kenen mies pystyy käymään kaupassa yksin vähintään kahden lapsen kanssa?

Mies käy useinkin kaupassa heidän kanssaan. Lapset ovat nyt 5- ja 7-vuotiaat.

Meillä mies kyllä pystyy ihan hyvinkin käymään yksin kaupassa, tai minne nyt sitten tahtookin mennä kaikkien meidän lasten (7kpl) kanssa. Kummallinen ajatus ettei pystyisi?



Kai aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan lasten kanssa paikassa kuin paikassa oli sitten nainen tai mies.

normaaleista arjen askareista. Lapset laitetaan hoitoon vaikka itse ollaan kotona koska luullaan, että lapsi tarvitsee jotain ihmeellisiä virikkeitä joita saa päivähoidosta.

Parhaimmat virikkeet saa omien vanhempien kanssa normaalissa perhe-elämässä.

Liikutaan lasten kanssa ja tehdään kotiaskareita.

Niillä kasvaa kelpo nuoria ja aikuisia.

Meillä tilanne on sellainen, että minä voin mennä lasten kanssa minne vaan, kauppaan, konsertteihin, perhejuhliin yms. Vaimolta ei onnistu pieni kaupassa käyntikään lasten kanssa, lapset 3 ja 5 v. Ero on siinä, että minua ei haittaa se, jos lapsi on jonkun hetken näkymättömissä, välillä tulee kovaa ääntä tai että asioita tutkitaan uteliaasti. Vaimon oletusarvo on, että lapset kulkevat kuin koulutetut koirat vierellä ja jos näin ei ole niin alkaa ensin huuto ja sitten itku. Vasta pari viikkoa sitten kävin kaupungilta lapset pois, kun olivat saaneet äitinsä itkemään ja raivoamaan. Neuvoni on sekä miehille että naisille: toleranssia, toleranssia.

kun on yksinhuoltaja. Pärjää lastensa kanssa missä vain :)

No meidän mies ainakin ja ihan hyvin,pojat 7 ja 6v ja pystyn minäkin hyvin ainakin tuossa lähikaupassa.

Lapset väsyvät päiväkotipäivän aikana niin että kauppareissut tms. arki-iltaisin ovat ihan yhtä tuskaa... Päiväkodin "virikkeet" on vähän liikaa useimmille, eikä edes viikonloppu riitä näistä virikkeistä toipumiseen.

Kauppareissu kotihoidettujen lasten kera on pelkästään ilo kaikille, pirteiden, uteliaiden, innokkaiden ja tasapainoisten lasten kanssa on luksusta liikkua "ihmisten ilmoilla". Itse olen reippaillut vain kahden kanssa, enemmänkin olisi mukaan mahtunut.

Mies on ottanut molemmat mukaan siitä alkaen kun syöttövälit ovat sen sallineet, sitä riskiä että vauva olisi alkanut rintaa huutamaan kesken perunoiden punnitsemisen ei hän ole halunnut ottaa ... minkä hyvin ymmärrän.

normaaleista arjen askareista. Lapset laitetaan hoitoon vaikka itse ollaan kotona koska luullaan, että lapsi tarvitsee jotain ihmeellisiä virikkeitä joita saa päivähoidosta. Parhaimmat virikkeet saa omien vanhempien kanssa normaalissa perhe-elämässä. Liikutaan lasten kanssa ja tehdään kotiaskareita. Niillä kasvaa kelpo nuoria ja aikuisia.

Käydään yleensä koko perhe kaupassa, mutta joskus saa äiti omaa aikaa kun muu perhe suuntaa kauppaan ja jättää äiskän kotiin. Kuopus alle 1v, esikoinen 6v.

Miehelleni se kaupassakäynti sinänsä on se vaikea paikka. Tai oikeastaan ostoslistan teko.



Mies on lasten kanssa kaupassa rennompi kuin minä. Käyttää paljon aikaa leluosastolla (ei osteta ylimääräisiä), antaa lasten liikkua itsekseen ja tutkia tuotteita yms. Voivat vaikka käydä kesken kauppareissun kahvilassa.



Minä yleensä haluaisin olla tehokkaampi. Haluan löytää monen päivän ruoat ja hieman katsella kaupassakin tarjouksia yms. Mies sitten voi käydä vaikka joka päivä ostamassa yhden maidon ja leivän.



Suurten viikko-ostosten teko on ehdottomasti kuitenkin helpointa ilman lapsia tai kummankin vanhemman kanssa.

pojat 2v ja 5v. No problem. Itse otan vielä vauvankin mukaan.

Ei olla lestoja ja missä kohtaa luit, että minua muka ahdistaa???

mutta se on muuten vain huono käymään kaupassa, vaikka olisi yksinkin. Ostaa tasan itselleen ruokaa eikä hetkeksikään pysähdy miettimään että mahtaako kotona olla esim. maitoa ja leipää.

Biologisten lasteni äiti ei koskaan käynyt lasten kaa kaupassa. Ei olisi pystynyt.



Nyt laitoin uuden akan ja hänkään ei pysty käymään lasten kaa kaupassa. Yhden kerran on ottanut pari mukaan, muuten vain yhtä kerrallaan. Yleensä menee kuitenkin yksin.



Mainittakoon, että minä menen kauppaan itse koko klaanin kanssa, jolloin mukana on omieni lisäksi myös avokin lapsi. Eikä ole mittään ongelmaa...



Tältä pohjalta on tullut kuva, että ei akoista ole oikein mihinkään näissä lastenhoitotouhuissa. On muka niin pirun vaikeaa ja itse en taas yhtään ymmärrä, että mitä vaikeaa vaikka esim. kauppaanmenossa lasten kaa olisi?

neljän kanssa käy kaupassa sujuvasti. Nuorin 4 kk.

lapset 8, 4 ja 1. Yleensä mukana kaksi pienintä. Paljon helpompaa vielä kuulemma kun tuo isoin lähtee avuksi. Mutta siis toki selviää ja käy. Käymme kaupassa kaksi kertaa viikossa.

Veikkaan samaa kuin joku aiempi, että jos ei onnistu niin kyse on harjoituksen puutteesta. Jos mies ei ole paljon käynyt kaupoissa lasten kanssa eikä tiedä kuinka toimia, lapset käyttää tilanteen helposti hyväkseen ja tekee kaikkea, mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Veikkaus vain, ei tieto.

Mikä siinä olisi niin vaikeaa?