Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti olemassa isovanhempia, jotka tarjoavat kahdenkeskistä aikaa teille miehenne kanssa?
01.06.2010 |
Kateellisena kuuntelen muiden juttuja (puistossa, töissä, ystäviltä), kuinka heidän lastensa isovanhemmat ovat avuksi monessa asiassa. Joku mummu ja pappa vievät perheen kaksi lasta asuntovaunumatkalle kahdeksi viikoksi kesällä niin, että vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa oikein urakalla kotona. Sinä aikana remontoivat kotona ja lapset ovat pois jaloista.
Toinen taas kertoi, että hänen vanhempansa ottavat heidän kaksi lastaan ja hänen veljensä kolme lastaan mökille koko viikoksi. Pappa suunnitellut viidelle serkukselle kalastusta, telttailua mökin pihassa, saunomista ja mummi taas leipomista ja muita tyttöjen juttuja.
Kuinka yleistä tällainen on? Että isovanhemmat tarjoavat teille kahdenkeskistä aikaa? Meille nimittäin ei ole lainkaan yleistä. Jos joku kolmesta lapsesta joskus otetaan mummien ja pappojen toimesta kylään, se tehdään täysin mummin ja papan toiveista käsin: koska heille sopii ja kuka lapsista saa kulloinkin tulla. Mummuilla on ikäänkuin oikeuksia lapsenlapsiinsa, mutta ei mitään velvollisuuksia. Koskaan lastenhoidon lähtökohtana ei ole ollut helpottaa meidän tilannettamme lasten kanssa tai auttaa, kun todella tarvitsisimme apua. Ja aina meiltä lähtee vain yksi kolmesta mummulaan. Tiedän, että sekin on tärkeää olla ainokaisena huomionkohteena, mutta joskus toivoisin, että ottaisivat kaikki kolme. Yhden poissaolo ei minun työmäärääni vähennä.
Erityisen paljon tämä harmittaa minua siksi, että omat isovanhempani viettivät paljon aikaa sisarusteni ja minun kanssani lapsuudessani. Mieheni jopa lähetettiin toiselle paikkakunnalle veljensä kanssa pienestä pitäen ja vanhemmat viettivät koko kesän kaksistaan. Itse käyn töissä ja mieheni tekee pitkää päivää ja on todella usein työreissussa viikkojakin. Talvella elämä on suoraan sanottuna rankkaa arkea ja kaipaisin kesällä pienen hengähdyshetken. Meillä ei ongelmana ole isovanhempien kunto tai ikä: ovat superhyvässä kunnossa ja jaksavat kaikkea, mitä minusta ei irtoa. Enkä halua kuulla mitään, ei mummuilla ole velvollisuutta hoitaa -juttuja. Sellainen mummu ja pappa ovat huonoja isovanhempia, jotka eivät juuri hoida lapsenlapsiaan, vaikka siihen kykenisivät. Minusta meillä kaikilla sukulaisilla on toisiimme nähden tehtävänä auttaa tarvittaessa toisiamme. Mistä helkkarista kiskon sitten sen tahdon auttaa, kun meidän mummut ja papat tarvitsevat minun apuani joskus tulevaisuudessa? Erityisen hankalaa se tulee olemaan anoppini ja appiukkoni suhteen, koska minulla ei ole heihin sellaisia tunnesiteitä kuin omiin vanhempiini. Eikä anopilla ole tytärtä, jotka hieman paremmin huolehtivat vanhempiensa asioista kuin pojat. Täytyykö minun vain nauttia tästä tulevasta vahingonilosta, että en auta teitä, koska tekään ette koskaan auttaneet meitä?
Kommentit (69)
mutta äitini kyllä ottaa pojan ihan milloin vaan, vielä on pieni joten ei ole ollut kun parisen tuntia pari kertaa hoidossa, mutta alkaa jo näyttää siltä että yöksi voi jättää ja sitten kun on isompi on jo äitini retkejä suunnitellut =DD
Miehen äiti sanoi heti, että hänelle on ihan turha tuoda =DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ovat fiksuja niin menevät yksityiseen palevlutaloon, joka tosin syö teiltä perinnön, mutta takaa heille hyvän vanhuuden.
Ja jos asuvat kotona, niin erilaiset aviomiespalvelut jne. talkkarit tulevat paljon halvemmiksi kuin lasten antama apu.
äkillisestikin. Nilkka nyrjähtää tai nousta korkea kuume, jolloin pitää mennä terveyskeskukseen tai käypä apteekissa. Jos isovanhempi ei ole ikinä kertaakaan suostunut milläänlailla auttamaan, niin ei isovanhemmankaan kannata yllämainitsemissani tapauksissa soitella lapsille että veisitkö sairaalaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sekä niin että ehdottavat itse tai me pyydämme. Ja kun on 1 lapsi (ainoa lapsenlapsi kummankin suvussa) niin helposti menee. Me autamme sitten heitä sellaisilla tavoilla kun voimme.
On vain yksi lapsi niin todellakin tulee melko mukavasti sitä vapaa-aikaa, tästä iso kiitos!
Ps. Senkun vittuilette ainokaisen taakasta, mutta ainakaan meidän perheessä ei tarvitse olla rätti 24/7 kun hommattiin niitä muksuja liian monta...
Omat vanhempani ovat kuolleet, mutta anoppi ja appi ovat voimissaan ja terveitä, silti eivät ikinä ole auttaneet yhtään lastenhoidossa. Tämä kuvaa hyvin heidän asennettaan: mieheni sisko kertoi raskaudestaan äidilleen, joka tokaisi: "älä sitten kuvittele että minä hoitaisin sitä lasta". Eikä ole hoitanut, ei meidänkaan lapsia. Itse kyllä on kertonut usein, kuinka hänen anoppinsa otti lapset usein viikonlopuksikin kylään, että pari pääsi esim. veneilemään tai vaeltamaan kaikessa rauhassa, ilman lapsia. Olkaa tyytyväisiä te, joiden vanhemmat auttavat lastenhoidossa. Silloin kun omat vanhempani elivät, he hoitivat mielellään veljeni lapsia ja olivat korvaamaton apu. Veljeni kyllä auttoi sitten vanhempia, kun he olivat vanhoja ja raihnaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei kummankaan isovanhemmat auta yhtään. Tukiverkot puuttuu kokonaan.
Kyllä tukiverkkonsa voi tehdä vaikka omista sisaruksistaan tai naapuruston aikuisista/kavereistaan.
en pidä juurikaan vanhempiini yhteyttä, olen sen verran ankean lapsuuden saanut.en ymmärrä miksi pitäisi kun ei sieltäkään päin kuulu mitään. ei ole myöskään isovanhempia joihin voisi luottaa jättäen tuntia pitemmäksi aikaa lapset hoitoon ja jos tullaankin kylään niin istutaan sohvalla ihmettelemässä..en kaipaa ihmettelijöitä vaan läsnäolevia isovanhempia.sääli, täytyy kai´kohta harkita varamummoja jne.joten kovin olemme kahdestaan mieheni
kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimittäin appivanhempani, ovat eläkkeellä ja asuvat suht lähellä. Auttavat aina tarvittaessa ja ovat vielä erittäin mielellään lasten kanssa.
Appi touhuaa kalastus ja retkeily ym juttuja ja anoppi leipoo lasten kanssa.
Pitäisivät lapsia luonaan niin paljon kuin saisivat mutta emme kauheasti yökyläily apua tarvitse.
Kesällä mökillä olemme yleensä itsekin mukana, koska viihdymme heidän kanssaan itsekin :)
Omat vanhempani taas elävät uutta vapaa kautta. Ei ole koskaan aikaa muuta kuin lyhyille piipahduksille. En ole siitäkään mitenkään katkera, oikeus heillä tehdä niinkuin haluavat. Ennemminkin koen että itse menettävät siinä kun eivät halua viettää aikaa lastenlapsien kanssa.
äidiltäsi kuoli mies ja on nyt leski niin joutaisi hoitamaan lapsia.
Minun äitini jäi myös leskeksi ja surutyö voi 2 vuotta pitkän liiton jälkeen.
Ei olisi tullut mieleenkään ajatella, että nyt "joutaa hoitamaan lapsia kun mies kuoli"