Neuvoja varautuneen lapsen harrastuksen aloittamiseen.

Poika on nyt 4,5v ja viime syksynä aloitti kerhon ja kaksi eri harrastusta ilman mitään vaikeuksia tai alkuhankaluuksia.



Nyt sitten intoili, että haluaa futiskouluun ja tänään oli ensimmäinen kerta. Poika oli alussa ihan mukana, sitten alkoi hakeutua pois muiden luota ja sanoi ettei halua jatkaa. Palasi kohta muiden luokse, kun kannustin ja oli kentällä loppuun asti, vaikka innottoman oloisena ja vähän "pallo hukassa".



Kotona sanoi, ettei halua enää koskaan mennä, mutta että kotiin pitää ostaa maali ja kaikki jalkapallojutut. Sitten pelataan vaan oman perheen kesken :/



Monessa asiassa poika haluaa jotain, innostuu jostain. sitten kun päästään asian äärelle, iskee ramppikuume, paniikki tai jokin. Sitten kieltäytyy koko asiasta ja usein vasta pitkän ajan kuluttua uskaltaa taas kokeilla, jolloin asia sujuu hienosti ja poika on täysillä mukana.



Vaikka tiedän, että tällainen kuvio usein toistuu lapsemme käytöksessä ja että parasta on vain yrittää vielä ainakin ensi viikolla futiskouluun, tuntuu tosi keljulta viedä väkisi lapsi harrastamaan kun toinen hokee ettei halua... Entä jos tällä kertaa homma jatkuu tervan juontina syksyyn asti..?



Toisaalta monet monet mukavat asiat olisi jäänyt pojalta oppimatta ja kokematta, jos aina antaisin heti periksi ja perääntyisin.



Muita joilla lapsella samanlaista hankaluutta uusien asioiden kanssa? Kuinka toimitte?