kolmosten kesäkuu

Et ole Venni vanhimpia kolmoskuumeilijoita, meikä täyttää tänä vuonna jo 37v KÄÄÄÄK!!! Välillä tulee mieleen, oisko tää lastenteko pitänyt aloittaa jo vähän aikaisemmin...mutta onhan tässä nelikymppisiin vielä muutama vuosi. Se on mun ehdoton takaraja näille vauvakuumeiluille!



Meillä on toisinpäin kuin teillä Venni ja Peppiliina. Mies on kuumeillut ensin ja sai sitten minutkin innostumaan. Mulla mietitytti tää ikä jo, eli miten jaksaa valvoa öitä ja tietty kaikki muutkin riskit lisääntyy...ja voihan se olla, että ei enää edes tule raskaaksi?!? Salatiedettä tää touhu tosiaan on;) Mutta hauska näitä juttuja on täällä veivata kaltaisten joukossa.



T.Wilpuri, uuteen yritykseen 1/27 yk2

Meillä mies on kans aika neutraali, tosin toivoo enemmän kuin minä. Mä olin jo valmistautunut, että mun lapsiluku jää tähän kahteen, mutta sitten tapasin tuon ukkokullan ja näin se mieli muuttui. Mies on niin hyvin ottanut lapset ja kyllä sitten itelläkin nous vauvakuume pintaan ;)



Tosin mä olen vasta (jo) 27v ja tuossa miettinyt, että jos ei ala 32v mennessä kolmatta tulemaan niin sitten saa olla. Mies kun ei halua mihinkään hoitoihin, että ihan luomuna koetetaan.

minä myös olen yli kolmekymppinen...tänä vuonna paukahtaa mittariin 33 v. Meillä lapset ovat -01 ja -02 syntyneet, ikäeroa heillä vuosi ja 10 kk kun esikoinen alkuvuoden lapsi ja kuopus loppuvuoden lapsi. Ovat nyt siis 9- ja 7-vuotiaat.

Ja minä myös olin ajatellut, että kaksi lasta riittää..mutta mutta...Nyt kuume on kyllä ihan kamalan korkealla niin minulla, kuin rakkaalla siipallanikin:)

Nyt odotellaan, et menkat loppuis ja sit taas pääsis tosi toimiin;D

-leja kp 3/24-28

Mä täytän kuukauden päästä jo 37v =) Ja juniori on siis 1,5v vanha, eli olin jo 35v täyttäny silloin kun hän syntyi. Juniorilla on ollu refluksitautia, pahimmillaan herätteli vauvana tunnin välein läpi yöt..silloin oli olo aika tööt, mutta nykyään nukkuu jo aika hyvin, kerran pari herää yleensä vieläkin öisin.



Esikoinenkin "vasta" 6,5v, eli olin jo 30v täyttäny ku hän syntyi. Mut minkäs teet, ku lasten isänki tapasin vasta 25v ja vasta parin vuoden seurustelun jälkeen päästiin samalle paikkakunnalle asumaan, ei siinä heti viittiny lapsia sitten ruveta tekemään vaan halus toiseen tutustua.



Onneksi on kuitenkin kaksi lasta suotu ja toivottavasti vielä se toivottu kolmonenkin.



Kävin gynellä tänään. Clomit ja luget nyt aseena 4 kierron ajan, jospa niillä ovulaatio vähän vahvistuisi. Clomit siis tietty ensi kiertoon vasta. Toivottavasti niistä olis apua. Juniorihan tuli samoin avuin.



Koralli kp 10/25-28 yk5

Muuten on hyvä fiilis mahdollisen raskautumisen suhteen :). Flunssaoireiden lisäksi vain sain eilen ötökänpuremista todella pahat pahkurat... työterveyteen en taida viitsiä mennä tässä asiassa, kun tuo minulle aiemminkin määrätty Atarax ei taida nyt sopia tähän yritykseen. Onko muilla yliherkkyyksiä ja voikohan käyttää mitään allergialääkkeitä yrityksessä/odotusaikana. En tosin uskalla syödä enää edes Buranaa - Panadolia vain. Täytyy ilmeisesti vain kärvistellä. Viinistä (punaisesta) en ole vielä tosin kokonaan luopunut, näin vasta kun tulee testiin plussa.

Venni: Raskauskeijulta tilasin testit, ovat niitä vaal.punapäisiä. Kuopuksesta käytössä oli muistaakseni Fertest. Tuolloinkaan en varmuudella ovista bongannut. CB:n otetaan käyttöön, mutta ei vielä seuraavassa kierrossa.

Miten todennäköistä mahtaa olla tuo ovikseton kierto? Tämä on ihan uusi juttu minulle.

Ikää minulla on vielä 33v, mutta syksyllä tulee 34 täyteen. Mies on vajaa 1kk minua vanhempi.

Ilahduin kovasti viime su kun aamupalapöydässä mies alkoi selailla kastettujen nimiä Hesarista

Yritin laittaa sydämen, mutta ei näemmä toimi samoin kuin fb:ssä.

En ajatellut miehen miettivän tätä yritystä ihmeemmin.

Mahtaakohan päästä sitä testaamaan raskaustestillä tässä kierrossa?! Paljon plussatuulia kaikille!!!

OonaKas 21/28-30 yk3

Onneksi olkoon Rusettiina! :)





Täti saapui eilen. :/ Kierron pituudeksi tuli 26 tai 27... :-0 Kierto vaan lyhenee. Mutta onneksi on pysynyt tähystyksen jälkeen samoissa lukemissa ettei ole paljon heitellyt. Mutta tuota kierron lyhenemistä silti ihmettelen kun ei ole aikaisemmin ollut. No, ovisplussan pitäisi osua viikonlopulle tässä kierrossa, joten mikäs sen parempi. :) Minulla on yksi projekti syksyllä, joten tavallaan en mielellään voisi/saisi nyt tulla raskaaksi, mutta yritän kuitenkin, koska ikää alkaa jo olla ja olen odottanut pitkään milloin ovis sattuisi viikonloppuun ja muutenkin tässä on yritetty jokohta 3 vuotta tätä kolmosta. Joten otan sen "riskin".



Tervetuloa mmimma mukaan! :)

Kiitos vastauksista! Mukava kuulla, että täällä on muitakin yli kolmenkymmenen. Itse olen 33 v. ja mietin myös, olenko valmis enään lähtemään uuteen vauvarumbaan, mutta kuumeilu ei hellitä :)



Kai se on sitten tarkoitettu, että vielä yritetään. Mistä olen toki iloinen ja odotan, että meille vielä se kolmonen suotaisiin.



Haluaisin saada mieheni vaan innokkaammin mukaan, joten täytyy varmaan alkaa ostelemaan vauvalehtiä :) Onko muida ideoita, millä saadaan mies innostumaan vauvantuoksuisista hetkistä?



Olemme molemmat tiukasti kiinni työelämässä ja haluaisin siitä hetkeksi irti, jotta pääsisin vielä olemaan myös vanhempien lapsiemme kanssa kotona. Tyttö syntynyt -01 ja poika -02. Hekin toivoisivat kovasti uutta perheenjäsentä, mutta vielä en ole tohtinut puhua heille asiasta... odotellaan plussia :)



Toivotaan, että mahdollisimman moni plussaa kesäkuussa!

Miehet syttyvät ilmeisesti hitaammin näihin raskaus ja vauvajuttuihin. On mukava huomata kun mieskin hetkeksi intoutuu haaveilemaan pienestä kääröstä :)



OonaKas: Minulla myös monenlaisia allergiaoireita näin kesällä, mutta en myöskään ole ajatellut sopiiko mitkä allergialääkkeet. Täytyykin olla jatkossa tarkempi. Muistelen edellisistä raskauksista, että allergiaoireita oli normaalia vähemmän. Yrityksen aikana ei varmaan hätää, koska alkio ei liity aivan heti äidin verenkiertoon...

oot näköjään mun kanssa saman ikäinen;) Onko sua mietityttänyt mahdolliset riskit raskaudessa ja vauvan terveydessä? Mä puntaroin asiaa jonkin verran, kun tuttuni sai Down-lapsen, vaikka ultrassa ei näkynytkään mitään poikkeavaa. Tällä hetkellä olen sillä kannalla, etten ehkä edes haluaisi mihinkään ylimääräisiin seulontoihin...toisaalta, mitäpä näitä miettimään, kun ei ole vauvasta tietoakaan;)



Vaikea sanoa Peppiliina, millä miehen saisi enemmän innostumaan vauva-ajatuksesta...mulla kun toi siippa innostuu ihan itsestään! Mun mielestä (ja myös mieheni) kaikki vauvan vaatteet on tosi söpöjä ja herättävät tiettyjä tunteita...Ja eiköhän sinun innostus tartu mieheenkin, jos hän kuitenkin vähän on lämmennyt ajatukselle!

Olen tässä jonkin aikaa sivusta seuraillut näitä kuumejuttuja ja ajattelin itsekin tänne tuppautua.



Kolmatta olen (huom.yksikkömuoto) kuumeillut jo parisen vuotta välillä kovemmin ja välillä laimeammin. Nyt on taas tämä kuumekausi meneillään. Reilu vuosi sitten oli meillä ihan aktiivinen yrityskin päällä puoli vuotta, mutta sitten vedimme jarrut päälle. Mies ei ole mitenkään kovin innoissaan asiasta, joten siksi kai minäkin jäähdyttelen tunteitani.



Meillä on ennestään 9- ja 7-vuotiaat lapset. Kyllähän tässä miettii väkisinkin, että onko sitä aivan hullu, kun haluaa aloittaa koko vauvarumban uudelleen.



"Ehkäisynä" meillä on ollut niinkin järkevä keino kuin keskeytetty yhdyntä, joten on tässä pari vuotta saanut joka menkkojen yhteydessä kuitenkin jännäillä. Tässä kierrossa jäi tuo keskeyttäminen väliin oviksen aikoihin, joten kovasti toivon taas, että olisikin käynyt flaksi.



Mitenkäs teillä muilla on talouspuoli hoidossa? Ovatko miehet yhtään huolissaan pärjäämisestä taloudellisesti? Meillä siis tuo rahapuoli kun tuntuu olevan ainoa este miehen päässä vauvalle. On tosin aina sanonut, että kyllähän sitä pärjätään, jos kolmas yllättäen tulisi. Minä kun haluaisin olla sitten kotona 3 vuotta, jos vain suinkin mahdollista. Oletteko te muut ajatelleet olla myös kotona, vai mennä töihin äitiysloman jälkeen?



Tälläisia sekavia mietteitä tuli nyt tästä päästä. Tsemppiä kaikille, jotka tositoimissa olette!! :)



Bakteeri kp 19/28

Me ei asuta yhdessä tuon ukon kanssa, itseasissa aivan eri paikkakunnillakin. Mutta jos vauva ilmoittaa itsestään niin sitten aletaan ettii asuntoa jostain.



Jos suinkin antaa rahat periksi niin olisin mielellään sen 3v kotona. Mutta en ainakaan ensimmäiseen 1,5v ole kotoa mihinkään lähtemässä.



Noi penskat on 6 ja 3v, kovin toivon, ettei tämä kuopuksen ja haaveen ikäero kovin suureksi kasvaisi. Olen ajatellut sen niin, että kun on vielä pieni niin siinä menee vauvankin. Parin vuoden päästä on jo sen verran helppo tuo pienin, että haluaako siihen enää vauvaa. 35v pääsis itse jo tosi helpolla ;)



kp 7/28

Ootpas nimimerkin keksiny;)Kerroit tosta teidän "ehkäisystä"...meillä on sama menetelmä ollut käytössä kuopuksen syntymästä lähtien (nyt 2.5v)ja hyvin on kyllä toiminut. Sitä uskaltaa käyttää, kun uusi tulokaskaan ei olisi ollut katastrofi. Mä olen kerran kokeillut hormonaalista ehkäisyä ja se jäi siihen. Eipä ollut mikään miellyttävä kokemus.



Meillä talouspuoli on onneksi aika hyvässä jamassa, joten minäkin pystyn olemaan kotona sen kolme vuotta, jos vaan vauva saadaan aikaiseksi. Tällä hetkelläkin olen kotona ton 2.5-vuotiaan kanssa. Esikoinen menee syksyllä kouluun. Tällä hetkellä työelämään palaaminen tuntuisi tosi vieraalta ajatukselta, joten toivotaan niitä plussatuulia tänne ja kaikille muillekin!! Wilpuri kp2/27 yk2

Wilpuri: Onhan nuo riskit mietityttäny. Perusveriseulaan ja np-ultraan menen, jos raskaaksi tulen, niihin osallistuin viimeksikin. Olen ymmärtänyt, että tietyn ikäiset raskaanaolevat saisivat halutessaan myös istukka-tai lapsivesipunktion. Ikäraja tuohon taitaa vaihdella ympäri Suomen, enkä edes tiedä onko tuota käytäntöä joka paikassa (enkä tiedä edes, onko täällä, kunhan joskus nettiä lueskellessani törmäsin tuohon). Pieni km-riskihän siinäkin on, joten en vielä menenkö tuohon, jos sellainen tarjotaan.



Toisaalta tiedän omat voimavarani ja miehenkin kanssa on asiasta juteltu. Mutta en siltikään tiedä mitä teen, jos joutuisin sen tosiasian eteen, että odottaisin vammaista lasta. En vain tiedä pystynkö aborttiin, kun raskaaksi tulo ei minulle muutenkaan ole itsestään selvää. Tutullani on nyt 5v down-lapsi, varsin terve sellainen vielä, ei siis sydänvikaa yms. Mutta on siis yhä vaipoissa, ei puhu ja AINA on jonkun aikuisen vahdittava, on kyllä hyvin aurinkoinen ja iloinen lapsi. Mutta hyvästä tukijoukostakin huolimatta näen, että välillä on tosi raskasta. Ja minulla ja miehelläni ei tukijoukkoja ole..



Kotonaoloajasta olitte myös jutelleet:



Meillä esikoinen vietiin hoitoon 1-vuotiaana, juniori menee nyt syksyllä hoitoon 1v9kk iässä. Mahdollisesta kuopuksesta olisin myös varmaan jotain 1,5-2v kotona. Minä olen ammatiltani opettaja, joten päivät eivät onneksi kovin pitkiä ole (iltaisin tietty kotona tehtävä töitä, mutta silloin on mieskin sitten jo kotona) ja kesälomakin on lapsien kanssa sitten yhtä pitkä. Nyt ensi vuodelle otin vielä paljon vähempi tunteja kuin ennen kun esikoinenkin alottaa eskarissa. Mielelläni olisin tehnyt kunnolla lyhennettyä työaikaa seuraavat vuodet, mutta opettajalle se taas ei oikein onnistu.



Miehen innostumisesta: No meillä ei miehellä vauvakuumetta ole ainakaan näkyvästi. Mutta on hän sanonut omaan jäyhään tapaansa :D että olisihan se mukava, jos kolmas vauva vielä tulisi. Ja innokkaasti osallistuu aina kun ehdotan, että nyt olisi hyvät hetket touhailuun. ;) Mutta mistään vauvanvaatteista tmv vauvatavaroista ei kyl herkisty. Sama se on ollut edellisten lasten kanssa. Kuumeiluun ei osallistunut, mutta lastenhoitoon on osallistunut tosi paljon heti alusta asti ja yhä myös.



Tervetuloa mukaan Bakteeri!

nyt se sit on kesä, viimesestä pilsulaatasta pari viikkoa jäljellä. luulen kyl et himmaillaan vielä ainakin yks ellei parikin kiertoa, ennen kun yritystä alotellaan. mut silti: hui!



mitäs täällä olikaan juteltu.. ainakin joku kyseli allergialääkkeistä. niin, onhan niitä turvallisia. kaikissa taitaa lukea pakkausselosteessa/pharmacassa että ei rask./imetyksen aikana, mutta raskauden aikaista käyttökokemusta on jo niin paljon, että voi aivan turvallisesti käyttää. kannattaa kysyä lääkäriltä tai teratologisesta lisätietoa. mun mielestä turhaan ei kannata kärsiä, jos kerran turvallinen lääkekin on. voihan sitä ajatella niinkin, että ne hankalat oireet nostaa stressitasoa eikä sekään hyväksi ole vauvalle. :) ja mitäs muuta.... niin niistä seulonnoista. kun ajankohtaiseksi tulee, niin ilmanmuuta osallistun. ei niissä pelkkää downia seulota, vaan paljon muitakin -paljon vaikeampia- ongelmia. lisäks mun mielestä on tärkeä tietää etukäteen jos vauvalla on vaikka joku poikkeavuus, jonka vuoksi tarvitsee heti syntymän jälkeen seurantaa tai jotain aktiivisempaakin hoitoa. tietenkään kaikkia ongelmia ei seulonnoissa havaita, mut silti koen mielekkääksi niihin osallistua.



työt alko vajaa pari viikkoa sitten, mieleen ei paljon muuta nyt mahdu. mut se mikä on i-ha-naa on se, ettei illalla tartte miettiä koulujuttuja ja sitä, mitä pitäis pitäis pitäis tehdä: lukea, kirjottaa millon mitäkin esseitä tai tehtäviä tai ennakkotehtäviä johonkin harjotustöihin jne. alotin piiiitkästä aikaa romaaninkin, kun ei oo jatkuvasti sitä pitäis-tunnetta niskassa ja voi jopa nauttia siitä lukemisesta. ihanaa, ihanaa. :)



oikein lämmintä kesää kaikille ja nyt kunnon +puhurit tähän pinoon puhaltamaan! t.VM

Täällä kuumeillaan kolmosesta jo todellakin...alkujaan suunnittelimme aloittavamme ensimmäisen yrityksen heinäkuussa, mutta aikaistamme ja aloittamme jo näin kesäkuussa, kun ei malta odottaa=) kp 4/28.

Lapsia ennestään -02 ja -04 joten iltatähti haaveissa =)



Peppiliina: täällä myös yli kolmekymmentä vuotias kuumeilija (tänä vuonna täytän 32v.)

2poj@anäiti pahoittelut tädistä :( Parempaa onnea seuraavaan kiertoon!



Onko tulevalla viikolla testaajia? Mietin, että testaisiko jo ennen kuin menkkojen pitäisi alkaa vai vasta kun ovat oikeesti myöhässä?! Miten monta päivää ennen on mahdollista edes nähdä mitään?



Vauvarumbaa on taatusti meillä tiedossa, kun molemmat lapset ovat olleet todella huonoja nukkujia, sylissä viihtyviä ja jopa sylissä nukkuvia ;) Olen nukkunut nyt jo varmaan vuoden huonosti muutenkin, joten olen valmistautunut tuleviin valvomisiin.



Allergiaoireet ovat täällä hieman helpottaneet, ja päätin ottaa Etono -puikon mukaan kaikkialle tänä kesänä. Sitä kun laittaa heti puremakohtaan niin ei jää vaivaamaan pitkäksi aikaa. Jos selviäisin muuten allergialääkkeittä, kun niitä pitäisi muutenkin syödä koko kesän ajan.



Taloudellisesti en ole isommin huolissani kolmannesta lapsesta, vaikka kaikki vauvatavarat on laitettu kiertoon. Mulla säästyy aikas pitkä "penni" työmatkoissa (yli80km/pv) ja lasten hoitomaksuissakin. En silti usko että hoitovapaalle on varaa ainakaan pidemmäksi aikaa jäädä. Siinä vaiheessa pitäisi kyllä laskea tulot ja menot todella tarkkaan, että onko järkevää lähteä töihin ennen kuin nykyinen kuopus aloittaa eskarin.



Uskon kuitenkin että asioilla on tapana järjestyä jos meille se kolmas lapsi suodaan. Enemmän pelottaa, että kun on jo kaksi tervettä lasta niin miksi meidän oikeus olisi saada kolmaskin. Ikääkin on tosiaan jo ihan riittämiin.



OonaKas kp23/28-30 yk3

Nyt tuli sitten vatsatautikin.. :(



Oonakas: Kiitos myötätunnosta.



Iästä: Minä täytyin keväällä 36 vuotta, että en minä en ihan niin nuori ole tätä lapsen tekoa ajatellen. Tämä kesä ja syksy vielä yritetään ja sitten loppuu tämä meidän projekti jos ei onnistu.



Tällainen pikainen viesti vaan tällä kertaa.



Hyvää viikonloppua! :)



Kp 4/n.27

aika samat ajatukset on mullakin! Eli jos tän vuoden loppuun mennessä ei onnista niin sitten saa haaveet jäädä ja jäädään odottamaan lapsen lapsia;) Meillä muuten menee kierto ihan samoissa, joten jännää nähdä kuinka käy. Mulla on nyt kp3/27! Me tehtiin miehen kanssa kunnon pihvit päivälliseksi ja otettiin niiden kanssa pari lasia viiniä. Kun se täti kerran tuli kylään niin hyödynnettiin se edes jotenkin. Kyllä se kummasti rentoutti varsinkin, kun miehellä oli kahden viikon työkomennus takana. Lapset on ihania mutta on se niiden hoitaminen yksin aika rankkaa pidemmän päälle! Viikonloppuja kaikille!

Mulla taas on henkinen ikäraja ilmeisesti 40v, eli sitä ennen haluaisin lapset saada, elikkä 39-vuotiaaksi asti on vielä aikaa. Eli reilut pari vuotta voisin vielä yrittää, mutta totisesti toivon, ettei tässä niin kauan mene.



Mulla ovis muuten kolkuttelee ovelle, ovistesti tummeni siihen malliin, että huomenna on varmaan plussa testissä ja ovis ylihuomenna.



Koralli kp 12/25-28 yk5