Olen kai sitten ihmishirviö

Eli annettaisiin lasten olla kavereita, jos kaveruus jatkuu. Ei päästetä omaa lasta ko. kotiin ja kaverille asetaan omassa kodissa rajat; esim. "Saat olla meillä tänään tunnin, sitten meillä on ruoka-aika ja sinun täytyy lähteä kotiisi" Jos lapsi kiroilee tai käyttäytyy huonosti, porttikielto vaikka viikoksi. Silloin hän oppisi että jossain paikoissa on rajat, ja niitä noudatetaan ja tuskin tälläinen toiminta voi kenellekään olla kauhean raskasta "äititeresa"elämää.



Mikään ei estä tekemästä lastensuojeluilmoitusta, mutta miksi lasten ystävyys pitäisi pelkän taustan takia pakolla lopettaa?

Enhän minä sitä kaveruutta ollut katkaisemassa, vaan ap. Ja loppujen lopuksi ainoastaan sillä on merkitystä, mikä ap:n oma fiilis asiasta on: jaksanko mahdollisesti taistella rajoista vieraan lapsen kanssa, onko minulla aikaa tai mahdollisuutta vahtia, mitä lapset keskenään tekevät, jakaa rangaistuksia jne. Joku jaksaa, toinen ei, eikä kumpikaan ole mielestäni toista parempi. Minusta jokaista koskeva lastensuojelu- ja lapsista huolehtimisvelvoite (ihan itte keksi termin) täyttyy, jos ap tekee lastensuojeluilmoituksen. Muut toimenpiteet ja kaveruuden katkaisu tai jatkaminen ovat hänen oma valintansa. Kukin toimii omien voimiensa mukaan. Itse alkoholistiperheen lapsena, apua aikanaan tarvinneena, en kokenut mielekkäänä joidenkin harjoittamaan ns. hyväntekeväisyyttä, joka tosiasiassa palveli aivan muita intressejä, kuin minun auttamistani. Aika monella "auttajalla" on ihan oma lehmä ojassa; saahan sillä kivasti statusta, kun leikkii sitä kuuluisaa äititeresaa.



t. 36

Ensinnäkin ei ikätoverista voi tehdä terapeuttia ja auttajaa, kyllä se on aikuisten asia pitää huolta siitä, että alkoholistiperheen lapsella asiat ovat Ok (siis on ruokaa, vaatetta, aikuinen seurana viikonloput jne.)

Minusta aika yksipuolinen ja todellisuudesta vieraantunut näkemys opettajalta tuo "olla hyväksi pojalle".

Entä sitten toisinpäin? Onko vieras poika hyväksi sinun pojallesi? Jos ei, niin sinun pitää suojella lastasi!

Tuo näkemys esineellistää ap:n lapsen. Tokihan se on hyväksi varmaan huonon perheen lapselle olla hyvien perheiden lasten kanssa, mutta valitettavasti asiat eivät ole niin yksinkertaisia.

Ja tottakai ap voi vaikuttaa siihen kenen kanssaan hänen poikansa viettää vapaa-aikaansa. Tietenkin, jos 9-vuotiaan vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapsen elämään ei voi puuttua ja jo alakoululainen on käytännössä aikuinen (kuten järkyttävän useat tuntuvat ajattelevan), niin eipä kai silloin mitään voi.

mutta oikeesti epäilen, kenellä siihen riittää voimia, tarmoa ja mielenkiintoa? Tai oikeemmin, täydellisessä maailmassa tällaisia surullisia tapauksia ei olisikaan.



Itse taistelemme tällä hetkellä oman tyttäremme kanssa. Paljon on mennyt hänen kanssaan vikaan, ja nyt yritämme vain kääntää suuntaa paremmaksi. Välillä näyttää paremmalta, välillä taas ei. Kavereita ei näistä hänen asioistaan voi ainakaan täysin syyttää, mutta me olemme syyllistyneet sinisilmäisyyteen ja liialliseen luottamukseen ja valvonnan puutteeseen. Hyvä kun voimat riittää edes oman lapsen kanssa taisteluun nyt - ehdottiko täällä joku ihan tosissaan sitä että ap ryhtyisi vielä toistenkin lapsia kasvattamaan ja näyttämään heille hyvää mallia??



Siksi neuvoisin ap:tä, että pidä pääsi ja toimi niin kuin miehesi kanssa suunnittelitte: valvo häntä, ole kiinnostunut ja ole läsnä. Toisinaan se tarkoittaa rajojen asettamista myös sen seuran suhteen missä lapsi liikkuu. Toivottavasti voitte vielä vaikuttaa lapsenne elämänsuuntaan.

Esikoiseni erotin aikanaa kriminaalin alku -kavereistaan (jotka nyt siis jo ovat kriminaaleja, kun yhdeksänneltä ollaan lähdössä) koska hänellä ei ollut j resursseja vastustaa heidän vaikutustaan.



Toka poika kaveeraa nyt sellaisen pojan kanssa, jolla on epämääräiset vanhemmat ja rötöstelyjen takia huostaan otettu isosisko. Mutta tästä ystävyyssuhteesta olen sitä mieltä että hyvä vaan, koska vaikutussuhde on minun pojastani sinne päin. Ateistit vanhemmat päästävät jopa poikansa kirkon tilaisuuksiin omani kanssa ;)

en yhtään ihmettele, miksi ihmisten pahoinvointi tuntuu koko ajan vain lisääntyvän.



Täällä ihmetellään ivalliseen sävyyn, että "ei kai se ap:n tehtävä ole" tai "pitäisikö tässä alkaa joksikin äiti teresaksi". No ei, ei tavallisten ihmisten tarvitse olla äiti teresoita tai pelastaa maailmaa, mutta jonkunlainen välittäminen ja vastuu oman lähiympäristön asioista (lapsista!) olisi kyllä toivottavaa. Tottakai se oma lapsi on tärkein ja pitääkin olla, mutta ei se tarkoita sitä että pitää olla täydellisen itsekäs.



Pojat ilmeisesti tapaavat koulussa joka tapauksessa ja vähän vanhempina muuallakin. Se, että poika saa tai ei saa tulla esim ap:lle kylään, ei muuta tilannetta millään muulla tavalla kuin sillä, että lapsiparka saa tuntea itsensä kelpaamattomaksi tässä(kin?) asiassa.



Ap:n pojan ystävyys ei välttämättä ratkaise kaikkia pojan oletettuja tulevaisuuden ongelmia, mutta onhan siinä aika iso ero, onko ko. lapsen lähipiirissä yksi tavallinen, rakastava perhe vai ei yhtään!



Pyrin yleensä ratkaisemaan asioita positiivisella keskustelulla, mutta nyt on pakko sanoa, että te olette todella vastenmielistä porukkaa!

menepä itse viikonloppuna kylille ja tempaise mukaasi muutama pahimmin käyttäytyvä teini ja ole heille rakastava perhe. Ihan yhtä vähän velvollisuutta ap:lla on esittää tällaista perhettä pojalle, jota hän ei ole itse mitenkään valinnut. Tietenkään ap:n ei tarvitse olla pojalle ilkeä ja jos hänen mielestään pojan asiat oikeasti ovat päin seiniä, hänen pitäisi ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Ihan oikeasti uskon, että ihmisiä pitää auttaa, mutta joskus (useinkin) asioita täytyy jakaa eikä itse ottaa kantaakseen taakkaa, jota ei osaa kantaa. Pulassa oleva lapsi ei kaipaa mitään vastentahtoista "auttamista" vaan oikeaa apua.

Kyllä vanhemmat voivat katsoa sen perään, kenen kanssa lapset ovat tekemisissä. Ja jos pojan käytös ei ole asiallista, niin kaverisuhteen voi katkaista. Ei yhden perheen kunnollisilla lapsilla ole velvollisuutta "terapoida" alkoholistiperheen lapsia. Rajoitan lapsemme olemista jopa joidenkin omien serkkujensa kanssa, koska he ovat pissiksiä pahimmasta päästä, ja en tahdo lapseni omaksuvan sellaisia arvoja ja tapoja.

Tunnen työni kautta useita "v**** s***** n****keri"-tyyppisiä nuoria. Kuitenkin uhon ja kovistelun takana on ihan mukavia, tavallisia, herkkiäkin ihmisiä, joista kasvaa kunnon ihmisiä. Suoraan sanottuna kamalaa, että aiotaan _kieltää_ olemasta ystäviä.

Et sä kieltämällä voi estää poikia tapaamasta.



Tapaavat sitten salaa jos haluavat, niin se vaan menee.

et voi kieltää lastasi tapaamasta ysäväänäs jos sinulla ei ole tuon ihmeellisempää syytä ja leimaat oman perheensä tilanteeseen syyttömän pojan huonoksi. Uskon että tämä kääntyy aikanaan sinua vastaan jos poikasi ei tekoasi hyväksy.

ja mitta tuli täyteen, kun selvisi, että eilen pojat olivat tämän kaverinsa luona katsoneet jotain pornoleffaa!! Että olivat nämä kaverin laatuvanhemmat sitten ihan itse jättäneet sen koneeseen ja kannen olohuoneen pöydälle.



Ja kyllä se kaveruus siinä nopeesti loppuu kun tulee kiellot tulla meille ja meidän pojalle kielto mennä tuon kaverinsa luona (asuu siis sen verran kaukana että meidän poika pitää viedä sinne).



Itse olen yrittänyt olla avarakatsainen ja -mielinen, enkä ole halunnut tuijonnut ihmisten sosiaaliluokkaan tai -asemaan näissä lasten kaverijutuissa, mutta ei prkle, tällaista en hyväksy!



ap

kaverin kotona. Voisivatko lapset edelleen tavata esim. teidän kotonanne?

Eli ovat ainakin samassa koulussa, elleivät samalla luokalla.



Et voi estää heitä olemasta yhdessä. Usko jo.



Ja yleensä se kielletty hedelmä on makoisin.

Enkä edes näkisi asiassa mitään ongelmaa. Lapset voivat kuitenkin olla koulussa tekemisissä, jos ovat kerta hyviä kavereita. Muuten saavat vanhemmat kyllä tuossa iässä kaverisuhteita kontrolloida.

Samaan päätökseen varmaan päätyisin. Lisäksi ottaisin sosiaalitoimeen yhteyttä ja pyytäisin selvittämään lapsen tilanteen.

piste.

Samaan päätökseen varmaan päätyisin. Lisäksi ottaisin sosiaalitoimeen yhteyttä ja pyytäisin selvittämään lapsen tilanteen.

Tätä juuri tarkoitin! Olemme yrittäneet ja halunneet ajatella, että hän on fiksu, kiltti ja hyvä lapsi, joka on vain olosuhteiden uhri, mutta oikeesti - kuka on valmis testaamaan omalla lapsellaan että miten tällainen kaveruussuhde vaikuttaa?? Minun käy sääliksi tuo kaveri ja toivon hänelle elämässään kaikkea hyvää, mutta lähtökohdat ja nykytilanne näyttää sen verran huonolta, että valitettavasti niin suuri sydän minulla ei ole, että haluan asettaa oman lapseni "vaaralle alttiiksi"

ap

mutta kerron tämän:

Yhden mun peruskoulukaverin äiti kielsi mua ja tytärtään olemasta tekemisissä keskenämme, kun tyttärensä jäi kiinni viinasta. Mä en todellakaan ollut juomassa mukana (en kiellä, ettenkö olisi itsekin tuon ikäisenä juonut, mutta tämän kyseisen kaverin kanssa taisimme ottaa kerran yhdessä, enkä todellakaan hänelle kaatanut viinaa kurkusta alas!). Äiti luki kaverin päiväkirjan, jossa mm. kertoi taipumuksestaan varastelemiseen kaupoissa, tästäkin äiti syytti MUA, vaikka mä nimenomaan en halunnut mennä tämän kys. kaverin kanssa kauppaan ollenkaan, kun pelkäsin, että hän jää varkauksista kiinni, kun varasti melkein aina jotain (jälleen, en kiistä, ettenkö olisi itsekin varastellut kaupoista, mutta en todellakaan mitenkään opettanut varastelua tälle kaverille).



No, meidän kaveruutemme jatkui silti.

Ensinnäkin ei ikätoverista voi tehdä terapeuttia ja auttajaa, kyllä se on aikuisten asia pitää huolta siitä, että alkoholistiperheen lapsella asiat ovat Ok (siis on ruokaa, vaatetta, aikuinen seurana viikonloput jne.)



Lapsesi voi olla kaveri, voivat nähdä koulussa, mutta poikasi ei mene tuolle toiselle käymään eikä hän tule teille.



Ja kyllä vanhemmat voivat erittäin hyvin estää 9v ikäistä lasta tapaamasta samanikäistä lajitoveriaan koulun ulkopuolella. Pitää vain itse osata olla lapsensa kanssa!