Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Episodi pihalla :(
03.06.2010 |
Argh. 1.5- vuotiaani veti herneet nenäänsä kun sanoin että nyt lähdetään sisään ja suihkuhommiin. Ei suostunut liikkumaan, istui maahan ja alkoi huutaa. Lähdin noin 30 metrin päähän varaston ovelle, jonka avasin ja kerroin odottavani siinä. Poika huusi kuin palosireeni varmaan 15 min, heittäytyi maahan, heitti hattunsa jne. Huutelin rauhallisesti tasaiseen tahtiin että "tule nyt vaan, kävelet itse, nyt mennään sisälle" jne. Poika itki niin voimakkaasti että hyvä ettei vetänyt affektikohtausta päälle. Lopulta kuitenkin nousi ylös ja tuli ovelle.
Tämän episodin aikana kolme eri naapuria (osa lapsiakin) kävi katsomassa että mitä tapahtuu. Näistä kukaan ei sanonut kyllä mitään. Vähän ennen kuin poikani antoi periksi, tuli yksi ihan lähinaapurimme samaiselta varaston ovelta sisään ja naureskeli että kiva kun jonkun muunkin pojat pistää huudoksi (muisteli omien lastensa pikkulapsuutta). Onneksi hän sanoi rauhoittaen että jaksat nyt vaan kun muuten se oppii että äiti antaa periksi.
Pointtiahan tässä ei nyt varsinaisesti ehkä ollut. Ahdistaa vaan tollaisessa tilanteessa kun tietää että pidemmän päälle on parempi vaan pysyä tiukkana, mutta toisaalta hävettää ihan kauheasti että "mitähän ne naapurikin nyt ajattelee".
Kommentit (42)
ihan sen takia, että katsoo, ettei lapsella vain ole mitään hätää. Eikö se olekin ihan kiva asia, että joku välittää sinun lapsesi turvallisuudesta? Kyllä mä saattaisin käydä kurkkaamasta hyvinkin ikkunasta tai nurkan takaa, ettei vain ole lapsella joku hätänä. Ei tarvitse ajatella, että mitähän joku nyt ajattelee. Harvat kuitenkaan jaksavat ajatella jotain ilkeämielistä, ja sellaiset nyt saa jätttää omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö sattuikin tempperamenttisempi.
Tulimme useasti kotiin seuraavalla tyylillä:
-tyttö junttaantui istumaan ojan reunalle ja ulvoi, EN HALUU. Minä kovana, että nyt tulet. Sama jatkui. Minä taas kovana, että nyt lähdetään tai tulen nostamaan sinut.
Sen jälkeen isoveljet ulvoi, että ÄITIIIIII, ÄLÄ KIUSAA XXXX.ÄÄÄÄ, BYÄÄÄÄÄÄÄ, ÄLÄ JÄTÄ ÄITI SITÄ, ÄITIIII, ÄLÄ KIUSAA SITÄ, BYÄÄÄ.
Juu ja ihmiset katsoi:)
Näin murkkuina tyttö pompottaa poikia täysillä. Olen sanonut, että oma syynne kun ette antaneet minun komentaa tyttöä koskaan lapsena vaan aina rääkyitte, ettei tyttöä saa käskeä ja komentaa.
tuota samaa on tiedossa aika monta vuotta. Eilen eskarini ystävä huusi täysillä pihalla vittu, vittu, vittu. Teki mieli huutaa ei oo mun, ei oo mun, ei oo mun. Mutta en sitten viitsinyt. Oikeastaan naurettavaahan hommaa tämä vanhempana olo on. 1.5-vuotias saa anteeksi tyhmäilyn, mutta otapa isokokoinen eskari, jota luullaan tokaluokkalaiseksi ja vie se kauppaan rähjäämään. Jo alkaa myötätunto loppumaan, kun sen ikäisen pitäisi tietää jo paremmin...
Toisaalta pitää pysyä tiukkana, toisaalta iskee se perisuomalainen mitähän-ne-naapuritkin-ajattelee-häpeä ja siitä taas kumpuaa, ainakin minulla, halu potkia itseään perseelle kun mietin noinkin turhia...
selvitä kiukkunsa kanssa. Et nyt millään voinut mennä ja ottaa häntä syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mulle ei tulisi mieleenkään tehdä noin ja alkaa maanittelemaan, vieläpä vartin jaksoit. Jos ei tule silloin kun on tarkoitus lähteä, niin lapsi kainaloon vaan.
Eihän noi kivoja tilanteita ole. Mut minkäs teet, tahtojen taisteluahan se on jatkuvasti aika monta vuotta vielä eteenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustuksesta ja 5: repesin :)
Täytyy vaan pitää oma linssi siis kirkkaana. Tulevaisuuttahan tässä ajatellaan.
Minustakaan tuossa ei ole tiukkuudesta kyse ollenkaan, vaan jätettiin huomiotta lapsen uhma. Lapselle pitää sanoittaa tunteet. Mitä teet sitten kun pitää oikeasti lähteä jonnekin aikataulun kanssa? Rauhallisesti vaan houkuttelet kunnes toiselta tulee väsymys kahden tunnin uhmaamisen jälkeen?
Minusta paras tapa on se, että varoittaa tulevasta ja sitten jos lapsi alkaa parkumaan, niin kannetaan lapsi sisään. Silloin lapsi oppii ajan kanssa sen, että kun äiti käskee, niin silloin mennään. AP:n menetelmällä lapsi oppii sen, että uhmaamalla voi viivyttä epämiellyttävää asiaa maailman tappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mulle ei tulisi mieleenkään tehdä noin ja alkaa maanittelemaan, vieläpä vartin jaksoit. Jos ei tule silloin kun on tarkoitus lähteä, niin lapsi kainaloon vaan.
Mietin vaan että toi on juuri se leikki mihin poikani tähtää. Minä sanon että tule reippaasti tänne ja hän odottaa että minä lähden häntä hakemaan. Sitten kun lähden kävelemään kohti, niin lähtee nauraen juoksemaan karkuun. Tämän halusin välttää ja yritys opettaa että en hae häntä vaan tullaan itse kun käsketään.
Ap.
Minusta tuolla opetat nimenomaan sitä, että äidin kanssa voi pelata aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä keksin aina jotain millä saan lapsen sisälle. Yksi aika varma on ,että otetaampa juoksukisa ja näytän lapselle missä on viiva ja siihen vierekkäin ja än yy tee nyt ja lapsi lähtee innoissaan pinkomaan kotia :)
Tai muita vastaavia juttuja. Kuria meillä pidetään,mutta harvemmin täytyy lapsia huudattaa.
Minustakaan tuossa ei ole tiukkuudesta kyse ollenkaan, vaan jätettiin huomiotta lapsen uhma. Lapselle pitää sanoittaa tunteet. Mitä teet sitten kun pitää oikeasti lähteä jonnekin aikataulun kanssa? Rauhallisesti vaan houkuttelet kunnes toiselta tulee väsymys kahden tunnin uhmaamisen jälkeen? Minusta paras tapa on se, että varoittaa tulevasta ja sitten jos lapsi alkaa parkumaan, niin kannetaan lapsi sisään. Silloin lapsi oppii ajan kanssa sen, että kun äiti käskee, niin silloin mennään. AP:n menetelmällä lapsi oppii sen, että uhmaamalla voi viivyttä epämiellyttävää asiaa maailman tappiin.
Hmm. Sanoin myös että "huomaan ettet haluaisi vielä lähteä sisään, mutta nyt on sisäänmenoaika. Nyt tulet itse reippaasti, äiti ei tule hakemaan."
jne.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi vaan sai tuossa tahtonsa läpi. Hän ei sisälle halunnut mennä ja sai olla vartin ulkona pitempään. Sinua ap vietiin kuin pässiä narusta.
12
Minä keksin aina jotain millä saan lapsen sisälle. Yksi aika varma on ,että otetaampa juoksukisa ja näytän lapselle missä on viiva ja siihen vierekkäin ja än yy tee nyt ja lapsi lähtee innoissaan pinkomaan kotia :) Tai muita vastaavia juttuja. Kuria meillä pidetään,mutta harvemmin täytyy lapsia huudattaa.
Ei siitä nyt ollutkaan kyse, mutta missä iässä voi sitten alkaa "vaatia" lasta tulemaan kun käsketään piste.? Minäkin olen aiemmin aina pistänyt leikiksi, juossut kiinni, kaapannut kainaloon jne, mutta kun haluaisin alkaa opettamaan sitä että lapsi vain tulee kun käsketään, ilman temppuja. Vinkkejä tähän?
Ap.
Minä keksin aina jotain millä saan lapsen sisälle. Yksi aika varma on ,että otetaampa juoksukisa ja näytän lapselle missä on viiva ja siihen vierekkäin ja än yy tee nyt ja lapsi lähtee innoissaan pinkomaan kotia :) Tai muita vastaavia juttuja. Kuria meillä pidetään,mutta harvemmin täytyy lapsia huudattaa.
Ei siitä nyt ollutkaan kyse, mutta missä iässä voi sitten alkaa "vaatia" lasta tulemaan kun käsketään piste.? Minäkin olen aiemmin aina pistänyt leikiksi, juossut kiinni, kaapannut kainaloon jne, mutta kun haluaisin alkaa opettamaan sitä että lapsi vain tulee kun käsketään, ilman temppuja. Vinkkejä tähän?
Ap.
Tuohon tosiaan on vinkki se, että jos lapsi ei lähde parista ekasta pyynnöstä, niin sitten sinä viet vaikka siis kantamalla. Lapsi oppii ajan kanssa, että äidin komento on totta ja se tarkoittaa sitä, että nyt lähdetään. Sun tavalla tosiaan opetat, että äitiä ei tarvitse totella, koska saa jatkaa ulkona olemista vaikka vartin, äiti jaksaa odottaa.
12
Mäkin aina vaan hymyilen sillain tsemppaavasti, kaupassa, parkkipaikoilla vastaavissa tilanteissa kun uhmikset rääkyvät :)
Se on positiivista katsottavaa, kun vanhemmat pysyvät vaan rauhallisina, antavat huutaa, eivätkä ala typerästi suostuttelemaan lasta.
"Tulepas äidin luo niin saat tikkarin"
Mäkin aina vaan hymyilen sillain tsemppaavasti, kaupassa, parkkipaikoilla vastaavissa tilanteissa kun uhmikset rääkyvät :)
Se on positiivista katsottavaa, kun vanhemmat pysyvät vaan rauhallisina, antavat huutaa, eivätkä ala typerästi suostuttelemaan lasta.
"Tulepas äidin luo niin saat tikkarin"
tuota samaa on tiedossa aika monta vuotta. Eilen eskarini ystävä huusi täysillä pihalla vittu, vittu, vittu. Teki mieli huutaa ei oo mun, ei oo mun, ei oo mun. Mutta en sitten viitsinyt. Oikeastaan naurettavaahan hommaa tämä vanhempana olo on. 1.5-vuotias saa anteeksi tyhmäilyn, mutta otapa isokokoinen eskari, jota luullaan tokaluokkalaiseksi ja vie se kauppaan rähjäämään. Jo alkaa myötätunto loppumaan, kun sen ikäisen pitäisi tietää jo paremmin...
Alue: Aihe vapaa
jos annat nyt kaikessa periksi ja lopulta sinulla on sellainen lellipentu, joka pompottaa sinua ihan kuinka lystää. Se hävettäisi taatusti vielä enemmän.
Näitäkin on nähty...