Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minua ei enää ole puolen vuoden päästä
09.12.2004 |
Minulla on ollut rintasyöpä nelisen vuotta. Tänään olin taas kerran sairaalassa kontrollissa ja nyt tultiin siihen tulokseen, että hoitoja on enää ihan turha jatkaa. Muutaman kuukauden päästä sitten pääsen saattohoitoon. Minulla on kaksi lasta, 8- ja 6-vuotiaat. Onneksi mieheni, lasteni isä on fiksu ja sukulaisia ja ystäviä on paljon. Muistakaa, kuinka pieniä monet asiat loppujen lopuksi ovat.
Kommentit (50)
16 siis on lääkäri ja varma, että tämä on provo. En usko, että kukaan tulee
tällaisen tiedon saatuaan ensimmäisenä vauvapalstalle kirjoittamaan asiasta ( varsinkin kun aiemmin ei ole kirjoitellut).
Lisäksi rintasyöpään ei kuole, jos syöpä ei ole myös muulla vartalossa ja siitä ap ei puhu mitään. Ap ei voi mitenkään sanoa sitä, että koska hän pääsee/ joutuu saattohoitoon tai kauanko hän elää elipäänsä.
Jos joku haluaa pelleillä näillä asioilla, niin kannattaisi mennä psykiatrille. Ko. tilanteessa on oikeasti ihmisiä ja heille toivon voimia ja kaikkea hyvää.
Mistäs tiedät minne on kirjoitellut ensimmäisen kerran ja koska? Mitä sitten jos ei ole aiemmin asiasta tänne kirjoitellut?
Mistäs tiedät miten itse reagoisit samassa tilanteessa?
Sen verran olen joutunut eri lääkäreitä ja heidän toimiaan seuraamaan, ettei itselläni ainakaan ole kuin murto-osasta lääkäreitä mitenkään hyvää kuvaa.
Mistäs tiedät onko syöpää muualla vartalossa vaikkei ap siitä puhunutkaan?
Kukaan ei voi tarkkaan ennustaa koska toinen kuolee. Toisinaan ennusteet pitävät paikkansa ja toisinaan eivät. Mieheni kohdalla pitivät paikkansa.
Jos tämä on provo niin samaa mieltä olen, tällaisilla asioilla ei leikitä.
Tämä lääkäri tässä taitaa itse olla provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi!!!!!!!!!!
Vierailija:
tällaisen tiedon saatuaan ensimmäisenä vauvapalstalle kirjoittamaan asiasta ( varsinkin kun aiemmin ei ole kirjoitellut).Lisäksi rintasyöpään ei kuole, jos syöpä ei ole myös muulla vartalossa ja siitä ap ei puhu mitään. Ap ei voi mitenkään sanoa sitä, että koska hän pääsee/ joutuu saattohoitoon tai kauanko hän elää elipäänsä.
Jos joku haluaa pelleillä näillä asioilla, niin kannattaisi mennä psykiatrille. Ko. tilanteessa on oikeasti ihmisiä ja heille toivon voimia ja kaikkea hyvää.
Ensiksi: En toki ensimmäiseksi tänne tullut asiasta ilmoittamaan. Puhuin ensin mm. äitini ja siskoni kanssa. Odotin, että mieheni tulee töistä. Asia ahdisti, niin ajattelin tulla tänne lukemaan viestejä. Yhtäkkiä tajusin, kuinka imetykset ja käsilaukut ovat pieniä asioita ja kirjoitin viestini. Tajusin, että tuskin puolen vuoden päästä olen täällä lukemassa viestejänne.
Toiseksi: Syöpäni on kyllä levinnyt, mutta en katsonut sitä asiakseni täällä selitellä. Se ei ollut viestini pääkohta.
Kolmanneksi: En toki tiedä, koska joudun saattohoitoon tai koska kuolen, mutta noin lääkäri minulle sanoi. Olen varannut saattohoitopaikan jo yli vuosi sitten eräästä yksityisestä hoitokodista ja huomenna siis ilmoitan sinne, että muutaman kuukauden sisällä menen sinne kuolemaan. Oletan, etten puolen vuoden päästä enää ole olemassa.
Ja neljänneksi: En ole niin tyhmä, että pilaisin omalla sairaudellani tällä tavoin.
Kiitos kaikille ystävällisille ihmisille!
Pahoittelen, jos kuulosti imelältä, mutta henkioppaana tulet olemaan aina perheesi luona ja heidän apunaan.
Ehkä tällaiselle palstalle joskus tulee provojakin tästä aiheesta. Minusta on kuitenkin itse kunkin varsin terveellistä muistaa, ettei kukaan ole kuolematon tai haavoittumaton - provo tai ei.
t: eräs itsekin vakavasti sairas (joskaan ei vielä fataalisti)
Onneksi sinulla on hyvä mies, joka varmasti hoitaa ja huolehtii lapsistanne sitten kun voimasi ehtyvät.
Tästä provoasiasta sen verran, että muutama vuosi sitten täällä oli rintasyöpäprovo, joka provoili täällä tosi pitkään ja mauttomasti aiheuttaen valtavan kohun. Lopulta itse paljasti provoilunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viestistäsi. Muistutit taas, että elämässä tärkeitä eivät ole laukkumerkit tai muut yhtä turhat asiat.
Toivon, että viimeiset elinhetkesi ovat niin onnellisia kuin mahdollista.
Toivon voimia perheellesi.
Mulla on tuttava piirissä jopa 2 näin käynyttä perhettä joten PÄÄ KIINNI.Toi ei ole sopivaa kirjoitella noin on se provo tai ei!!!! Kauheen herkästi täällä heti arvuutellaan onko provo.Ajattelen ite enkä kirjoita jos arvelen niin olevan mutta ei täällä maailmassa kaikki suju kaikilla niin hyvin joten mistä me muut aina tiedetään mitkä on niitä provoja. Tosi paljon jaksamista ja kyllä sun perhe jaksaa ja pärjää.älä murehdi heitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisia päiviä lastesi, miehesi ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa!
Minkä verran lapsesi tietävät sairaudestasi?
Oletteko kertoneet heille, ettei parannusta enää ole?
Vai ovatko jo pikkuhiljaa " tottuneet" ajatukseen mahdollisesta kuolemasta?
T. äiti, joka on menettämässä miehensä, lapset isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nuori vielä, mutta sinua on kohdannut sairaus jonka edessä ei taistelutahto auta - keho on se joka on sinun ohjurisi nyt ja aina. Läheisillesi tulee olemaan vaikeaa.
Koskettavaa että todellakin sinä kirjoitat nyt täällä, olet olemassa. Ja pian et enää ole. Elämän ainutkertaisuus on niin pysäyttävää.
Itse jaksan olla tyytyväinen elämääni, pieniin asioihin. LÄhipiirissäni on ollut kuolemia - nuoria ihmisiä. Myös oma terveys on reistaillut ja lapsen saannissa oli vaikeuksia. Nekin opettivat mikä on tärkeintä. Siksi en välitä mitä minusta ajatellaan vaikka annan korviketta vauvalle jne. En jaksa välittää siitä mitä muut ajattelevat, koska tämä on minun ainutkertainen elämäni.
Toivon sinulle hyvää saattohoitoa, ihmisyyttä kunnioittavaa. Niin kuin se yleensä onkin.
Rukoilen voimia sinulle ja perheellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap paljon tsemppiä, etkä todellakaan häviä kokonaan, muistot sinusta jää.
Jos tämä viesti sattuiskin olemaan provo, niin silti oikeasti jollekin nuorelle äidille tapahtuu (siis ihan oikeesti) noin. Te elätte jossain ihmehaaveissa ja luulette kaiken olevan provoa. Ehkäpä joku päivä löydät itsesi syöpäklinikalta, ehkä sitten heräät tajuamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en epäile hetkeäkään tätä provoksi. Kukaan ihminen ei voi olla niin sairas,että leikkisi vakavalla asialla ja provoilisi. (ainakin toivon, ettei)
Mutta tosiaan: syöpä kun voi tulla ihan kenelle vaan.
elää ja luota siihen, että pojat tulevat pärjäämään, vaikka alussa voi olla vaikeaa. Mä tässä itken nyt...taivaassa tavataan!
Itselleni uskovaisena ihmisenä tuli mieleen kysyä, että millä tolalla on sielusi asiat? Oletko valmis menemään Luojasi eteen? Jos et ole aiemmin ajatellut aikaa kuoleman jälkeen, nyt on jo aika pohtia missä sen vietät, kyse on kuitenkin ikuisuudesta. On varmasti helpompi kohdata kuolema ilman pelkoa, kun on usko sydämmellä. Myös jälkeenjääville antaa voimia tieto siitä että rakas ihminen on taivaassa ja siellä sitten kerran tavataan.
Rukoilen että saat kohdata kuoleman elävä usko sydämmessäsi, se on parasta mitä sinulle voin toivoa. Jokaisen ihmisen päivät ovat luetut, siihen ei voi vaikuttaa, mutta se miten ne loppuvat on tärkeää.
Elä jokainen päiväsi täysillä.
Voimia sinulle ja perheellesi!
Mieheni menetti isänsä seitsemänvuotiaana pitkän sairauden jälkeen. Paljon voimakkaita muistoja ehti jäädä.
Kirjeiden lisäksi ehkä äänitalletus voisi olla tärkeä, jos et jaksa olla videokuvassa. Olen todella pahoillani puolestasi. Tulet elämään lastesi mielessä heidän jokaisessa elämänvaiheessaan.
Miehellä ja hänen sisaruksillaan on ollut tärkeitä tietyt isän esineet jotka hän vartavasten jätti jokaiselle lapselle. Varsinkin pienelle lapselle objekti voi olla konkreettinen tunteenvälittäjä.
Alue: Aihe vapaa
Anna olla. Mistä sinä tiedät ettei joku tulisi tänne kirjoittelemaan? Ensinnäkin jos on syöpää sairastanut jo 4 vuotta, on luultavasti jo tottunut ajatukseen ja voi siis hyvinkin olla niin, että pystyy asiasta kertomaan täällä.
Mikä ihme sinua vaivaa? Tajuatko yhtään kuinka loukkaat, jos tämä aloitus onkin totta?