Jos saat kaaospäivänä yllätysvieraan...

Miksi sitä äidin tarttee kaikki siivotakaan?



Meillä on neljä alle kouluikästä lasta ja se viimenen joka ei kävele on ainoa joka ei siivoa!

Eli kuudesta ihmisestä viisi siivoaa ja kolme sotkee.



Tän hetken tilanne on että keittiönpöydällä on välipala-astioita, ne menee koneeseen kun nostan peppuni tästä koneelta tän viestin jälkeen ja vien kuppini pois.

Muuta sotkua meillä ei ole.

Imuroin eilen, tänään on vaan oltu yhdessä.

Siivoaminen ei vie kovin kauaa, kun lika ei kuivu iltaan saakka. Pöydän siivoaminen ei vie kuin hetken ruokailun jälkeen, eikä tunnu edes siivoamiselta!



En välitä asua sonnassa.

4 murkkua takaa sen kun tulen töistä kotiin.



Ei paljon hetkauta. Jos anoppi tai joku muu tulisi, raivaisin pöydälle kahvikupeille tilan.



Meillä onneksi ihmiset käy kylässä tapaamassa meitä, eikä tekemässä tupatarkastusta.



Kyllä meilläkin oli peilikirkkaan siistiä kun olin kotona pienten lasten kanssa kun oli aikaa siivota. Nyt ei ole, eikä oikeastaan minun maailmaa hetkauta. Ehtii tuota taas kun lapset on maailmalla.

En ymmärrä miten kukaan voi elää kaaoksessa.

Toki meilläkin on leluja ympäriinsä, pyykiteline saattaa lojua jossain, vaatteita nojatuolissa jne. Koti on kuitenkin aina perussiisti ja jos joku tulee 15 min varoajalla niin siinä ajassa ehtii hyvin siistiä ne vähäiset sotkut mitä on.

Ja suihkussa käyn joka aamu, paitsi joskus jos olen todella kipeänä.

sitterissä pää punaisena, kun äidin on kertakaikkiaan pakko siivota aina kaikki paikat, vaikka lapsi vaatisi muuta. Ja juokset isompien lasten perässä estäen heitä tekemästä sotkua. Aika mahtava suoritus.

Mutta oikeasti kyllä olet niitä joilla on max. yksi lapsi tai pikkulapsiajasta niin kauan ettei sitä muistakaan, että joskus ei vain pysty siivoamaan, vaikka kuinka haluaisi.

En ymmärrä miten kukaan voi elää kaaoksessa.

Toki meilläkin on leluja ympäriinsä, pyykiteline saattaa lojua jossain, vaatteita nojatuolissa jne. Koti on kuitenkin aina perussiisti ja jos joku tulee 15 min varoajalla niin siinä ajassa ehtii hyvin siistiä ne vähäiset sotkut mitä on.

Ja suihkussa käyn joka aamu, paitsi joskus jos olen todella kipeänä.

sitterissä pää punaisena, kun äidin on kertakaikkiaan pakko siivota aina kaikki paikat, vaikka lapsi vaatisi muuta. Ja juokset isompien lasten perässä estäen heitä tekemästä sotkua. Aika mahtava suoritus.

Mutta oikeasti kyllä olet niitä joilla on max. yksi lapsi tai pikkulapsiajasta niin kauan ettei sitä muistakaan, että joskus ei vain pysty siivoamaan, vaikka kuinka haluaisi.

(En ole kumpikaan ylläolevista kirjoittajista, kunhan muuten vain kommentoin)

Ja hyvin olen pystynyt siivoamaan aina kun olen halunnut. Kun tavarat on omilla paikoillaan niin ei ole kauheasti siivottavaa. Hetken kun imuria tai moppia tai pölyliinaa sopivassa välissä heilutta. Jos ei muuten niin lapsen olen laittanut kantoliinaan ja siivonnut.

Tosin se on varmaan(todennäköisesti) ihan eri asia jos lapsia on useampi.

Olisiko syytä opettaa sitä lasta tietyille tavoille? Meillä 3 vilkasta täystuhoa, mutta jossain ne rajat kuitenkin menee. Sohvatyynyjä ei heitellä, sohvalla ei hypitä, lehtiä ei revitä eikä varsinkaan heitetä ruokaa lattialle!!!

Meillä on ruokapöytäkäyttäytymisen suhteen ollut selvät säännöt jo 1-vuotiaasta; jos heittää ruokaa lattialle, ruokailu loppuu siihen PISTE.

Tahallinen sotku, levittely ja rikkominen on kiellettyä, muuten lapsilla on oikeus leikkiä ihan missä haluavat, leluja saa levitellä ja kotona saa olla vapaasti.

Johdonmukainen opettaminen tuo tulosta kun jaksat vain jankata, mutta jos alistut siihen, että lapsi tuhoaa koko talon niin turha valittaa.

ehtiä kampaamaan omat hiukseni, sulkisin vanhempien makkarin oven ja sen jälkeen kiireellä siivoaisin edes kulkuväylät ja keittiön tasot vapaiksi kaikesta rojusta. Mä en ymmärrä miten voi olla lapsiperheitä, joilla muka ei koskaan ole kaaosta.

ja kaikille on paikka. Pyritään aina iltaisin laittamaan tavarat suurinpiirtein paikoilleen paitsi lasten huoneissa. Oli meillä kerran kaaos, saimme kaikki lentokoneessa oksennustaudin ja pari seuraavaa päivää meni kaaoksessa, tavarat purkamatta yms.

Lähinnä ihmettelen sitä miten jotkut pienten lasten äidit jaksaa aina laittaa kaiken paikalleen. Itselläni ainakin on aika usein päiviä etten kerta kaikkiaan jaksa olla koko ajan siivoamassa ja laittamassa tavaroita paikalleen. Jos taas en sitä tee, meillä on hetkessä täyskaaos kun esikoinen raahaa sohvan selkänojatyynyt minne sattuu, repii päivän lehden, heittelee ruuan lattialle jne. Yleensä siivoankin päivän lopuksi kaiken takaisin paikoilleen.

ja ajanhallinta. Kun pitää kodin aina perussiistina ja tavarat suht ojennuksessa, ei siivoukseen ja siistiyden ylläpitoon mene oikeasti kovin paljon aikaa.

En osaa sanoa sinun vauvoistasi tai lapsistasi, mutta meillä vauvat ovat joskus myös nukkuneet tai olleet tyytyväisinä sitterissä/ liinassa/ lattialla ja isommat lapset on opetettu siihen, että äiti ei viihdytä heitä joka sekuntti.

En ymmärrä miten kukaan voi elää kaaoksessa.

Toki meilläkin on leluja ympäriinsä, pyykiteline saattaa lojua jossain, vaatteita nojatuolissa jne. Koti on kuitenkin aina perussiisti ja jos joku tulee 15 min varoajalla niin siinä ajassa ehtii hyvin siistiä ne vähäiset sotkut mitä on.

Ja suihkussa käyn joka aamu, paitsi joskus jos olen todella kipeänä.

sitterissä pää punaisena, kun äidin on kertakaikkiaan pakko siivota aina kaikki paikat, vaikka lapsi vaatisi muuta. Ja juokset isompien lasten perässä estäen heitä tekemästä sotkua. Aika mahtava suoritus.

Mutta oikeasti kyllä olet niitä joilla on max. yksi lapsi tai pikkulapsiajasta niin kauan ettei sitä muistakaan, että joskus ei vain pysty siivoamaan, vaikka kuinka haluaisi.

Meillä oli kyllä siistiä kun lapset oli pieniä, mutta silti en hauku niitä, joilla ei ole.



Toiset vain on jossain elämäntilanteessa väsyneempiä ja silloin ei niin jaksa.



Mieluummin menen kaaoskotiin kylään kuin täydellisen ja tuomitsevan mamman kotiin.

kyllä ilmoitan ystävällisesti, että vierailu ei nyt ikävä kyllä sovi meille, meillä on jo sovittuja menoja (vaikka ei olisikaan). Siis ihan riippumatta siitä miltä koti näyttää, en vain pidä yllätysvieraista. Viikkoon ei ole taas siivottu, mutta kyllä tänne voisi vaikka anoppi tulla samantien, ei meillä ole niin sotkuista koskaan.

harrastavat noita yllätysvierailuiksi kutsuttuja ratsioita tarkoituksenaan "narauttaa" nuorempia sukulaisia tai miniöitä, ovat sitten naama messingillä kun pyörivät sotkuisessa kodissa. Kun pääsivät yllättämään toisen joka ei ole jaksanut tai viitsinyt siivota raivotautisen lailla ja siten saakin palkinnoksi laiskan vaimon/äidin leiman koko loppuiäkseen.

mutta silti lattialla on murusia aina lasten (4- ja 2-vuotiaat) syönnin jälkeen. Rikkaimurilla olen ottanut, jos olen ehtinyt mutta joskus on koko päivän ja seuraavankin, jos sattuu olemaan haipakkaa tahtia nämä päivät. Ja niitähän meillä sattuu ihan joka viikko! Vauvan leluja, leikkitelineitä ja pehmoleluja ja liinoja on lattioilla vähän siellä ja täällä, missä nyt vauvaa on milloinkin leikitetty. Isommat tekivät juuri majaa sohvatyynyistä (luvalla saa tehdä niin) joten kaaosta on olohuoneessakin. Poikien huoneessa on vielä autoleikki kesken ja lattia lainehtii pikkuautoista (ne kerätään sitten illalla pois). Ruokapöydällä on piirustusvälineet, joita en ole kerännyt pois, koska toivon, että vielä rauhoittuisivat piirtämään. Sen lisäksi keittiön pöydällä on oma juomalasini, lehtiä, jotka pitää viedä lehtiroskikseen ja muutamia kortteja, joita posti on tuonut. Keittiön tasolla on tuttipulloja odottamassa pesua ja kaikkea pientä tavaraa, jotka eivät ole löytäneet päivän aikana paikoilleen (ja kaikilla ei edes ole paikkaa esim. lainassa olevat kakkuvuoat). Lisäksi tiskipöydän vieressä on kasa pahvinkeräykseen meneviä maitotölkkejä ja pahvipakkauksia. Makuuhuoneessa on kaaos, sänky on petaamatta, kun nuorempi nukkui päiväunet siellä, vaatteita lojuu nojatuolissa sikin sokin.



Olen sitä mieltä, että kotielämään kuuluu pieni kaaos. En ole kotona puunaamassa paikkoja ja kulkemassa tiskirätin kanssa lasten perässä. Leikkiä saa ja käyttää mielikuvitusta. Välillä leikkivälineinä on keittiön kauhat ja kattilat, välillä jotain muuta. On pelottavaa ajatella, minkälaisia virikkeitä lapsi saa kodista, jossa kaikki on koko ajan oikeilla paikoillaan ja jossa äidin tehtävä on vain siivota ja korjata jälkiä taukoamatta.



Ja anoppini muuten ei anna 15 min. varoitusaikaa vaan piipahtaa kylään ihan ilmoittamatta. On nähnyt kaaosta ja jopa kommentoinutkin pari kertaa sitä. Siitä vaan. Auttaa voi jos ärsyttää, ja niin anoppi on tehnytkin.