*~*TammiTähtien Kesäkuu*~*

Hain eilen dopplerin postista ja heti halusi mieskin sitä kokeilla ;) Ja melko nopeasti saatiin kuuluviin pieni höyryveturi, joka puksutteli 160krt/min. Kaikenlaisia ääniä sieltä tosin kuului, joten ihan varma en voi olla löysinkö niistä oikean, mutta melko tasainen ja rytmikäs se oli ollakseen mikään muu!



Eipähän tuo nyt edelleenkään kerro mitään sikiön sijainnista (löytyi tosi alhaalta vasemmalta) tai onko sillä kaikki raajat kohdallaan, mutta elossa se taitaa olla. Nyt voi taas pikkuisen huolettomammin mielin odotella ens viikon ulraa!



Muutenkin olo on paljon parempi. Kuvotus on tosi vähäistä, väsymys alkaa helpottamaan ja yötkin nukun taas kunnolla. Tai siis herään kyllä joka toinen tunti vessaan, mutta nukahdan aina uudestaan. Elämä alkaa voittaa!



pikkuapollo & toukka 10+4

Neuvolassa käyty ja hyvin meni :)



verenpaine 117/83

hemppa 142

laskettuks ajaks tuli 16.1 joten viikkoja tuli yks lisää :D



sokerirasitukseen pitää mennä rv 26-28.. on kuulemma niin tarkat niillä painoindeksirajat että heti jos menee yli niin joutuu sokerirasitukseen..



ultraan lähti lähete, aika menee heinäkuun alkuun, kuukausi pitää malttaa odottaa :D



Näillä mennään taas eteenpäin =) :D



Sparkle86 ja viuhti 8+3

Eipä siellä muuta kun täyteltiin paperit ja ma on verikoe labrassa. Ultraan minulle soitetaan aika.

Tuosta np-ultrauksesta. Olen niin tietyllä tapaa lapsellinen, että olen halunnut ultriin aina mennä ihan vain nähdäkseni vauvan. Etukäteen olen päättänyt, että edes jatkotutkimuksiin en mene, vaikka jotain riskiä tuloksissa ilmeni. Ensimmäisessäkin raskaudessa pelkkä ajatus jostain lapsivesipunktiosta pelotti ja jo silloin laskeskelin, että tutkimusten ns. lopputulos ilmenisi niin myöhäänkin, että en vaan mitenkään pystyisi keskeytystä tekemään, eikä kukaan toinen ihminen tai kone saisi minua vakuuttuneeksi siitä, että lapseni olisi 100% varmuudella niin vammainen ettei MITÄÄN mahdollisuutta kohdun ulkopuoliseen elämään olisi. Ja tuollaiset asiat harvemmin edes ilmenee np-ultrassa vaan ihan muutoin jos ilmenee. Vaikka alkuraskaudessa kaikki olisi hyvin niin AINA voi tapahtua jotakin vauvan terveyden kannalta ratkaisevaa.

Eli menen hyvällä mielellä näkemään vauvaa ja saamaan tarkuuden viikoista, joka tieto on minulle huipputärkeä minun perussairauteni vuoksi, samoin myöhemmin lapsen koon tutkiminen ultraäänellä.



SOKERIRASITUKSEEN on menossa tämäkin mamma. Tosin pyysinkin sitä jo, mutta kuulemma vielä liian raskas kokemus masuasukille eli myöhemmin sitten. Rask.ajan diabetes mulla on ollut 3 viimeisimmässä ja muuten menty aina dieetillä eteenpäin, mutta viime kerralla kun neiti meinasi syntyä jo rv32 niin annettiin tuju määrä kortisonia jonka vuosi sokerit pomppas insuliinihoitoiselle tasolle.





MOONSTONELLE tsemppiä jännittäviin päiviin. Hauskalta kuulostaa tuo CB:n testi, itse en ole kokeillut. Eli seuraavassa ultrassa olisi todennäköisesti viikot jo sen verran, että vauvan syke näkyy? Pidän peukkuja. Itsellä on aina varhaisultrissa näkynyt syke kovin myöhään vasta (8.viikolla), siksi siis toivotan myös malttia ettei huolestu turhaan jos ei sykettä vielä löytyisikään. :)



Hups, nyt on kiiruhdettava pian lapsia koulubussille, joten palailen taas myöhemmin! =0)





Kera Iitun 10+5

Mie olen tainnu ravata muita tiuhemmin neuvolassa ja ultrassa ja verikokeissa, vaikka viikkoja vasta se 8+2. Eilen oli toinen neuvola, jossa sain sen np-ultra ajan ja seuraavat verikoeajat ja seuraavan neuvola-ajan. Np on heinäkuun alussa, samoin verikokeet, seuraava neuvola sitten joskus heinäkuun lopulla. Seurailevat miun raskautta tarkemmin siis kilpirauhassairauden vuoksi.



Oloissa ei muuta uutta kuin melankoliaa mielialassa ja väsymystä ja huonoo oloa. Toivottavast nää loppuu jossain vaiheessa varsinkin huono olo ja väsymys :/

Mitä kaikkea sulla emmihanna on seurattu? Mulla siis tyroksiinilääkitys, mutta toistaiseksi klpirauhasarvo on ainoa, mitä on mitattu. Tänään juuri aattelin soittaa ja kysyä arvoista.

Ei ole oikein mitään kirjoitettavaa, kun ei ole mitään oloja eikä ole ollut neuvolaakaan. Huomenna tuo odotettu neuvolapäivä kuitenkin koittaa:). Epäilen kuitenkin tällä hetkellä koko raskautta, kun ei tissit arista, ei masussa nippaile, ei pahaaoloa tms. No ei ollut pahaaoloa esikostakaan ja sama epäilys silloinkin. Huomennapa sitten selviää, kun ultrataan, onko masussa elämää.



Ens viikolla lähdetään Turkkiin, jeee! Löhöilyä tiedossa ja lämmintä:)

Olen jo kirjoittanut yhteen tämmöiseen,mutta ilmeisesti oli väärä :) joten uusiksi.



Raskaustesti näytti plussaa ja nyt vaan hymyillään. netin laskureiden mukaan noin 22.1.2011 olisi laskettuaika :)

Meneilläään onkin jo 8.raskausviikko. Vaikka olen 25vuotias niin ihan pihalla :)



Otanko yhteyden paikalliseen neuvolaan josta varaan ajan vai terveyskeskukseen?

Metsänkeiju, onnea :) Soita paikalliseen neuvolaan suoraan. Kyllä sitä pihalla saakin olla, aika iso juttu se plussa on joka ikiselle aina. :)



Mulla samat tuntemukset kun Pirittalla, että ei mitään kirjoitettavaa kun ei oo mitään oloja.. Ja epäilyttää, onko siellä ketään edes. Ekassa raskaudessa voin tosi pahoin alusta asti, nyt vaan väsyttää ja telkkariohjelmat itkettää herkemmin ;) (Joku Hurja Remontti sai ihan hanat auki eilen :D )



Mutta muuten, ei mitään. :P Kyllä me varmaan varhaisultraan sitten mennään kun muuten ei kumpikaan kestetä odotella tietoa..



rv 6+6 ja poika vajaan vuoden

Nyt on vanhemmille kerrottu raskaudesta ja ilollahan se otettiin vastaan. Omalla äitillä tekee tiukkaa pitää nyt suu supussa, kunnes eka neuvolaaika minulla käytynä. teki jo kuulemma mieli paljastaa ystävälleen. Ajattelimme kertoa vasta sitten sisaruksillemme kun eka neuvola käyty. On sitten itsellä varmuus, että pikkuinen todella on kasvamassa.



Tämä älöttävä olo on kyllä kamalaa. Täytyy koko ajan miettiä koska on syönyt. Jos menee yli 2 tuntia syömisestä, niin olo pahenee. Ja ruokaa joutuu nieleskelemäänkin enemmän. Onneksi vasta kerran olen joutunut oksentamaan. 2 kertaa ruoka on kyllä meinannut tulla ylös, mutta pysynyt onneksi sisällä.

Ekaa neuvolaa siis odoteltaessa... =)

la 10.01, mami@6, 32v., mäntsälä, seitsemäs ja nkl :)



rv 5 lähtien kärsitty ympärivuorokautinen pahaolo alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, ultrassa pikku olio nähty ja sydänäänetkin kuului eka neuvola käynnilla rv 9+1:)

Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin, yksi keskenmeno takana 08/09. Lapset meillä entuudestaan 97-08, aika tasaisesti 2v. välein;)

Nyt viimoista odotellaan, sitten on vauvakuumeilut kuumeiltu ;)



Jaksamista kaikille alkuväsymykseen ja kuvotukseen, pian helpottaa:)

eli kolmas tulossa, synnytyspaikka RAS ikää 28 ja la 14.1

21.1.

Hobe69

41-v

E-P

P06, km:04, 07, 09

EPKS

Nyt mä ehkä uskallan tänne kirjoittaa... Mä oon käynyt täällä vaklaamassa ja pohtinut josko uskaltaisi mukaan:) Mä en voi uskoa että olen raskaana, kauheeta oireiden kyttäystä kokoajan. Meillä on esikoistytär syntynyt keväällä 2008 ja pikkusisarusta toivottu heti perään. Kaksi vuotta meni siis harjoitteluun. Mulla on toinen munasarja leikattu veke ja kierto vähän epämääräinen. Mä kävin varhaisultrassa viikko sitten rv 6+3, eikä siellä näkynyt kuin joku ankea ruskuaispussi. Kävin tänään uudestaan ja pikkuotus ja syke löytyi. Itkuhan siinä pääsi. Mä halusin mennä yksin sinne, jotenkin ois ollut helpompi kohdata pettymys eka itekseen.



Me mentiin just naimisiin ja ostettiin isompi kämppä sekä saatiin varmuus sille, että meidän sijoitus-lapsi (14.v) saa jäädä meille pysyvästi. Ehkä kaikella on tarkoituksensa, nyt jos vauva syntyy, niin mikään ei voisi olla paremmin.



Mä haluan kaikkiin ultriin ja seuloihin mitä tarjotaan. Jos jokin menee vikaan, niin osaa ainakin varautua. Yhdelle kaverille ja mutsille (joka tietysti soitti mummolle) oon nyt kertonut. Me odotetaan kanssa sen np-ultran yli ennenkuin mölytään asiasta mitään. Mä NIIIIN pelkään että jotain sattuu... tätä on raskautta on todellakin odotettu!!!



Onnea kaikille odotukseen ja toivottavasti päästään kaikki maaliin voittajina. Niin ja suurimmat pahoittelut km saaneille. Itse sellaisen kokeneena en voi muuta sanoa kuin häntä pystyyn. Uutta yritystä kehiin, vaikka se masentavalta tuntuukin. Itse koin kaikkein ahdistavimmaksi kaikki selkääntaputtelijat,"te ootte vielä nuoria" yms. Mun on vaan niin vaikea pitää suuni kiinni ennenkuin "riski-viikot" on ohi!



Eli masunasu 25.v, Pääkaupunkiseutu, 2 tyttöä (toinen tullut masusta ja toinen ovesta), synnytyssairaala Hyvinkää ja La 24.1.2010



T:Masunasu rv 7+4

Hyvää perjantaita!



Ensinnäkin kaikille uusille tervetuloa ja onnittelut plussista :)



Sit omaan napaan:

Olin tänään mieheni kanssa käymässä varhaisraskauden ultrassa ja Pököllä on masussa kaikki hienosti. Oli ihan uskomaton tunne nähdä pieni sydän toiminnassa

Moikka.



Meillä oli ti varhaisultra ja siellä pikkusintti köllötti ja sydän sytkytti. Helpotuksen huokaus. Lääkäri oli sama kun huhtikuun km seuranneessa ultrassa ja hienosti homman käsitteli.



Meillä onkin sintti saanut alkunsa vähän myöhemmin kun luultiin, eli la siirtyi 29.1. Viikkoja nyt siis kasassa 6+5. Näkyi vaan testissä pluss jo 10 pv hedelmöittymisen jälkeen ja se sai mut luulemaan, että olis saanut alkunsa vähän aiemmin.



Mutta meillä siis kaikki hyvin. Eka neuvola on ma. Paha olo tulee välillä aaltoillen, väsymystä ilmassa ja tissit turpoaa (jee!).



Kiisu

Eilen kävin pikaisesti ilmoittautumassa pinoon ja nyt lienee aika avata hiukkasen enempi näitä kuulumisia.



Meillä on myös erittäin epäuskoinen ja epäileväinen fiilis tästä raskaudesta, koska historia on melkoisen synkkä. 2004 mentiin naimisiin ja heti alkoi esikoisen yritys. Ensimmäinen tärppi tulikin ihan uskomattomasti ensimmäisestä kierrosta häämatkalla. Silloin ei ollut vielä pienintäkään epäilystä, että mikään voisi mennä huonosti. Monien mutkien ja useiden neuvolakäyntien päätteeksi vasta viikolla 11+ todettiin tuulimuna.



Lääkekeskeytyksen jälkeen yritystä jatkettiin innolla, mutta kierto kierron jälkeen täti tuli ajallaan. Tasan vuosi ensimmäisen tärpin jälkeen kuitenkin tuli toinen tärppi, mikä onkin sitten se iso valonpilkku, eli siitä raskaudesta syntyi oikea vauva, poika vuosimallia 2006.



Heti pojan syntymän jälkeen toivottiin pikkukakkosta, toivottiin pientä ikäeroa! Tärppi tuli tasan vuosi pojan syntymästä, ekalla neuvollakäynnillä (7+5) ultrattiin, löytyi viikolla 5+0 menehtynyt alkio. Sitten reilut kaksi vuotta vailla yhtä ainoaa tärppiä, kunnes koitti kesä 2009:tärppi ja tuulimuna. Noh, näiden jälkeen aloitettiin AVA:lla heti IVF:llä=> Ei tärppiä! Viimeiset kaksi pakastealkiota odottavat sulattelua ja tarkoitus oli aloittaa toukokuun kierrosta hormonien mussuttelu, MUTTA kuinkas kävikään. Kuukautisia ei tullutkaan toukokuussa vaan kaksi viivaa testiin. Ihan siis luomuraskaus piiiitkästä aikaa. (Mitään varsinaista syytä lapsettomuuteen ei muuten ole meillä löydetty, ellei sitten meikäläisen ikää lasketa)



Ensi viikolla tiistaina (rv 8+5) menen neuvolaan ja lupasivat samalla käynnillä heti ultrata, kun historia on tämä. Nyt sitten vaan peukut ja varpaatkin pystyyn, että se kauan odotettu syke sieltä löytyisi. En ole tällä kertaa mennyt alkuraskauden ultraan yksityiselle. Jotenkin olen vaan halunnut elätellä toivoa...



Minä olen joka kerta kertonut muutamalle läheisimmälle ystävälle "tärpistä" ja he ovat sitten olleet myös suuri tuki, kun huono uutinen on tullut. Ensimmäistä raskautta toki hehkuttelin kaikille, kun en naivina ymmärtänyt pelätä mitään. Siinä sitten oli selittelemistä vielä puoli vuotta myöhemmin.



Se omasta navasta, UGH!



Pahoittelut kaikille teille, joille murheellinen km-uutinen on tulut. Voimahali!!!



NP ultraan ja muihinkin "vaarattomiin" tutkimuksiin kyllä mennään. Yksi syy on minullakin se, että on niin kiva tiirailla vauvelia =) Toinen syy on toki - varsinkin tämä huikea ikä huomioiden - varautuminen mahdolliseen erityslapseen. Keskeytykseen ei kyllä tulos johda, paitsi siinä tapauksessa, että epämuodostumat tms. ovat niin pahoja, että lääkäri ei anna mitään toivoa elämälle. Lapsivesipunktiota tuskin uskallan ottaa.



Olen muuten juuri nimennyt tämän masuprojektin Turbo-pavuksi, koska mun maha on pullahtanut esiin valtavasti! Tuo masun pullistuminen herättää toiveita, joskin toiveita vähentää puolestaan se, että vieläkään ei tarvitse öisin heräillä vessaan. Muuten raskausoireet mulla on samat kuin aina ennenkin: viluttaa, väsyttää, äksyilyttää, tissit pingotuksissa. Ei eroa oireissa vauvaa odotellessa tai tuulimunaraskauden hormoneissa kärvistellessä.



Oi, pieni kevennys vielä maitorauhasten pingotuksesta. Nelivuotiaamme tokaisi keskiviikon saunareissulla: "Miksi sulla on noin isot kikit? Kyllä niis täytyy olla maitoa!". =) =) =)



Mukavaa viikonloppua kaikille pinolaisille! Pökölle ja Kiisulle onnea, ihania uutisia!



tv. Hobe69 ja Turbo-papu 8+1

Oi, masunasukin oli nähnyt sykkeet ultrassa, onnea

=)

Mulla on näköjään yksinpuhelu käynnissä perjantai-illan kunniaksi täällä pinossa. Oletteko kaikki Facebookissa tai Yahoossa?



MIten se Facebook-ryhmä toimii? Näkyykö siellä ryhmän sisällä oleville oma profiili ja oikea nimi? Mulla kun on tämä raskaus vielä työpaikan suhteen täysin salainen, en haluaisi vielä oikeaa henkilöllisyyttäni paljastaa edes salatussa ryhmässä...

Pari päivää poissa täältä, ja heti on valtavasti tapahtunut! Tervetuloa uudet, lisäilin teidän tuonne listaan:)



hobe69: FB:n ryhmässä näkyy oikea nimi. Mutta tervetuloa sinne sitten, kun on sen aika!



Meillä oli tänään toinen ultra, jossa varmennettiin tuota laskettua aikaa. Niinhän siinä kävi, että JouluLahjojen puolelle mentiin, LA siis nyt 30.12. Taidan kuitenkin täällä olla odotuksen ajan, en viitsi enää uusiin ryhmiin lähteä:)

Olo on ollut mitä mainioin, maha vaan kasvaa, mutta muuten ei oikeastaan huomaa olevansa raskaana. Kahvikin maistuu taas. Ainoa, mitä inhoan, on tupakan savu, mutta enpä ole siitä ennenkään niin kovasti välittänyt. Mutta nyt on ainakin erittäin hyvä syy pysyä poissa paikoista, missä muut polttaa.



LilleLobster & Urpo-Ilari 11+1

Kiitos vastauksesta LilleLobster ja kiitos päivityksistä.



Mukavia uutisia teilläkin ultrassa =)