Lapsenlapset eri asemassa???

myös meidän lapset ovat " huonommassa" asemassa, koska meillä on kaksi poikaa ja muilla on poikien lisäksi myös tytöt perheissä. ikävää poikien kannalta, mutta kyllä mulla pistelee vihaksi. isompi meillä jo kerran kysyikin, että miksi mummu puhuu aina noista toisten lapsista, eikä meistä, vaikka me ollaan kylässä? selitäpä siinä sitten lapselle... että näin kiva anoppi meikäläisellä....

minun lapseni on ensimmäinen lapsenlapsi suvussani ja olen huomannut että mummo ja pappa kohtelee sitä ihan eri tavalla kun veljeni vuotta nuorempaa lasta.Yleensä meilläkin on niin että mummo ostaa minun lapselleni enemmän kuin veljeni lapselle.mielestäni ei saisi olla näin mutta minkäs teet?

meidän poika on ensimmäinen lapsenlapsi, mutta hän ei todellakaan ole missään erityisasemassa. ohi menevät kirkkaasti mieheni veljen lapset sekä suvun tytöt. eikö jollain muullakin ollut sama, että tytöt menee poikien edelle?

Eli lapsemme ovat anoppini ainoat lapset ja vain esikoisemme on anoppini lellikki. Miestäni ja minua asia risoo paljon ja harmittaa kuopuksemme puolesta, että mummi jaksaa olla innoissaan vain vanhemmasta. Tämä kun on poika, kuten mummin omat lapset. Tosin luulimme mummin sekoavan riemusta, kun kaksi vuotta myöhemmin syntynyt toinen lapsemme oli tyttö. Mummi kun ei koskaan ole saanut höösätä tyttöjen kanssa. Ei höösää nytkään. Joten eriarvoisuutta voi olla samankin perheen lasten kesken. Onneksi lapsemme ovat vielä niin pieniä, että eivät itse huomaa asiaa.

meillä näkyy useammassa sukupolvessa tämä ilmiö. Harmittaa eniten se kun pitää itse olla niin typerä ja kateellinen että jaksaa moisesta edes välittää. Huoh.

Meidän äiti ainakin pitää molempien lapsia ihan samassa arvossa, joululahjoja ei paljonkaan ostele koska meidän lapset saavat niitä tosi monelta ja siskon lapset ei saa moneltakaan niin olen sanonut ettei tarvitse meidän lapsille ostaa että ostelee siskon lapsille kun kuitenkin saavat vähemmän.



Siskoni sanoi kerran että hänestä minun lapset ovat isällemme tärkeämpiä. Mutta minusta asia on niin että kun nuo siskon lapset ovat vähän huonokäytöksisiä niin isäni joutuu heitä enemmän komentamaan kuin minun lapsiani ja puutun siihen heti jos käytös ei ole minun lapsiltani sallittavaa kun taas siskoni ei komenna lapsiaan ollenkaan.

Ei se minusta kyllä tärkeydestä ole kiinni en vaan siskolle kehtaa sanoa että kasvattaisit noita lapsiasi vähän paremmin.



Niin ja sekin että meillä on uusperhe, eli minulla aikaisemmasta liitosta yksi lapsi ja nyt meillä uuden miehen kanssa yhteinen.

Kaikki mummi ja vaari puolet ovat hienosti ottanut sen lapsipuolen huomioon, kukaan ei syrji ketään.

Minusta syynä tähän on se, että me olemme aktiivisesti pyrkineet saamaan isovanhemmat osallisiksi lastemme elämään kutsumalla heitä usein kylään ja soittelemalla (=antamalla lapsen soittaa), lähettämällä kortteja ja kuvia lapsesta.



Sisareni ei ole tehnyt mitään edistääkseen isovanhempien ja omien lastensa välistä suhdetta.

Poikamme täytti juuri vuoden. Mummu toi lahjaksi kahdet jarrusukat. Toinen lapsenlapsi (veljeni) täyttää 3vuotta näinä päivinä ja mummu soitteli mulle jotakin ja mainitsi samassa, että oli ostanut tälle FP:n farmilelun. Samalla lailla hellyyttä antaa kummallekin, mikä tietysti pääasia mutta kyllä vähän jäi vaivaamaan tuo lahjojen eriarvoisuus.

Vierailija:

Poikamme täytti juuri vuoden. Mummu toi lahjaksi kahdet jarrusukat. Toinen lapsenlapsi (veljeni) täyttää 3vuotta näinä päivinä ja mummu soitteli mulle jotakin ja mainitsi samassa, että oli ostanut tälle FP:n farmilelun. Samalla lailla hellyyttä antaa kummallekin, mikä tietysti pääasia mutta kyllä vähän jäi vaivaamaan tuo lahjojen eriarvoisuus.

Kokemuksesta vaan tiedän että oma äitini aina pähkäilee,

mitä ostaisi meidän kuopukselle (ikää 1v3kk.).

Kun tavallaan isommilta lapsilta on jäänyt vauvaleluja

kaappiin,ja vaatteitakin on aika tavalla jäänyt isommilta.

Äidinäiti asui Helsingissä, ja kutsui aina meitä lapsia sinne kylään. Isosiskoni on kuitenkin ihan pienestä pitäen ollut kotikissa, nukkekin vietiin aikoinaan nukkesairaalaan sinne Hesaan itkun kanssa, kun koti-ikävä iski jo mennessä bussipysäkillä...



Minä taas menin mummin ja ukin luo lähes riemusta kiljuen, ja viihdyin siellä pitkiä aikoja lomilla. Ehkä tästä syystä sain heiltä enemmän kuin siskoni, siis heidän eläessään.



Eli lapset itse voivat myös aiheuttaa eriarvoisuuden omalla käytöksellään.

Muita lastenlapsia he ovat ehtineet lellitellä ja pyöritellä vaikka kuinka, hoitaneetkin päiväkausia yhteen putkeen, että vanhemmat saisivat lomaa.



Mutta meillä... kertaakaan ei ole voinut ottaa tai tulla hoitamaan, appi ei ole ollut meidän lasten synttäreillä kertaakaan ja kaiken huippuna appi muistaa kuopuksen nimenkin väärin..



Että tälleen..

tuntui kurjalta saada esim. karkkia pikkuveljeni selän takana yms. sittemmin olen " joutunut" luopumaan asemastani, kun meidän lapsenlapsien kasvaessa on käynyt yhä selvemmin ilmi että serkkumme ovat niitä fiksuja lapsia (ensi yrittämällä lääkikseen jne.) kun minä ja veljeni olemme kumpikin valinneet käsityöammatin.

kokemuksesta tiedän että aika pienikin lapsi huomaa isovanhempien käytöksen, eikä kummallakaan " puolella" ole kiva olla.

Meillä on sisareni kanssa molemmilla kaksi lasta ja sekä isommalla että pienemmällä " serkusparilla" on ikäeroa noin kuukausi. Tavaraa ja lahjoja tulee aika samassa tahdissa, mutta se, mikä minusta tuntuu pahalta, että siskon lapsia oikein pyydetään yökylään ja kuskaillaan markkinoille ym. Ja aina ohimennen sivulauseessa mainitaan, että pojat olivat silloin ja silloin iltahoidossa... Meidän tyttöjä ei pyydetä eikä kuskata, onneksi edes hoidetaan silloin, kun on pakottava tarve saada lapset johonkin (= todella harvoin).

Tyttöni ovat mielestäni hyväkäytöksisiä ja reippaita, pojat ovat hieman railakkaampia, muttei heitäkään juuri komentelemaan joudu. Ehkä pojat sitten saavat erikoisaseman, kun venhemmillani ei itsellään poikia ole. Asia on herkkä minulle myös siksi, että olen itse aikoinaan joutunut pahasti siskoni jalkoihin. Vähän pelottaa, mitä tulevaisuus eteen tuo, muuttavatko vanhempani käytöstään vai alkavatko laspeni kysymään, mikä heissä on vikana...



Anoppi ja appi muistavat lapsia syntymäpäivänä ainoastaan kortilla, appi ei ole koskaan yli 10 vuoden aikana käynyt meillä, anoppi kerran. Jouluna saattavat antaa lahjaksi suklaalevyn. TYttären lapsille talletetaan rahaa ja ostetaan lahjoja. Tämän käytöksen kyllä toisaalta ymmärrän, koska eivät ole mieheni biologisia vanhempia eivätkä ole häntä myöskään adoptoineet. Ja oman tyttären lapset ovat jo huomattavasti vanhempia kuin meidän lapsemme. Mutta ehkä tämäkin käytös, että toinen mummo ja vaari antaa paketteja ja toinen ei, aiheuttaa kyselyjä jossain vaiheessa.

itse olen päättänyt ainakin sen,että jos joskus omat

lapseni saavat lapsia aion olla tasapuolinen kaikille...

Hänellä on kaksi lastenlasta = meidän tytöt. Vanhempi on useamman vuoden vanhempi ja saanut alkuikänsä supersuurtahuomiota. Esikoinen osaa pitää puolensa, mutta anoppi yrittää huomata myös pienemmän.



Lisäksi anopin sydämeen mahtuvat myös siskonsa tyttären tytär, veljensä pojan 3 lasta (tyttö+2poikaa) ja miehensä siskon tytön lapset (tyttö ja poika) noin ensimmäiset, jotka muistan.



Anoppi on lahjoissa kohtuullinen (1/lapsi) ja se mitä lapsi saa riippuu paljon siitä, mitä on itse osannut toivoa.

Pappani kuollessa olin 9-vuotias. Pappani tavaroita jakaessa kaikki saivat jotain, paitsi minä. Nuoremmat veljeni saivat toinen kävelykepin (jota ihasteli) ja toinen kahvikupin. Muistan kuinka pahoitin todella mieleni ja salaa itkin vessassa, mutta en kehdannut sanoa kenellekään mitään...



Itseasiassa nytkin itken, koska muistan niin elävästi sen kuinka eriarvoiseksi koin itseni sillä hetkellä. Eihän näin jälkikäteen ajateltuna nuo saadut tavarat mitään isoja juttuja olleet, mutta lapsen mielessä ne olivat.

Ilmoitti serkkuni synnyttyä, että nyt vasta tuli kunnon lapsenlapsi (olin silloin 8-v, toinen serkkuni 12-v). Oli laittanut minulle ja toiselle tyttöserkulleni tilille rahaa x summan. Mutta nyt kun tuli tämä POIKA niin hän sai kaksinkertaisen summan heti suoraan.



Poikaserkkuni sai myös pikkusiskon ja hänen kannalta tämä on ollut kaikkein kamalinta. Toki itseänikin hieman surettaa, että syntymäpäivälahjaksi tai joululahjaksi mummi antoi aina minulle ja muille tyttöserkuille vain suklaata (fazerin sininen levy), mutta tälle poikaserkulle rahaa markka-aikana 300mk. Erityisen mukavaa oli jouluisin tälle serkulleni nähdä, että itse saa suklaata ja veljensä rahaa lahjaksi - etenkin kun tyttöserkkuni oli aina parempi koulussa ja muutenkin kiltimpi.



En ole enää hirveän läheinen näiden serkkujen kanssa (mummimme kuoli muutama vuosi sitten), mutta joskus mietin miten tämä on vaikuttanut tähän tyttöserkkuuni, kun näki miten veljeään palvottiin ja itse jäi vaille huomiota...

sanoi suoraan mitä ajattelee äitinsä käytöksestä...

Anopille oman tyttären lapsi oli se ykkönen,sen huomasi

lahjoista ja yökyläilyistä...ihan kaikesta.



Nyt asiat ovat jo paremmin.Mutta kyllähän se ketutti...

Siskojani ei vienyt koskaan reissuille, ei vieläkään tule järjestämään juhlia pyytämättä, kuten tekee muille lapsille. En tiedä mikä on syynä, isäpuoleni ei halua kysyä eikä oikeastaa suostu myöntämään että äitinsä tällaista tekee. Kun siskot olivat pieniä, olin tosi surullinen heidän puolestaan, nyt homma on onneksi vähän laantunut jo.

mun vanhemmat yrittävät olla tasapuolisia, mutta se on niille vaikeaa. Esikoistyttö on selvä suosikki ja äänekkäämpi kun on, saa monesti huomiota paljon enemmän. Poikamme on taas hyvin herkkä ja rauhallisempi, jää helposti siskonsa varjoon. Monesti oikein itkettää kun eivät osaa oikein suhtautua poikaan. Ainut lapsi kun olen niin ei ole heillä kokemusta kuin tytöstä. Meitä pitävät vielä kuopuksemme suosijoina, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.