Kuinka usein mietitte eroa ja miksi?
Ja lisää vielä kuinka kauan olette olleet yhdessä.
Me ollaan nelikymppisiä ja oltu yhdessä reilu parikymmentä vuotta. Alusta asti suhteessa on ollut tosi monien vahvuuksien lisäksi myös isoja heikkouksia etenkin kommunikointipuolella ja henkisessä intiimiydessä ja persoonien klikeissä, mikä vaikuttaa, että toista on vaikea arvostaa ja ihailla siitä huolimatta, että suhteemme vahvuuksia on paljon. Riitaa ei esim. koskaan ole kotitöistä, lasten (3 kouluikäistä) kasvatuksesta, seksistä (tosi hyvin osuu halut yksiin, paitsi viime vuosina olen alkanut yhä enemmän kärsiä siitä että hän ei vain suostu antamaans uuseksiä mulle, inhoo sitä jo ajatuksena...), ei ole päihdeongelmia, mies on paljon kotona ja kantaa vastuuta, hoitaa kaikki työt ja tehtävät huolella, niin kuin minäkin MUTTA silti mulla on usein tosi huono olla, ja sitten sitä myötä myös hällä kun koitan muuttaa jne. ja valitan En tiedä onko se enemmän vaan mun oma yksilökriisi...
Ehkä n. 5 kertaa avioliiton aikana muutaman vuoden välein on oltu siinä pisteessä,e ttä vakavissaan mietitty eroa. Nyt se meni siihen, että ihailun puutteessa haksahdin pettämiseen, tunnustin kyllä ja koitan taistella vastaan yhteydenpidossa mutta mieheltäni ymmärrettävästi alkaa loppua usko kunaina muutaman viikon välein sitten taas jatkan yhteydenpitoa siihen toiseen mieheen enkä saa katkaistua. Nyt hän jo sanoi että hän jättää mut, kun en pysty oleen uskollinen. Mäkin koitan pysyä erossa siitä miehestä etenkään kun en halua mitään yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan. Se on vaan laastaria ahdistukseen ja tuntuu tietty kivalta kun se kehuu mun tissejä tms. mitä oma mies ei ole tehnyt koskaan siis sanallisesti ainakaan. Ei kumpikaan enää kestetät tätä soutua ja huopausta mutta ei päästä toisistamme eroonkaan. Liikaa tunteita, ei haluta tuskaa lapsille jne koska ei me usein kuitenkaan riidellä niin näkyvästi ainakaan ja esim seksiin eroaikeet ei juuri vaikuta, ei mulla oo koskaan pää kipeä tms ja pahimmankin riidan jälkeen pystyn kyllä siihen. Nytkin ehdittiin jo sukulaisillekin kertoa, että erotaan, mutta sitten taas viime yönä niin ihanaa seksiäkin, että tunteet taas pinnassa eikä pysty eroon. MIten tästä eestaasoudusta pääsee eroon ja jos jatketaan niin miten mä pääsen siitä sivusuhteesta eroon!!! Mies ei suostu enää terapiaan, niitäkin vuosien varrella käyty parisuhdeterapioita monet.
Kommentit (16)
Hei.
Aloitan lopusta päin. Kerrot teidän käyneen terapiassa, mutta nyt mies ei enää suostu. Mistähän johtuu, että terapia ei ole auttanut tai että siihen on tullut tuollainen 'stoppi' ettei mies halua käydä? Minusta tilanteenne kuulostaa siltä, että hyötyisitte suuresti ulkopuolisesta avusta, kun oma toimintanne pyörittää vahingollista noidankehää.
Yksi aikuisuuden vaatimuksista on kyky tehdä päätöksiä ja valintoja elämässään. Ja aina, kun ihminen valitsee jotain, hän samalla valitsee jotain muuta pois. Kerroit, että hieno hellyyskokemus olikin saanut ajatukset erosta taas sekaisin. Eroamisessa kyse kuitenkin on muusta kuin hetkellisestä tunnekokemuksesta. Kun ihminen eroaa puolisostaan, hänen tulee alkaa prosessoida luopumista ja lopettamista. Usein eroaminen pelottaa, ja siksi solahtaa mielessään ikään kuin oljenkorteen, että ei sittenkään. Sellainen oljenkorsi ei kuitenkaan jaksa kannattaa kokonaisen ihmissuhteen painoa vaan perustuu enemmänkin hätään ja pelkoon kuin siihen, että suhde toimisi. Olet varmaan myös miettinyt ja kysynyt itseltäsi, että tämä toinen mieskin toimii vain oljenkortena jonkin hukkumisen tunteen loitontamiseksi, se ei vaikuta vakaalta uudelta parisuhteelta?
Minulle tulee kertomuskestasi sellainen tunne, että teillä on jäänyt aikuistuminen ja itsenäistyminen kesken, kummallakin. Jos ihminen osaa olla oikealla tavalla erillinen ja itsenäinen, hän pystyy myös sitoutumaan terveesti toiseen, koska tuntee omat vaikuttimensa ja motiivinsa ja ne ovat myönteiset, eivät kielteiset (kuten riippuvuus, pelko jne).
Jos yhteinen terapia ei onnistu, voitko edes yksin jatkaa asian työstämistä terapeutillasi? Saisit paremmin ehkä eväitä elämään jatkossa ja mahdolliseen seuraavaan parisuhteeseen.
Kiitos, mutta en tiedä miten sitä itsenäisyyttä nyt sitten saisi lisää sillä totta on että lapsena tää suhde aloitettiin. Ja totta sekin, että se toinen mies on pelkkää himoa ja hetken huumaa, ja iloa siitä että jonkun kanssa on helppo keskustella ja se ymmärtää mua tunnetasolla niin hyvin jne. Mutta tiedän että oma mies puolisona paljon parempi enkä sen toisen kanssa suhdetta luultavasti saisi edes toimimaan pitkällä tähtäimellä eikä hänelläkään sellaiseen edes halua. HÄnen puolelta suhde muhun on vain seksiä koska oma vaimo ei ole antanut kuukausiin kun itsekin eroamassa.
MIes ajattelee, että on liian myöhäistä lähteä terapiaan ja koska on aikaisemminkin käyty niin ajattelee ettei se enää auta. Minä taas ajattelen, että niissä ei ole koskaan menty tarpeeksi syvälle. Kyllä me tiedetään miten pitäisi riidellä ja kaikki se, mutta kun persoonat on aina klikannut niin klikkaahan ne. Mutta sitten kun toisaalta tietää että meillä on kaikki sellaiset asiat hyvin mistä monet riitelee, niin ei uskala erotakaan, koska luultavasti menisi ojasta allikkoon.
Auttasko että listaisit asiat mitkä on hyvin ja mitkä on huonosti ja miltä elämä näyttäisi vuoden tai 10 vuoden päästä oletuksena? Mitkä asiat ainakin olisi muuttuneet eron myötä? Huomaat, että varmuudella hyväksi muuttuvia asioita on paljon, sen sijaan varmuudella hankalaksi ja aluksi surulliseksikin muuttuvia asioita paljon.
Sitten voit miettiä, onko se ero sen arvoista ja voisitko hakea huomiota jostakin sallitusta paikasta, jos ainoa, mikä sua pännii on se, ettei mies keskustele sun kanssa ja ihaile sua? Olisiko naisystäviä tms.?
Höh, tarkoitin siis edellä, että varmuudella hyväksi muuttuvia asioita eron myötä teidän tapauksessa EI ole paljon...
Minusta on outoa, että jos sovitaan, että erotaan, niin sitten kuitenkin harrastetaan vielä sänkyhommia.
Mutta miten niitä sänkyhommia voi olla harrastamatta vaikka olis päättänytkin. KUn on kova läheisyyden kaipuu ja seksinkin kaipuu JOs on tottunut koko elämänsä vähintään pari kertaa viikossa seksiä harrastamaan niin ei pysty oleen harrastamatta vaikka olis kuinka päättänyt. Tai no, mies tässä mun pettämishommassa niinä päivinä kun on eniten ajatellut, että erotaan päättänyt ettei enää halua seksiä mun kanssa kun se tekee homman vaan vaikeammaksi niin helppohan se on käyttää naisellisia keinoja, että saa sen pään kääntyyn. Sen ku vaan menee alasti viereen ja alkaa halaileen tai jos ei auta niin tartuu kiinni sen jalkovälistä...
No sitten sä jatkat suhdetta seksin takia. Itse jos päättäisin erota niin keskittyisin etsimään oman asunnon (tai mies etsisi). Haluaisin lähteä viemään sitä prosessia eteenpäin.
Koitat taistella yhteydenpidossasi toiseen mieheen? Tuo on vain selittelyä. Et ole emotionaalisella tasolla tehnyt päätöstä lopettaa yhteydenpitoa toiseen mieheen. Pystyt lopettamaan yhteydenpidon syrjähyppyysi kun vaan päätät niin ja pysyt päätöksessäsi. Kuinka heikkotahtoinen oikein olet?
Olet myös luonteeltasi selvästi itsekäs ihminen, kun pystyt satuttamaan lastesi isää ( ja sitä kautta omia lapsiasi --> odota vaan kun kuulevat syrjähypystäsi -> lasten viha kohdistuu sinuun) vain sen takia, että joku IHAILEE sinua ja kehuu sinun tissejäsi! Voi hyvä luoja! Kuinka keskenkasvuinen oikein oletkaan? Miten arvioisit omaa itsetuntoasi? Onko se riippuvainen toisilta ihmisistä saaduista kehuista? Oletko koskaan kasvanut aikuiseksi ihmiseksi, joka arvostaa itseään sellaisena kuin on eikä tarvitse itsearvostuksen ylläpitämiseen muiden kehuja.
Ymmärrä hyvä nainen, että ei tämä seksisuhdemiehesi arvosta tai kunnioita sinua varmastikaan enempää (todennäköisesti kunnioittaa vähemmän) kuin oma miehesi, joka sentään on jakanut kanssasi viimeiset vuosikymmenet ja kaikki tärkeä elämäntapahtumat (kuten omien lastesi syntymät). Tälle toiselle miehelle olet vain reikä, johon tyhjentää pussinsa. Kyllähän hän seksiä saadakseen varmasti kehuu sinua ja tissejäsi. Hän kehuisi myös jos sinun paikallasi olisi naapurin Sirpa tai Maija! Mieti nyt vähän!
Olet pohjalla! Ainoa tie nousta sieltä on lopettaa pettämiset ja yrittää kaikkensa oman perheen ja lasten eteen!
Tuntuu kyllä, että sulla on aika hyvä liitto, ehkä sun pitäis itse hakea keskusteluapua ja työstää sitä omaa huonoa oloasi ja ihailun kaipuutasi. Ehkä ero ei olekaan se ratkaisu tässä tilanteessa.
Millä tavalla ajattelit uusien osapuolten sotkemisen kuvioonne helpottavan päätöstä tai auttavan kodin parisuhdekriisiin? Yleensähän nämä vain monimutkaistavat asioita. Eivät suinkaan helpota. Ahdistuksen hallintaan on paljon parempiakin keinoja, esim. liikunta ja ystävät!
Kerrohan, miten taistelet suhteen puolesta, jos pidät rakastajaa? En tajua.
Lopeta asioiden väänteleminen, kanna vastuusi ja eroa.
Usein. Ollaan oltu yhdessä vasta 2 vuotta. Tällä hetkellä nähdään vain viikonloppuisin, koska jouduin muuttamaan toiselle paikkakunnalle töiden takia. Miehellä omat työt toisella paikkakunnalla. Itse haluan jo naimisiin ja lapsia. Mies "joskus kolmekymppisenä" eli viiden vuoden päästä. Olen tehnyt jo erotyötä henkisesti, koska tiedän, ettei minusta ole kaukosuhteeseen.
En mä sitä rakastajaa haluis pitää, mutta lankean siihen heikkoina hetkinäni. Eikä onneksi olla fyysisesti (vielä) loppuun asti menty. Mieskin koittaa auttaa mua pääseen siitä eroon seuraamalla viestimiäni jne. niin kuin olen pyytänytkin ja blokkauksia. Ja en tiedä miksi mulla on niin huono itsetunto ja miksi alennun olemaan sitä mitä olen edes sille toiselle, jonka kanssa en edes haluisi olla Ja en tiedä miksi mulla on niin heikko itsekuri. Ja on totta että olen olllut onnekas tähän asti että mulla on noin hyvä mies.
Katselin terapia-aikoja itselleni ja yhden jo varasinkin, mutta se maksaa yli 150 euroa tunti! Ei mulla vaan ole varaa siellä kovin usein alkaa juosta... Pitäis etsii niitä ystäviä ja liikuntaa, jos se auttais, mutta en tiedä pääsenkö ajoissa tästä pahasta olosta ja ahdistuksesta eroon ennen kuin sotken kaikki asiani, kun tuntuu että olen jo sotkenut.
AP
Niin ja en varmast niin helposti lankeasi seksiin oman mieheni kanssa ja olisi varma, että erotaan. Mutta sehän se, kun ei ole. Joka toinen päivä on ihan jees fiilikset ja ero pelottavin asia maailmassa.
AP
En kertaakaan kahdentoista vuoden aikana. Erohan siitä sitten kuitenkin tuli, kun toinen halusi lapsia ja toinen ei.
Etpä taida omistasi paljon välittää, jos et edes heidän vuokseen saa oltua pettämättä.