tyttö ja hänet saimme kovin nuorena. Ei ihan ollut vielä kasvatuskäytännöt hallussa tuolloin. Luonteeltaan tyttö on kyllä hiljainen ja ujo. Jopa liikaa siinä mielessä että töitä kaverisuhteiden eteen on vanhemmat joutuneet tekemään jopa tuskastumiseen asti. Lisäksi on kovin itsepäinen. Tyttö nyt 10v. ja hänen kanssaan otan useimmiten yhteen. Hänelle suutun useimmiten ja hän järjestää eniten ongelmia myös kyläreisuilla (narisee viiden minuutin kuluttua kylään saapumisesta että on työsää tai kieltäytyy täyin lähtemästä mukaan).Toisaalta on myös kamalan vilkas. Leikit eivät ole aina kuvin rauhallisia vaan on myös ihan älytöntä riehumista, salakavalaa toisen vahigoittamista ja manipuloimista jos noihin antaa mahdollisuuden. Rakas on silti kakesta huolimatta vaikka töitä teettääkin vanhemmille.



Pojat ovat 3, 5 ja 7v. ihanempaa poikatrioa saa hakea.



Vanhin on syksyllä aloittamassa koulun ja sai eskariopelta vain ja ainoastaan positiivista palautetta. On reipas ja rehti kaveri jost tykkää niin tytöt kuin pojatkin. Keksii hyviä leikkejä johin kaverit haluavat osallistua. Saa helposti kaverieta molempien sukupuolten edustajista. On älykäs ja huomaavainen. Rauhallinenkin vaikka tempperamentikas. Suuttuu helposti mutta leppyy myös helposti. On ainakinen ylpeydenaihe kaikessa mitä tekee. Toki saa välillä vanhemman pinnan käiristymään kiusatessaan sisaruksiaan ja tiehdessään muuta hölmöä. Tahallaankin osaa olla tuhma halutesaan kuten siskonsakin.



Keskimmäinen on hurmuri ja mutta pänkkäpää. Kovasti haluaisi tehdä miten tahtoo ja käyttää hurmaavuuttaan sumeilematta hyödyksi. Pahaa ei kuitenkaan tee koskaan tahallaan. Lapsista helpoin ja rauhallisin.



Nuorin on lellivauva. Osaa kiertään vanhemmat pikkurillinsä ympäri ja saa helposti tahtonsa läpi. Samoin sisarukset. Siksipä ei juuri joudu turvautumaan riitelyyn tai muuhun pahantekoon saadakseen huomiota. On vilkas mutta tottelee kauniisti ja omaa kauniit käytöstavat.



Meillä siis kaksi vilkasta lasta jotka tyttö ja poika ja heillä ei vilkkauteen ja riehumiseen siis vaikuta sukupuoli. Lisäksi on kaksi rauhallista poikaa joiden kanssa pärjää paremmin kuin tyttöjen kanssa monesti. Pojilla on mainioita leikkejä yhdessä kuin myös tytöllä kavereidensa kanssa. Kaikilla omat hyät ja omat huonot puolensa jotka johtuvat pitkälti luonteesta ja siitä miten olemme heitä kavstattaneet. Ei sukupuolesta.



Työssäni hoidan myös lapsia ja kas kummaa mieluummin olen poikien kanssa kuin tyttöjen.