Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteiden vaihtoa, kiitos! (lasten kouluruokailu)
27.09.2004 |
Vähän alustusta:
Meillä on säännölliset ruoka-ajat ja periaatteena, että kaikkia ruokia syödään tai ainakin maistetaan. Lapsille tarjoillaan heidän lempiruokiaan ja myös ruokia, joista vähemmän pitävät tai eivät pidä lainkaa. Silti maistetaan. Kaikilla lapsilla on erittäin hyvä ruokahalu (johtuu näistä tiukoista ruoka-ajoista, luulisin) Tiukat ajat ovat, koska yksi lapsistamme sairastaa diabetestä, miksi ruokaan ja sen säännöllisyyteen on kiinnitetty erityisen suurta huomiota!
Nyt yksi lapsista ei todellakaan (monen maistelun jälkeen) voi sietää pinaattikeittoa. Viikonloppu on itketty ja pelätty tulevaa tiistaita, koska koulussa on pinaattikeittoa! Soitin äsken opelle asiasta ja hän oli JYRKÄSTI sitä mieltä, että lapseni on syötävä pinaatti keittoa, sille linjalle ei voi lähteä, että hänet siitä vapautettaisiin...(vedoten siihen, että sitten kaikki muutkin haluavat sitten eri ruokia päiviksi, jolloin eivät ruoasta tykkää). Yritin selittää, että kysymys ei ole siitä, vaan tämän lapsen YKSILÖLLISESTÄ asiasta. En halua, että kaikki lapsen inhoamat ruoat poistetaan, jälelle kyllä jää muitakin ruokia mistä hän ei juuri tykkää, mutta saa kyllä niitä maistaa jatkossakin. Mutta lun tämän ruoan takia itketään ja jännitetään KOKO viikonloppu.
Onko tämä nyt ihan oikein? Suomessa pakotetaan lapsi syömään ruokaa, jota ei pysty monen maistamiskerrankaan jälkeen syödä...
Olenko väärässä kun pyydän tälläistä asiaa koulusta?
Mielipiteitä, kiitos!
Kommentit (18)
Tuohan on aivan kuin omilta kouluajoiltani jolloin oli pakko syödä, siis ala-asteella. Kaikki ketkä eivät halunneet syödä työnsivät sitten ruoan tyhjiin pikku maitopurkkeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja leivällä jotka kuuluvat normaalin ruuan lisäksi koulussa.
ja leivällä jotka kuuluvat normaalin ruuan lisäksi koulussa.
ja se on sitten syötävä loppuun. Mutta koska ennen pitkää oppii tietämään onko ruoka hyvää vai pahaa, saa annoksen koonkin valita sen mukaan. Jotainhan tietysti on syötävä, että jaksaa päivän loppuun.
Minun mielestäni koulua ei voi vaatia tarjoamaan lapselle muuta ruokaa vain henkilökohtaisen inhon perusteella, mutta koulu ei voi myöskään pakottaa lasta syömään suurta annosta inhoruokaa, kuten ennen tehtiin. Miten lapsesi koulussa tehdään?
Omakin lapseni inhoaa sattumalta juuri pinaattikeittoa, mutta ei tulisi mieleenkään pyytää koululta hänelle muuta ruokaa, kysehän on kasvatuksesta ja totuttelusta. Käsitykseni mukaan lapsi syö tällöin keitostaan ne pari lusikallista, jotka on pakko maistaa, ja tulee nälkäisenä kotiin. Tarjoan hänelle ehkä ylimääräisen koruttoman voileivän ennen välipalaa (mutta en korvaa syömätöntä kouluruokaa millään herkuilla).
Ajattele nyt: kaikilla lapsilla todennäköisesti on joku ruoka, jota syvästi inhoaa - ihan oikeasti siitä ei tulisi mitään, jos tällaisia inhoja varten olisi eri palvelua koulussa. " Tänään on pinaattikeittoa, sitä ei syö Matti, huomenna on maksalaatikkoa, joten Jenna ja Jasmin haluavat jotain muuta, mutta ei voi laittaa kalakeittoa kun Jenna ei syö sitäkään." Tällaisessa tilanteessa ei tapahtuisi oppimista eikä kehitystä, vaan lapset " eivät pystyisi syömään" varhaislapsuuden inhoruokiaan koko elinaikanaan, kun mitään maistelua ja totuttelua ei vaadittaisi. Jos taas on ihan luonnollista ja päivänselvää, että kaikkea maistetaan ainakin vähän, ja itsestä riippuu, haluaako olla nälissään, älykäs lapsi kyllä oppii vähitellen syömään inhoruokaakin jonkinlaisen annoksen.
Oma lapseni inhosi ennen paljon useampia ruokia, koska oma ruokavalikoimani on valitettavasti hieman suppea - en ole mikään mestarikokki. Lapsellani oli eskarissa vaikeuksia syömisen kanssa, mutta kehitystä on tapahtunut paljon, ja nykyään hän pystyy syömään joitakin entisiä inhoruokiaan pienen annoksen eikä tule koulusta ihan nälkiintyneenä.
Eri asia oli ennen, kun kamalatkin ruuat oli syötävä loppuun tai ainakin sekoiteltava haarukalla inhoten vielä viimeisenä ruokalassa istuen, ennen kuin opettaja armollisesti antoi luvan viedä ruuan pois. Mutta kyllä kouluruokailuun silti on liityttävä se pieni kasvattava elementti - on opittava maistelemaan myös sellaista, mitä ei itse valitsisi, varsinkin ellei halua viettää seuraavia tunteja nälissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän toki,mitä se on,kun lapsi oikeen inhoaa jotakin ruokaa.Koulupäivä voi olla pitkä ja todella nälkä,kun tulee kotiin.PAKOTTAKO lapsenne opettaja kuitenkin syömään sitä pinaattikeittoa?Eihän tuollainen voi olla oikein.Eihän kysymys nyt kuitenkaan ollut tästä diabeetikkolapsesta????Silloin sinulla on oikeus vaatia muuta ruokaa,jos pinaattikeitto on lapselle aivan ylitsepääsemätön inhon kohde.Terveisin myös diabeetikon äiti
Ei ole pakko syödä isoa annosta. Olen ihan samaa mieltä, että jokaista inhokkiruokaa ei voi vaihtaa parempaa ja lapsella toki on muitakin ruokia, joista ei pidä, mutta maistaa silti. Mutta nyt on kysymyksessä tosi erikoinen tilanne, olen yrittänyt selvittää mistä johtuu tämä pinaattikeittoPELKO. Kyse ei ole siis ihan tavallisesta ruoan inhoamisesta. Itse en voi oksentamatta syödä esim. kanamunaa, vaikka oidän sen tuoksusta ja olen montakertaa sitä yrittänyt syödä... oksennus lentää jos sitä suuhuni pistän. (tätä en ole KOSKAAN lapsilleni paljastanut, ei voi olla opittu asia) Todellakin ymmärrän tuon kasvatuksellisen puolen... Mutta kun lapseni jännittä koko viikonlopun kyseisen asian takia...
ja hei vaan toinen diabeetikkolapsen äiti! Ei ole kysymys diabeetikosta. Hänen kohdallaan tosiaan toimintatapa on toinen (ja hän pitää pinaattikeitosta!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajana tiedän,että mitään ylimääräistä härdelliä ei kannata/voi järjestää. Ope ei voi luvata, että jotain ruokaa ei ole pakko syödä. Muuten kohta open puhelin soi joka ilta, kun vanhemmat soittelevat eri ruokalajeista, joista pyydetään omalle lapselle vapautusta. MUTTA: eihän kai sitä pinaattisoppaa tarvitse muuta kuin maistaa vähän (tyyliin päiväkodit). Jos ope pakottaa lapsen syömään hirveän annoksen, sitten kannattaa jo meteliä nostaa.
Ehdotan, että nyt ratkaisette ongelman kotona. Näitä kaikenlaisia juttuja tulee koulussa eteen aikaajoin. Tsempatkaa lasta kotona. Sopikaa vaikka, että kun reippaasti nielaisee sen yksi-kaksi lusikallista yökkiruokaa, sitten illalla saa kotona jotain hemmottelujuttua...
Opettajana joutuu sompailemaan näiden asioiden kanssa. Aina tietysti jokainen joustaa sen verran kuin mahdollista. Kuitenkin joustamisvara on hyvin pieni, kun kasvatettavana on iso ryhmä. Itsekin usein pää kipeänä mietin, kuinka voisi edes vähän pehmeämmin kuljettaa ryhmää eteenpäin. Harmillisen usein homma on pakko toteuttaa armeijameiningillä...
Ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OIkeesti, mitä kukaan lapselle voi, jos ei avaa suutaan.
Itse istuisin vieläkin (yli 30 vuotta) Kangasalan ala-asteen ruokasalissa maksalaatikko-lautanen edessäni, jos olisin joutunut istumaan siinä niin kauan, että lautanen on tyhjä.
Hyi hitto että puistattaa tuollaiset säännöt, että kaikkien pitää syödä. Kai sellaisia tyranneja löytyy koulusta vieläkin, 2000-luvulla, ja toimivat vielä kasvatuksen nimissä.
Sata kertaa tärkeämpiä asioita opettajillakin olisi puututtavana kuin se, syökö joku pinaattikeittoa vai ei. Toi on niin vanhanaikaista, mutta koululaitoshan tulee niin paljon muiden perässä.
Ajatelkaapa sitä, kuinka paljon kaupat, pankkitoiminta ym on muuttunut siitä, kun itse olitte lapsia. Ja miettikää, miten vähän koululaitos on niistä ajoista muuttunut. Yhä edelleen pakotetaan syömään pinaattikeittoa, yhä edelleen opetellaan Kokemäenjokea ja muita ulkoa.
terveisin Koo
...ja sitten ei muuta kuin uudistamaan koulua. Sijaisuuksia pääset tekemään milloin vain, koska pätevistä opettajista on pulaa. Siinähän uudistat systeemit. Katos, kun ryhmän ohjaaminen on ryhmän ohjaamista. Se on erilaista kuin muutaman lapsen kanssa temmeltäminen.
Ja pankeista...nekö ovat oikein parempaankin suuntaan uudistuneet?
Perhana, kun kyrsii tuo koulun arvosteleminen. Et taida tajuta, miten rankkaa työ on!
Ope rasittuneena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin uudestaan opettajalle ja hän oli miettinyt asiaa päivän aikana ja tullut tuohon samaan tulokseen. Kyllähän minä ymmärrän tuon pointin minkä esitit, itsekkin olen ammatti kasvattaja. Tämän asian ratkaisi tämän opettajan asenne (joka muuttui päivän mittaan). Emme tee siis asiasta numeroa ja hän ei pakota lasta syömään ko ruokaa kuin todella pienen lusikallisen. Jos lapsi esim. oksentaa niin hän tietää mistä on kysymys!
Sinulla, ope, oli myös mukava suhtautuminen asiaan. Kiitos vastauksesta!
Soittelin uudemman kerran opetajan kanssa ja hän oli miettinyt päivän mittaa asiaa. Nyt hänellä oli paljon pehmeämpi kanta asiaa ja sovimme yhdessä, että asiasta ei tehdä numeroa. Hän ei pakota lasta syömään pinaattikeittoa isoa annosta (teelusikallinen riittää) ja jos lapselle tulee keitosta esim. oksennus hän tietää tilanteen. Tuli itselle hyvä mieli! Ymmärrän kyllä tuon pointin, että ei voi jokaiselle periksi antaa, mutta en ollut sitä alun perin vaillakaan. Minulle riitti tuo open asenne, joka oli päivän mittaan pehmentynyt! Olen itsekkin ammattikasvattaja ja ymmärrän kyllä asian kasvatuksellisenkin puolen.
hyvä idea tuo illalla palkitseminen, enpä tullut ajatelleeksikaan! Sinulla, ope oli myös suhtautuminen asiaan, kiitos vastauksesta. Olet varmaan hyvä ope pienille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on se ny jumankauta ihmeellistä, jos kerta toisensa jälkeen on pakko maistaa ruokaa, josta tietää tasan tarkkaan, että yrjö tulee. Kuinka moni aikuinen on valmis syömään ruokaa jota ei voi sietää? Kyllä minäkin syön ruokia, joista en niin pidä, mutta on kyllä semmoisia ruokalajeja joita en vain pysty syömää (katkaravut esim.)
Ei se lapsi täyty yhtään siitä pakotetusta lusikallisestakaan, päin vastoin inhoo sitä ruokaa entistä enemmän!!!
Syömispakkoa en hyväksy, mutta toisaalta meille jokaiselle tulee joskus aikuisenakin vastaan niitä tilanteita, että tarjotaan ruokaa jota ei haluaisi edes maistaa (minulle esimerkiksi tällainen ruoka oli Espanjassa tarjottu lampaan aivot). On siis ihan hyvä opetella miten kohteliaasti ja huomaamatta kiertää tällaisen tilanteen.
" Maistamispakkoa" puoltavat mm. seuraavat seikat
- jotkut ihan oikeasti pitävät pinaattikeitosta (väitetään, itse en kuulu näihin) ja ruokaa ei ole tarjolla pelkästään lapsesi kiusaksi
- keittäjä on nähnyt vaivaa ruoan valmistamiseksi ja siksi ei ole kohteliasta haukkua ruokaa tai nyrpistellä nenää vaikka ei ruoasta pitäisikään tai jopa inhoaa sitä. Tilanteesta voi selviytyä myös huomaamattomasti!
- maistaminen on enemmänkin rituaali, itsekään en oppinut pinaattikeitosta pitämään vaikka sitä säännöllisesti kahdentoista kouluvuoden aikana pakkomaistelin useamman kerran vuodessa, MUTTA saattaa kuitenkin käydä niin, että makuaisti iän myötä muuttuu ja jossain vaiheessa huomaakin pitävänsä sellaisesta ruoasta jota lapsena ei voinut sietää. Jos ei maista, niin ei huomaa makuaistinsa kehittymistä!
- joka tapauksessa pitää pitää huolta siitä, että ruokailussa syö edes näkkileipää että jaksaa iltapäivän tunnit
Ymmärrän hyvin opettajan asenteen. Tällaiset asiat " tarttuvat" helposti ja kohta saattaa puoli luokkaa olla näkkärilinjalla. Toisaalta, itsekin koulun ruokalassa pinaattikeittolautasen ääressä lukuisat kyyneleet itkeneenä tunnen suurta myötätuntoa lastasi kohtaan. Tiedän miltä tuntuu kerran toisensa jälkeen maistaa ruokaa, josta tietää jo etukäteen, että oksennus meinaa tulla. Minulle pinaattikeitossa ehdottomasti pahinta oli sen haju, nimenomaan se haju joka tulee suusta takakautta nenään syödessä.
Meidän lasten koulussa on onneksi yleensä tarjolla myös edellisen päivän tähteitä, joten tällaisia ongelmia ei ole tullut vastaan. En ole ainakaan kuullut, että syömisten suhteen olisi koulussa ollut mitään ongelmia vaikka lapseni eivät mitään kaikkiruokaisia olekaan.
Minut pakotettu syömään eskarissa ja koulussa aikanaa ruokia joita en vielä tänä päivänäkään kykene syömään. Tuntikaupalla istutettiin ja itketettiin että söin. JA mitähän siitä kukaan hyötyi, en tosiaan pysty näitä ruokia syömään mitenkään. Mahassa kääntää pelkkä ajatus :(
eikös lapselle voisi antaa vaikka banaanin mukaan tuollaisina inhokkiruokapäiniä, söisi sen sitten ruokailussa tai välitunnilla, niin ei liikaa heikottaisia. Mutta vain siis todella ällökkiruuan päivinä, ei silloin kun on ruoka mitä pystyy syömään vaikka ei niin tykkääkään. Ja onhan ruuan kanssa aina salaattia, voisiko sitä ottaa isomman satsin ja useamman leivänkin, niin ei jäisi kova nälkä?
Tuohan on aivan kuin omilta kouluajoiltani jolloin oli pakko syödä, siis ala-asteella. Kaikki ketkä eivät halunneet syödä työnsivät sitten ruoan tyhjiin pikku maitopurkkeihin.