Luovuin juuri unelmastani..

neuvoni on että kerrot tunteesi ja toiveesi puolisollesi. Kerro, että kunnioitat hänen näkemystään mutta että kielteinen päätös satuttaa sinua kovasti.



Minä hautasin haaveet kolmannesta lapsesta kuuden vuoden kuumeilun jälkeen ja jotenkin se tuntui kuin olisi haudannut itse vauvan.

Kaksi olin jo saanut, vaikka miehelle olisi riittänyt yksikin joten en todellakaan tehnyt asiasta numeroa, kerroin kyllä ilman dramatiaa, että olisin valmis tekemään kolmannen.

Pari vuotta meni vielä sen jälkeen ja yllätys, mies alkoi puhumaan iltatähdestä, muuta ei tarvittu... :)

Iltatähti syntyi kaikkien iloksi perheeseen kun olin 35v ja isosisaret 10 ja 12v.

viallista naista vtuttaa, että häneltä jäi ne lapset tekemättä miehen "mieliksi" tai kompromissin vuoksi. Ja voi toki olla, että kyseinen mies ei nuorena olisi lapsia tehnyt tämän uuden ihanuudenkaan kanssa, vaan on siihen kypsä vasta tuossa 50v tms, jossa iässä naiselta ei homma oikein enää onnistu. Siksi voi kannattaa ehkä olla vähän itsekkäämpi ja tosissaan vongata niitä lapsia aikanaan, jos se ei miehelle ihan supertäysinehdoton ei ole, vaan pohtii ja pohtii

Halaus sulle, mulla seuraavanlainen tilanne:



Olemme uusperhe. Miehelläni jälkikasvua edellisestä liitosta, minulla myös. Yhteisenä on ihan yhteinen iltatähti. Haluaisin niin valtavasti vielä yhden lapsen. Taloudellisesti ei pitäisi ongelmaa olla, mutta mies ei vain halua.



Poden valtavaa vauvakuumetta,mikä toivottavasti helpottaa pian. Kaikki muut tuntuvat odottavan vauvaa juuri nyt, mikä on tietysti ihanaa, mutta kieltämättä tuntuu haikealta.

Mutta molemmat halusivat lapsia, mies vain ei ollut valmis. Hän ei lisäksi suostunut edes keskustelemaan asiasta, vaan marssi vihaisena tiehensä jos varovasti edes yritin sivuta asiaa. Pitkään mietittyäni totesin, että teen ne lapset mieluummin jonkun "vähemmän täydellisen" miehen kanssa kuin jään odottelemaan ehkä liian pitkäksi aikaa. Kun kerroin päätöksestä miehelleni, hän totesi olleensa lapsellinen ja suostui sen kummemmin miettimättä.



Mutta mikä on kellekin sitten se tärkein asia elämässä, omat lapset vai kyseinen puoliso. Minulle se oli lapset.

onhan noita stooreja, että mies joka ei lapsista välitä jättää vanhan eukkonsa ja kas, pyöräyttää parikin pienokaista uuden rouvansa kanssa. Ja entinen vaimo on todennäköisesti jo liian vanha pyöräyttelemään niitä kenenkään kanssa.. Miettikää ladyt

tällöin vika on ollut siinä naisessa, ei lapsissa.

Eihän sen naisen vika ollut jos se mies ei hänen kanssaan lapsia halunnut?

Eihän sen naisen vika ollut jos se mies ei hänen kanssaan lapsia halunnut?

näkökulmasta näissä naisissa monesti varmaan on vikaa, jos sitten heti seuraavan kanssa tehdään lapsia. Eli nainen ei ollut se "oikea" ja elämän suuri rakkaus, josta haluaa lastensa äidin. Mutta ap:lla nyt on eri tilanne kun lapsi jo löytyy. Ap voi tosiaan sanoa miehelleen, että tekee sen toisen lapsen sitten jonkun muun kanssa, jos asia tosiaan on niin, että ap mieluummin eroaa kuin katkeroituu. Ja se on hänen oma valintansa. Ei ketään voi pakottaa tekemään lisää lapsia, ap ei omista puolisoaan.

Osassa on ollut ihan hyviä pointteja joita tulee miettiä. Asiasta olen ja ollaan puhuttu paljon vuosien varrella. Vuosia olen jo odottanut kärsivällisesti ja antanut aikaa asiaa miettiä, mutta ei se asia ole siitä muuttunut, kun ei tuo ole miettinyt asiaa, vaikka kuin lupaisi (on tämän myöntänyt). Kaikin tavoin on muutenkin antanut ymmärtää, että ei toista lasta halua, vaikka mulle sanoo, että ehkä joskus.



En vaan jaksa enää tätä "joo/ei/ehkä" leikkiä. Alan nyt miettimään täysin itseäni ja sitä mitä elämältäni haluan..sen mukaan teen sitten ratkaisuja elämässäni.



Ap

että yksi lapsi vain.. noh tuli toinenkin ja nyt kolmas tulossa. Pelkään, että tämä vauvan haluamiseni vain kroonistuu, joten tämän jälkeen pistän piuhat poikki!



Jos sitten pystyisin järjellä ajattelemaan, että nämä lapset ovat nyt tässä kun en enempää voi saada :) Jos laitan kierukan niin vinkuisin varmasti jossain vaiheessa neljättä vaikka en oikeasti itsekkään tiedä jaksaisinko neljää lasta.

Onpas täällä ilkeitä akkoja liikenteessä.. :S

mitäköhän te sanoisitte naiselle, joka valittaisi, että mies haluaa vielä kolmannen lapsen vaikka adoptoimalla, ettei naisen tarvitsisi edes synnyttää tai imettää, ja mies rankuttaa asiasta koko ajan, mutta nainen ei millään jaksaisi enää lisää lapsia? Sanoisitteko, että kyllä sun on vaan nyt uhrauduttava kun mies haluaa? Epäilen.

vaan se päättää joka sitä lasta ei halua- valitettava tosiasia...

mitäköhän te sanoisitte naiselle, joka valittaisi, että mies haluaa vielä kolmannen lapsen vaikka adoptoimalla, ettei naisen tarvitsisi edes synnyttää tai imettää, ja mies rankuttaa asiasta koko ajan, mutta nainen ei millään jaksaisi enää lisää lapsia? Sanoisitteko, että kyllä sun on vaan nyt uhrauduttava kun mies haluaa? Epäilen.

Onpas täällä ilkeitä akkoja liikenteessä.. :S

tuo mies ei selvästikään halua lisää lapsia, ei kaikki oikeasti halua. Olis ihan väärin kirjoittaa että "kyllä se mieli vaan muuttuu ja odota vähän aikaa ja käykää katsomassa jotain vauvoja jne" sillä tuo on utopiaa. Lapsia olisi jo useita jos molemmat tahtoisivat.

mies ei ole NYT valmis. meillä samaa jahkailua. Välillä saa rivien välistä lukea et ehkä haluais ja toisinaan ehdoton ei. Sillain ei haittaa kun ei mullakaan mitään kiirettä ole mut varmaa on että haluan vielä ainakin yhden. Mä ainakin annan nyt ajan kulua - anna sinäkin.

kun sä louvut tuosta toiveesta ja jatkat elämää niin sun mies yhtäkkiä haluaakin sen toisen lapsen. Puolen vuoden sisällä. Ilmoittele mulle jos häviän! ;)

kun sä louvut tuosta toiveesta ja jatkat elämää niin sun mies yhtäkkiä haluaakin sen toisen lapsen. Puolen vuoden sisällä. Ilmoittele mulle jos häviän! ;)

mun vanhemilla oli sama juttu. Niinpä mulla ei ole sisarusta, ja oon tosi kateellinen niille, joilla on ja, on hyvät välit sisaruksensa kans. Lapsillani ei koskaan tule olemaan serkkuja, koska mieheni veli on kuollut lapsena.



itselleni oli aina selvää, että jos saan lapsen, toisenkin on tultava.

Onpas täällä ilkeitä akkoja liikenteessä.. :S

tuo mies ei selvästikään halua lisää lapsia, ei kaikki oikeasti halua. Olis ihan väärin kirjoittaa että "kyllä se mieli vaan muuttuu ja odota vähän aikaa ja käykää katsomassa jotain vauvoja jne" sillä tuo on utopiaa. Lapsia olisi jo useita jos molemmat tahtoisivat.

tarvii alkaa puhumaan asiattomasti. Mielestäni aika moni (HUOM! En tiedä mitä sinä olet kirjoitanut joten en tarkoita juuri sinua) on puhunt aika ilkeestikin. Kai sitä saa olla pahoillaan jos mies ei halua enää lapsia vaikka itse haluaisi. Voi kai sitä olla kannustava ja ystävällinen ilman että menee tuohon mainitsemaasi toiseen ääripäähän.

Todella itsekäs mies sinulla. Onko hän rakkautesi arvoinen? Miehesi tietää kuinka tärkeä lapsi sinulle olisi, mutta ei halua sitä edes sinun vuoksesi. Outoa...Onko miehelläsi toinen mies/nainen? Ethän ole haluamassa mitään mahdottomuuksia. Kaksi lasta on ihan sopiva määrä. Kivaa lapsille kun on sisaruksia.

Sinuna miettisin tarkkaan haluatko jatkaa avioliittoasi. Yrittääkö miehesi kyykyttää sinua ja käyttää väärin valtaansa?

ja yksin tehdä lapsen- älä luovu unelmastasi- vaihda miestä

- et voi kuitenkaan olla onnellinen hänen kanssa tuon asian takia