Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä ihmisestä, joka ei käy vanhainkodissa katsomassa sukulaistaan?
29.05.2010 |
Pistää vihaksi, kun isoäidilläni on vanhainkodissa oleva sisar, jota isoäiti käy katsomassa vain noin puolen vuoden välein.
Tällä sisarella ei ole ketään muutakaan, joka kävisi katsomassa. On siis nytkin ollut laitoksessa yksin puoli vuotta ilman että kukaan on käynyt.
Tai siis isoäitini lapset (omat tätini ja setäni) voisivat käydä katsomassa, mutta eivät ole koskaan käyneet, muuta kuin tyyliin kerran uteliaisuudesta.
Tämän puolen suvussamme on tapana, että kun ihmisille tulee vaikeuksia tai vanhuutta tms, heidät jätetään yksin. :-( Virallinen selitys on että ei voi mennä kun "ahdistaa" ja "xxllä on siellä hyvä olla". Varmaan näinkin, mutta miltä mahtaa tuntua ihmisestä joka jätetään laitokseen yksin!
Itse olen sitä mieltä, että tämä on velvollisuus. Olen itse mennyt muutaman kerran ja aion mennä nytkin.
En haluaisi asettaa itseäni moraalisesti muiden yläpuolelle, koska ymmärrän että sellainen on yököttävää, mutta en voi mitään sille, että tämä sukuni alkaa tuntua ihan roskasakilta.
Kommentit (71)
Nuorena jokainen luulee tietävänsä kaiken. Haukkuu omaa anoppiaan, koska kuvittelee, että siinä se vika on kun kaikki menee huonosti. Minä olen sitten niin hyvä anoppi, että miniä tykkää minusta.
En jaksa käydä katsomassa vanhoja ihmisiä, ne on niin tylsiä ja kyllä se niin on, että itse ne on ansainneet sen yksinolon. Ja sitä paitsi, kuolema on niin kaukainen asia, että ei kosketa mua.
Minä olen hyvä äiti ja en tee samoja virheitä kuin oma äitini. Osaan nämä hommat paremmin.
Onneksi ikä pelastaa kaiken näistä harhakuvitelmista ja huomaamme olevamme ihan samanlaisia kuin edelliset sukupolvet. Miniämme tulevat inhoamaan meitä, olemme me millaisia tahansa. Lapsemme unohtamaan meidän vanhoina ja kuolemakin korjaa meidät väistämättä.
Elämä menee näin sukupolvesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole käynyt kertaakaan katsomassa. Syy: hän on erittäin hankala tapaus, muuttunut vuosien saatossa aina vaan pahemmaksi. Sairashan hän nykyään on, joten olen antanut hänelle anteeksi...
Vanhempani käyvät katsomassa häntö joka viikko vaikka kohtelu on aina huonoa. Mummo saattaa ottaa käteensä ensimmäisen käteen sattuvan esineen, heittää heitä sillä ja huutaa että menkää helvettiin täältä. Noista käynneistä aiheutuu hoitajillekin vaan harmia kun mummoa pitää rauhoitella. Käyvät silti sitkeästi, koska niin kuuluu tehdä. Mitään iloa tuosta ei ole kellekään :(
Syy on se, että matkaa meiltä sinne on 800 km. Käymme siellä asti sukuloimassa ehkä kerran viidessä vuodessa, silloin tietty siellä vanhainkodissakin.
Jos en nauti vieraiden ihmisten kosketuksesta työikäisenä niin miten aivokemiani mahtaa vanhemmiten muuttua, että alkaisin kaivata sitä? Aivan kauhukuva tuo, että kuka tahansa vaihtuva hoitaja alkaisi silitellä ja paijata minua.
siitä kuka siellä vanhainkodissa on. Ystävällisiä ja mukavia ihmisiä käydää kattomassa, narsisteja vähemmän. Näin se menee.
t.vanhainkodin työntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaksi siskoa, joista molemmat kyllä ryntävsivät äidin asunnolle omaisuutta jakamaan äidin jouduttua laitokseen, muttei naiset ole käyneet kuin max 1 kerta vuodessa äitiä katsomassa.
Oikeastaan tilanne on tätä pahempi --- koska olen yksin joutunut maksamaan asunnon putkirempat yms.... ja tämä on vasta pintaraapaisu....
Näitä ainoastaan rahanperässä juoksevia ahneita tuneettomia paskoja on ja tulee olemaan sille ei mahda mitään...
Mieheni äiti on asunut jo vuosia hoitokodissa, dementian takia. Mieheni ei ole kovinkaan innokas hänen luonaan vierailemaan, dementia johtuu äidin runsaasta vuosia kestäneestä alkoholinkäytöstä. Asiasta on keskusteltu, vierailut joita olemme tehneet ovat vähintäänkin kankeita mummon eläessä ihan omissa maailmoissaan tietämättä mitä vuotta nyt mennään. Mummo on alle 60, joten tätä on oletettavasti tulossa vielä useita vuosia. Alkoholinliikakäyttö on ollut mieheni kodissa hänen lapsuuttaan varjostava juttu, jo edesmennyt isä oli hyvin menestyvä yrittäjä ja kotirouva lipitteli viiniä kauniissa ja hyvinhoidetussa kodissa. Toisaalta ymmärrän mieheni haluttomuutta vierailla äitinsä luona ja tiedän hänen kantavan itsekkin siitä huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos vierailu tekee itselle huonon olon, ei siitä ole kummallekaan mitään iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin se omasta "ahdistuksesta" valittaminen on surkea tekosyy... :-/
"poissa silmistä, poissa mielestä"
Sitten tirautetaan kyynel kun ihminen on kuollut, ei välitetä kuinka paljon hän sai itkeä viimeisinä vuosinaan yksin ja hylättynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa ja miellyttävää ja ystävällistä ihmistä käydään katsomassa, ahdistavaa ja syyllistävää valittajaa ei.
että ihmiset eivät osaa ajatella, miltä toisesta tuntuu. Voi olla myös kyse siitä, että laitoshoidossa oleva ihminen on ollut elämässään hankala ihminen, tai että hänen kanssaan ei enää voi keskustella tai ei saa mitään kontaktia. Tai eivät vain kestä nähdä, millaisissa oloissa laitoksessa oleva on. :/
Itse kävin mummuani katsomassa vähintään kaksi kertaa viikossa. Mutta hän olikin pirteä ja iloinen loppuun asti. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan, tapaamiset eivät olleet pakkopullaa. Ja pystyin liian hyvin kuvittelemaan, miten tylsää hänellä vuodeosastolla on, kun muiden mummojen kanssa ei pysty juttelemaan ja ne joiden kanssa pystyisi, hän ei kuule hyvin. Itse myös asuin lähellä, joten käyminen ei ollut ongelma.En kyllä ollut ainut sukulainen, joka katsomassa kävi, mutta pääsin helpointen katsomaan.
Itse ihmettelin muita ihmisiä, jotka kummastelivat sitä, että viitsin käydä siellä usein. Ja vein mummua uloskin pyörätuolilla. Kun eivät nuo tapaamiset todellakaan pakkopullaa ollut! Vai kertooko tuo sitten tosiaan siitä, että muut ihmiset eivät tarpeeksi välitä vanhoista sukulaisistaan. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen mummo on ollut vanhainkodissa jo 5 vuotta, pahan dementian takia. Luulen että minä olen käynyt siellä vähemmän aikaa sitten kuin mieheni, joskus vuosia sitten. Miehen äiti ja tädit&enot käyvät säännöllisesti äitiään katsomassa eli ihan yksin ei mummo ole. Luulen että mieheni ei halua nähdä rakasta mummoaan niin huonossa kunnossa. Tiedän kyllä että mies syyllistää itseään miksei käynyt useammin katsomassa, kun mummo aikanaa kuolee. Vaikka eihän tuo mummo noista viereiluista mitään enää tajua.
Kyllä suvussamme tämä suhtautuminen on kaikkiin vähäväkisiin tai sellaisiksi joutuneisiin ollut samanlaista.
Sen sijaan jos jollain ollut rahaa tai asemaa, niin varsinaisia silmänpalvojia ovat.
Kärsivän pitää muuttua pyhimykseksi, jotta hänellä olisi oikeus hyvään kohteluun. Varakas saa olla kuinka vittumainen tahansa eikä sillä ole kohteluun ollut vaikutusta. Surullista, mutta totta.
ap
Mun veljeni oli sitä mieltä että kun äiti täytti 75v on paras että menee vanhainkotiin (eikä kunto siihen aikaan ollut mitenkään sellainen että olisi edes päässyt) jotta hän pääsisi elämään omaa elämää ilman hoitovelvoitetta. Äiti tarvitsi apua kauppakäynteihin, pyykinpesuun, siivous ostettiin jo siivousfirmalta, mutta toki piti tiskata yms viikonloppuisin. Kun äiti sinne sitten lopulta joutui (osin sisarteni lausunnon perusteella jätettiin kuntouttamatta enää kotiin) niin käy siellä 2-3 kertaa vuodessa ja äidin vanhainkoti näkyisi broidin pihasta, jos ei olisi puitavälissä. Itselläni matkaa 30 km, jä käyn vähintään kerran viikossa, arkena ei oikein työpäivän päätteeksi ehdi. Äiti ei pääse lainkaan ulos, ellen minä siskoni kanssa veisi. Nuoremmat sisarukset ei vie koskaan, jos käyvät niin moikkaavat vartin verran ja se siitä. Ja sitten ihmetellään kun äitini ei tunne eikä edes muista nuorempien sisarusten lasten nimiä, mun lapset muistaa.
Mutta auta armias mikä sota syttyi kun äidin asunto myytiin, ja nuo nuoremmat ei mielestään saaneet tarpeeksi rahaa äidiltä (sai silti vuosipalkkansa verran, mutta jätin äidille myös itselleen). Heidän mielestään äiti ei tarvitse enää itse rahaa, asunto ja ruoka on talon puolesta ja toki vaatteetkin, jotka tosin on niin riepuja että äitimme ostaa itse vaatteet. Äiti ei omasta mielestään myöskään tarvitse mutta sillä 15 % :lla joka eläkkeestä jää ei kyllä osteta mitään extraa, ja mm. kampaajat pitää maksaa itse.
Useita en ollut montaa kertaa edes nähnyt elämäni aikana. Asuivatkin kaukana. Kuolleet isän puolelta jo kaikki.
Tarkoittanee siis, että ehkä noin 90% ihmisistä ovat epäonnistuineita ihmissuhteissaan.
Vain harvalla laitoshoidossa olevalla vanhuksella on sellaiset omaiset jotka käyvät katsomassa.
Kertoo ehkä kuitenkin enemmän niistä omaisista?
Mukavaa ja miellyttävää ja ystävällistä ihmistä käydään katsomassa, ahdistavaa ja syyllistävää valittajaa ei.
suomalaisesta vanhemmasta ikäluokasta, jos noin on.
hän kosketuksesta vai ei, ei tämä muutu dementian myötä. Eleitä, ilmeitä, ääntelyä jne.
Esim. kun otat vanhusta kädestä, hän vastaa kosketukseen, puristaa kättäsi tai ehkä ottaa oman kätesi molempien käsiensä väliin. Moni vanhus haluaa myös kosketella muita ihmisiä, silittää hoitajan kättä, taputtaa käsivartta tms.
Kun kampaat vanhuksen hiuksia, hän saattaa liikutella päätään siten, että huomaa kyllä miten paljon hän nauttii. Joillain vanhuksilla on jopa pehmoleluja joita halaavat ja rutistavat paremman puutteessa. Tässä nyt vain muutama esimerkki.
Kosketuksen tarve ei katoa vaikka muisti tai toimintakyky menee.