Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on narsisti. Miksen koe itseäni uhriksi?
28.05.2010 |
Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö (ei ole siis oma diagnoosini). Huomaan kyllä ne piirteet ihan päivittäisessä elämässä, mutta miksen koe itseäni sorretuksi, murtuneeksi ja uhriksi? Olenko itse toinen narsisti? Nyt veikkauksia ja pohdintaa kehiin :)
Kommentit (35)
ja varmaan saat sitä mieheltäsi, kun hän on tuollainen. Te varmaan täydennätte toisianne hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eksiä ne vittumaiset narsistit. Nyksät on ihan kivoja. Muutenkin tuota narsismi-diagnoosia kuulee vähän liikaa näiltä köökkipsykologeilta. Oikeasti sellaisia on 1-3% väestöstä ja monet ovat lisäksi ihan mukavia ja yhteiskuntakelpoisia.
ap:n sanomaa.Vaikka kaikki ulkopuolinen on miehelle pahaa, niin perhe, ja minä ollaan jalustalla.Mua kohdellaan kuin prinsessaa, ja se on kai jotain balsamia mun heikolle itsetunnolleni.En edes tajunnut sitä, ennenkuin mies hairahtui sivusuhteeseen, ja kaikki mun huomioimiseni loppui, mä suorastaan janosin niitä kehuja.Olen varmaan sitten narsistin uhri, kun hyväksyn jopa tuon suhteen, kunhan se toinen ei vie mun paikkaani.Miehessäni kuitenkin on niin paljon niitä huonojakin puolia, että voin hänet jakaa.
Löysin englanninkielisen sivuston jossa kerrottiin ns. narsisti-magneeteista, jollainen uskon olevani.Loppujenlopuksi kykenemätön tavallisen tylsään suhteeseen.(siis se on mahdollista, mutta se jokin jää puuttumaan)Termi oli Inverted narsiscist, tai co-narsiscist.Jos mä en siis kykene suhteeseen tervepäisen ihmisen kanssa, niin ainakin olen löytänyt itselleni sen parhaiten sopivan narsistin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, että et tule pidemmän päälle kärsimään suhteessasi? Et tule saamaan vastoinkäymisten aikaan tukea mieheltäsi, kestätkö sen? Oletko ajatellut lasten tekoa miehen kanssa, ja tiedostatko riskit, jotka narsismi aiheuttaa lapsillesi?
Tiedän - tai muistan - tuon tunteen, kun pääsee narsistin asettamalle jalustalle. Saa monin erin tavoin kehuja ja ylistystä, saa kuulla olevansa se maailman paras ja oikein ihminen. Voi niitä mahtavia puheenlahjoja!
Mutta kolikolla on toinenkin puoli, enkä ole ollut kenenkään kanssa niin onneton ja yksin kuin narsistisen ex-mieheni. Hän pystyi helposti ottamaan pois kaiken sen, minkä oli minulle antanut. Hän hiljalleen sai minut vieraantumaan läheisistä ystävistäni, hän pyrki katkomaan minun ja sukulaisteni välejä. Kaiken tämän hän teki niin taidokkaasti, että oli vaikeaa havaita missä mennään.
Myös itse koin saavani etua siitä, että ymmärsin miehen olevan narsisti. Pystyin ajattelemaan, että kuuluu asiaan, että mies valehtelee. Kuuluu asiaan, että hän toimii häikäilettömästi ja käyttää hyväksi muita ihmisiä kaikenlaisiin tarkoitusperiin.
Lopulta mitta tuli täyteen, kun loputtomien sepitelmien ja valheiden vuoksi koko yhteiselämältä putosi pohja. Väsyin loputtomaan itsekehuun ja tauottomaan monologiin, en jaksanut enää edes kommunikoida. Lopetin suhteen.
Eron jälkeen ex-mies on pyrkinyt tekemään elämästäni helvettiä. Kaikki se upea ja hyvä mikä meillä oli hänen mielestään ollut, olikin helposti vaihdettavissa vielä parempaan. Lasten hyvä on unohtunut, eikä vastuunotto onnistu mieheltä enää lainkaan. Hän ajelehtii elämässään vailla mitään pysyvää, puhuu uusia ihmisiä puolelleen ja tekeytyy kunkin tilanteen herraksi.
Toivottavasti nimesi ei ap ala M:llä (exäni uusi rouva kun on eräs M.....).
Eikö sinunkin olisi aika jatkaa elämääsi ja unohtaa menneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikessa on hyvää ja hitunen pahaa. Myös toisinpäin.
Kilttejäkin narsisteja on olemassa. Narsisteja jotka janoavat sydämiänne ja tahtovat symbioosiin kanssanne. Te teette heistä ihmisen. Ap olet loistava ihminen. Kiitos sinulle siitä.
Mä en ymmärrä, miten voi jatkaa yhteiseloa, jos oikeasti syvällisesti tiedostaa narsistin sielunmaiseman. Se on niin sairas ja synkkä. Narsistin sieluhan on se "tabula rasa" eli tyhjä, jota hän täyttää koittamalla imeä muilta voimia. Hän matkii, mukautuu, liehittelee, mutta on itse "ei mitään". Hän tekee kaiken vain saadakseen itse mielihyvää tai jotain muuta etua. Hän ei tee mitään rakkaudesta toisiin, ainoastaan pönkittääkseen itseään. Eikä arkaile tehdä mitä tahansa kostaakseen tai tuhotakseen ihmisen, joka on hänelle uhka.
Näin ollen en pysty ymmärtämään, että jos ihan oikeasti tajuaa mistä narsismissa on kyse, pystyy esim. rakastamaan narsistia. Narsisti on paha ja vastenmielinen sisäisesti.
Miten ihmeessä diagnoosi on saatu aikaan ja mies asiantuntijan pakeille?
Eli mies saatiin psykiatrian piiriin toisen asian jälkipuinnin varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, että et tule pidemmän päälle kärsimään suhteessasi? Et tule saamaan vastoinkäymisten aikaan tukea mieheltäsi, kestätkö sen? Oletko ajatellut lasten tekoa miehen kanssa, ja tiedostatko riskit, jotka narsismi aiheuttaa lapsillesi?
Tiedän - tai muistan - tuon tunteen, kun pääsee narsistin asettamalle jalustalle. Saa monin erin tavoin kehuja ja ylistystä, saa kuulla olevansa se maailman paras ja oikein ihminen. Voi niitä mahtavia puheenlahjoja!
Mutta kolikolla on toinenkin puoli, enkä ole ollut kenenkään kanssa niin onneton ja yksin kuin narsistisen ex-mieheni. Hän pystyi helposti ottamaan pois kaiken sen, minkä oli minulle antanut. Hän hiljalleen sai minut vieraantumaan läheisistä ystävistäni, hän pyrki katkomaan minun ja sukulaisteni välejä. Kaiken tämän hän teki niin taidokkaasti, että oli vaikeaa havaita missä mennään.
Myös itse koin saavani etua siitä, että ymmärsin miehen olevan narsisti. Pystyin ajattelemaan, että kuuluu asiaan, että mies valehtelee. Kuuluu asiaan, että hän toimii häikäilettömästi ja käyttää hyväksi muita ihmisiä kaikenlaisiin tarkoitusperiin.
Lopulta mitta tuli täyteen, kun loputtomien sepitelmien ja valheiden vuoksi koko yhteiselämältä putosi pohja. Väsyin loputtomaan itsekehuun ja tauottomaan monologiin, en jaksanut enää edes kommunikoida. Lopetin suhteen.
Eron jälkeen ex-mies on pyrkinyt tekemään elämästäni helvettiä. Kaikki se upea ja hyvä mikä meillä oli hänen mielestään ollut, olikin helposti vaihdettavissa vielä parempaan. Lasten hyvä on unohtunut, eikä vastuunotto onnistu mieheltä enää lainkaan. Hän ajelehtii elämässään vailla mitään pysyvää, puhuu uusia ihmisiä puolelleen ja tekeytyy kunkin tilanteen herraksi.
Toivottavasti nimesi ei ap ala M:llä (exäni uusi rouva kun on eräs M.....).
Etten tule kärsimään siis. Vastoinkäymisiä on koettu, ja tosiaan, en voi mieheni varaan laskea. Lyhyen hetken jaksaa tukea, mutta herpaantuu pian ja siinä vaiheessa olen omillani. Lapsia en hänen kanssaan luultavasti uskalla kovin herkästi haluta. Tiedän itse pärjääväni (ainakin toistaiseksi), mutta on aivan eri asia laittaa toinen ihminen siihen asemaan. Niin ja nimeni ei ala M:llä :)
Kirjoituksesi oli muuten ihana. Kiitos.
-ap
1. Narsisteja on kahta sorttia. On ohutnahkaista ja paksunahkaista. Ovat aika erilaisia.
2. Narsisti pyrkii sortamaan jotain. Ei välttämättä puolisoaan. Esim. narsisti voi olla hyvä kotona mutta kauhistus työpaikalla, tai päinvastoin.
3. Persoonallisuushäiriöiset hakeutuvat usein yhteen. Jos toisella puolisolla on persoonallisuushäiriö, on kohonnut todennäköisyys että toisellakin puolisolla on sellainen. Narsisti voi elää narsistin kanssa. Tai vaikkapa riippuvaisen persoonallisuushäiriön kanssa. Toki tervepäinen ihminenkin voi elää persoonallisuushäiriöisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehtiinkö diagnosointi oikein. Persoonallisuushäiriötä ei tule diagnosoida minkään kriisin aikana. Diagnoosia varten henkilöä tulee seurata vähintään 2 vuoden ajan. Oliko miehesi 2 vuotta psykiatrisen seurannan piirissä?
Itselleni diagnosoitiin kriisin aikana 2 kk seurannassa persoonallisuushäiriö. Joka myöhemmin todettiin virhediagnoosiksi (useamman vuoden seurannassa).
Narsistinen ihminen ei noudata ohjeita. Narsistinen lääkäri ei noudata ohjeita. Persoonallisuushäiriö tulisi diagnosoida oikein, muuten diagnoosilla ei ole merkitystä.
Täytyykö seuraavat ehdot:
1. Diagnoosia ei alle 18 vuotiaalle.
2. Diagnoosia ei akuutin kriisin aikana.
3. Vähintään 2 vuoden psykiatrinen seuranta.
1. Narsisteja on kahta sorttia. On ohutnahkaista ja paksunahkaista. Ovat aika erilaisia.
2. Narsisti pyrkii sortamaan jotain. Ei välttämättä puolisoaan. Esim. narsisti voi olla hyvä kotona mutta kauhistus työpaikalla, tai päinvastoin.
3. Persoonallisuushäiriöiset hakeutuvat usein yhteen. Jos toisella puolisolla on persoonallisuushäiriö, on kohonnut todennäköisyys että toisellakin puolisolla on sellainen. Narsisti voi elää narsistin kanssa. Tai vaikkapa riippuvaisen persoonallisuushäiriön kanssa. Toki tervepäinen ihminenkin voi elää persoonallisuushäiriöisen kanssa.
1. Jotain näiden välistä. Syntytavan puolesta ohutnahkainen, käytöksessa jonkin verran molempia, mutta selkeästi enemmän paksunahkainen. (tosin en täysin itse allekirjoita tätä jakoa)
2. Mieheni pyrkii hallitsemaan siellä sun täällä, on aivan varmasti hankala työkaveri, mutta onneksi työnsä on sellaista, että on hyvin vähän tekemisissä muiden kanssa.
3. Itselläni on testattu persoonallisuushäiriöitä, mutta ei ole löydetty. Ei toki tarkoita, ettei niitä olisi. Taustani puolesta olisin otollinen sellaisen kehittymiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehtojen puolesta tosiaan diagnoosi on oikea :)
Usko minua kun sanon, että merkitsee paljon :)