Meillä oli lapsena semmoinen systeemi, että

Itse luin ulkoa kokeisiin ja suoritin kouluni hyvillä arvosanoilla mutta oppimatta mitään. Korkeakoulussa sitten tajusin etten oikeasti osannut mitään enkä ollut aidosti kiinnostunut mistään.



Haluan kunnioittaa lapsen omaa kiinnostusta; koulu on käytävä ja yritän kannustaa opsikeluun, mutta en palkitse arvosanoista.



Lapsi on arvokas sellaisena kuin on, ei arvokkaampi mitä parempia numeroita kotiin kantaa.

tai että sillä ei ole merkitystä, meneekö vaan rimaa hipoen eteenpäin. En antaisi lapselle, joka saa huonon todistuksen (mutta ei ole myöskään yrittänyt) samoja palkintoja kuin sille, joka on yrittänyt kovasti ja saa hyvän todistuksen. Ap

Itse luin ulkoa kokeisiin ja suoritin kouluni hyvillä arvosanoilla mutta oppimatta mitään. Korkeakoulussa sitten tajusin etten oikeasti osannut mitään enkä ollut aidosti kiinnostunut mistään.

Haluan kunnioittaa lapsen omaa kiinnostusta; koulu on käytävä ja yritän kannustaa opsikeluun, mutta en palkitse arvosanoista.

Lapsi on arvokas sellaisena kuin on, ei arvokkaampi mitä parempia numeroita kotiin kantaa.

Itse on paininut tämän suorittamisen pakon kanssa läpi elämäni ja olen lopun uupunut jatkuvaan kilpailuun etten halua vääntää lasta samaan muottiin. Jos hän on aidosti kiinnostunut asioista, se näkyy kyllä arvosanoissa ( ja kerron myös sitä että peruskoulussa mikään oppimateriaali ei ole vaikeaa, jokainen pystyy oppimaan ne asiat. Toisilla siihen menee enemmän aikaa kuin toisilla mutta silti ne pystyy oppimaan)

Hyvää koulumenestystäni pidettiin jotenkin "itsestäänselvyytenä" ja mitään kiitosta ei yseistä ja kympeistä tullut. Velipoikaa kiiteltiin kovasti, kun sattui saamaan kaseja... Se ei tuntunut kivalta.



Olen itse päättänyt palkita lasteni todistusarvosanoja siitä alkaen kun alkavat saada numeroita. Ei se kai kaikkien psykologioppien mukaan ole paras tapa, mutta minusta on mukavaa antaa lapsille sanallisen kiitoksen lisäksi (siis tietysti kehutaan ensin) myös hiukan rahaakin. Toki kouluvuoden varrella kannustetaan koulunkäyntiin muulla tavoin ja ollaan kiinnostuneita lasten kouluasioista. Palkitsen tasa-arvoisesti kaikkia lapsia. Sitä en tiedä miten sitten menettelisin, jos joku lapsista olisikin heikommin koulussa menestyjä, mutta nyt ei ole sellaista tilannetaa, vaan ysejä tulee todistukseen kaikilla.

Että 9 koenumeroista haukuttiin. Hyvillä numeroilla tietty leveiltiin ympäri kyliä, että tottakai se meidän tyttö saa hyvän todistuksen. Huonommin menestyvä sisarus tais saada olla ihan rauhassa, vain multa odotettiin enemmän. Niinpä mä luin ja luin ja luin.. Kunnes en enää jaksanut. Suoritin rimaa hipoen ammattikoulun (rangaistuksena puolen vuoden aresti, kun lukio jäi alkuunsa kesken), ja nyt olen sairaseläkkeellä.

Omille lapsille ajattelen, että kehut hyvistä numeroista riittävät, ja puhe koulunkäynnin tärkeydestä. En sitten tiedä, epäilen että kuopus tulee saamaan esikoista parempia arvosanoja, (olen epäillyt jonkin sortin lukihäiriötäkin esikoisella )mitenkähän tän homman sit klaarais.. Ei ainakaan rahapalkinnoilla..

vaan saavutuksesta. Yrittäminen palkitaan, jos lapsi saa rahaa huonostakin numerosta, jota varten kuitenkin luki ja yritti.

vaan saavutuksesta. Yrittäminen palkitaan, jos lapsi saa rahaa huonostakin numerosta, jota varten kuitenkin luki ja yritti.

Ajatellaan vaikka että matematiikka tai kielet tuottaa vaikeuksia, ja lapsi tekee kovasti niiden eteen töitä, saa todistukseen 7.

Kuvaamataito ja käsityö ovat helppoja, hän saa niistä aina 9.

Sisarukselle matikka ja kielet ovat helppoja, hän saa ilman suurempia ponnistuksia kiitettäviä koko ajan ja hänet palkitaan kun on niin - älykäs, osaava, taitava, menestyvä..

Minusta ihan väärin.

kotona ei palkittu rahalla tai tavaralla, mutta kehuttiin tietysti hyvää todistusta. Se oli mielestäni ihan hyvä systeemi. Isovanhemmilta sain kyllä aina rahaakin, kun todistus oli aina hyvä. Oma lapsi on vielä pieni, mutta en ole ajatellut rahalla palkita. Toki jotakin kivaa tekemistä voisi tarjota kouluvuoden päättymisen kunniaksi ja ehdottomasti kaikille lapsille tasapuolisesti!