Onko teillä alle 10v. kouluikäisillä jatkuvia ihmissuhdehuolia

Olen korviani myöten täynnä sitä että saan kuulla mitä kukakin kaveri on milloinkin tehnyt ja lisäksi tulee sanatonta viestintää siitä kuinka ahditunut lapsi on kavereiden ikävästä käytöksestä. Ja jollei ole suurta asiaa josta kannella ja ahdistua, niin sitten kelpaa pienikin, aina kuitenkin jotakin. Aika vähän otan kantaa ja toisinaan sitten oikein kunnolla keskustellaan kun lasta kovasti kiukuttaa ja ainakin minä olen tulkinnut kiukun oireeksi ahdistuksesta. Onko tämä kaikilla muillakin tätä? En jotenkin osannut ajatellakaan että lapsen kasvaessa saa olla hänen kaverisuhteistaan jatkuvasti huolissaan.