Hankala tilanne teinin kanssa. Hakkaa ja potkii pienempiä sisaruksia.

Mun oma teini-ikä oli kauhea, jälkeenpäin olen oikein säälinyt vanhempiani ja nostan hattua että jaksoivat. Mulle laitettiin rajoja, mutta mä olin sitä mieltä että ne oli vaan sen takia että niitä piti rikkoa.



Mun mielestä mun vanhemmat hoisi tilanteet hienosti. Vaikka mä huusin ja raivosin välillä, ei multa mitään otettu pois. Tehtiin kyllä sanallisesti selväksi että käyttäydyn typerästi. Mä raivosin kotona, kylässä tai koulussa ei tarvinnut, osasin myös käyttäytyä. Kelle muulle mä olsin itseäni purkanut kuin vanhemmilleni, tiesin että se on turvallista.

Jossain vaiheessa rupesin rauhoittumaan ja nyt odotan omien lasten murkkuikää.



Meitä oli kolme lasta ja mä olen se jonka murrosikä oli hankala, sisarukseni oli muhun verrattuna enkeleitä ja samanlainen kasvatus on ollut meillä kaikilla.

Mulla on ihanat vanhemmat.

Mun oma teini-ikä oli kauhea, jälkeenpäin olen oikein säälinyt vanhempiani ja nostan hattua että jaksoivat. Mulle laitettiin rajoja, mutta mä olin sitä mieltä että ne oli vaan sen takia että niitä piti rikkoa.

Mun mielestä mun vanhemmat hoisi tilanteet hienosti. Vaikka mä huusin ja raivosin välillä, ei multa mitään otettu pois. Tehtiin kyllä sanallisesti selväksi että käyttäydyn typerästi. Mä raivosin kotona, kylässä tai koulussa ei tarvinnut, osasin myös käyttäytyä. Kelle muulle mä olsin itseäni purkanut kuin vanhemmilleni, tiesin että se on turvallista.

Jossain vaiheessa rupesin rauhoittumaan ja nyt odotan omien lasten murkkuikää.

Meitä oli kolme lasta ja mä olen se jonka murrosikä oli hankala, sisarukseni oli muhun verrattuna enkeleitä ja samanlainen kasvatus on ollut meillä kaikilla.

Mulla on ihanat vanhemmat.

Nuori oppii miettimään että elämässä on myös velvollisuuksia ja niitä etuuksia saadakseen pitäisi joidenkin asioiden hoitua kunnolla. Meillä on tepsinyt.

tarinani pienemmän sisaruksen näkökulmasta.

mulla ja veljelläni on 4v ikäeroa, hän kiusasi mua aina, se ei ollut normaalia sisaruskiusaamista mitä kaikki väitti et oli.

ei siis tahallaan kiusannut mua mutta jos ärsytin, tein jotain väärin niin sain fyysisesti kärsiä. pahiten alkoi käyttäytymään siinä 14 v kun itse olin 10v.

potki, tukisti, heitti seinään kun raivostui, kerroin aina vanhemmilleni mutta tuntu etteivät uskoneet, ja kun uskoivat niin pitivät kyllä "saarnan " veljelleni mutta eise käyttäytyminen siihen loppunu.

välillä meillä oli kivaa mutta riidat oli rajuja, nimitteli myös minua kun oli tosi hoikka niin sain kuulla olevani luikku jne.

kerran muistan vanhempien miettivät jopa veljen lähtöä jonnekin koulukotityyppiseen paikkaan, mutta eivät raaskineet laittaa kun oli niin oma poika. samaan aikaan kun tämä veljen käytös paheni muuttui siis myös kaveripiiri jossa poltettiin ja juotiin.

myöhemmin täysi-ikäisenä tuli kuvioon huumeet ja jopa kun asui yksinään niin tuppautu meille kännissä yöllä ja uhkaili mua. joskus maitnitsi jotain että olen ollut vanhempinen lellikki jne.joten tuntui tuliko tämä viha jostain sellasesta mua kohtaa, mutta tajusin että ei kaikki tuo ole normaalia.



kun kasvoin aikuiseksi ja sain päättää itse omasta elämästä ja kodistani katkaisin välit häneen, vaihdoin tietoni salaisiksi eikä olla nähty vuosikausiin. vihaan häntä, enkä oikeestaan enää vihaakaa, en vaan tunne mitään tät ihmistä kohtaa joka teki mun lapsuudesta ja nuoruudesta helvetin. ja olen hemmetin katkera myös vanhemmilleni kun he eivät tehneet tästä loppua, ei ole kivaa pelätä omassa kotona(tämä eri asia kun perheväkivalta, siinä naisel aina mahd.lähteä pois, mut lapsena omasta perheestä ei voi lähteä pois). joten vanhemmat antakaa kaikkien lasten tuntea turvaa kodissaan.

Eihän tuossa mistään hakkaamisesta ollut kysymys. Sulla ei ole ollut sisaruksia eikä teillä ole useampia lapsia? Lasten välillä on kahnauksia, tai sitten heidät on peloteltu tai kiristetty käyttäytymään toisin, mikä puolestaan on omiaan herättämään epäreiluuden tunnetta: yhtä suositaan muiden kustannuksella.

Minusta ei ole normaalia että isoin lapsi hakkaa pienempiään

asia juttukaverina kuin viranomainen tai ammattilainen. Mun mielestä on aivan normaalia, että pikkuteinin ja nuorempien sisarusten välillä on nujakointia, se kuuluu asiaan. Samoin se, että murrosikäisen päässä tuntuu ärsyttävälle. Kohtuuttomiin rangaistuksiin ja toimenpiteisiin ei pidä ryhtyä, ellei tuon kummemmasta ole kysymys kuin että tulee mustelmia puolin ja toisin.

ulkopuolisen kanssa, etenkin kun kommentoi noin, että päässä tuntuu ärsyttävälle. Eihän se ole lapsen hylkäämistä että hankkii ulkopuolista jutteluapua, päinvastoin. Meillä teini juttelee mummon kanssa jos jokin asia meinaa hiertää pahasti ja minusta on hyvä että on joku, jolle purkaa asioitaan, jos murkkuiässä ei halua vanhempien kanssa kaikkea jakaa.

jatkuvasti. Mikä siinä ammattilaisen kanssa juttelemisessa on niin kauheaa?

Miten niin ei ole hakkaamisesta kysymys? : "Teini on 14v ja tämä pienempi sisarus 11. Sitten on vielä 9 vuotias sisarus. Tätä nuorintakin hakkaa ja potkii, mut ei niin paljon, kun 11 vuotiasta."

Itse olen ollut suht kuriton teini ja omaan kaksi sisarusta. Meillä oli selkeä kuri, että toista ei saa lyödä! Kyllähän me isoveljen ja pikkusiskonkin kanssa nahisteltiin. Mutta koskaan ei potkittu/hakattu, se oli enemmänkin sellaista puolileikkisää painimista.

Varoita pikkusisaruksia, etteivät ärsytä teiniä ja tunge liian liki.

Mitä pienempi ikäero sen todennäköisemmin tapellaan myös fyysisesti. 3 vuottakin on aika vähän.

Itsekin olin jatkuvasti lapsena mustelmilla 2v vanhemman isoveljen muksiessa. Ohi se aikanaan meni, kun murrosikä rauhottui.

sukupolvet kun esikoinen on pantu virikehoitoon kun tulee uusi vauva. Sisarusten välille ei synny kiintymystä vaan esikoinen kokee itsensä pahaksi ja hylätyksi ja inhoaa pienempiä sisaruksia kun heidän takiaan joutui pois kotoa.



Sitä niittää, mitä kylvää

Fyysistä väkivaltaa ei ole ollu ikinä. Huutamista ja nahistelua jonkin verran.



Pienintä pitäneet aina kuin kukkaa kämmenellä :)



Aivan normaalilta tuo teidän tilanne ei kyllä kuulosta, ainakaan meidän perheen lasten kannalta katsottuna.

Ovien paukuttelu on vain sitä kiukun purkamista. Sitä paitsi mitä pahaa siinä on onhan niitä pahempiakin juttuja mitä teinit tekee.

Huostaanotto tulee kysymykseen. Lastensuojelu katsoo ettette pysty tarjoamaan turvaa nuoremmille sisaruksille

ja jonne pienemmillä ei ole asiaa?

vaan on normaalia perheen sisäistä lasten välistä nujuutusta. Ihan varmasti ne pienemmät ärsyttää teiniä, lapset ovat mestareita tekemään sitä, ja teini ärsyyntyy vielä normaalia herkemmin niistä ärsyttämisistä, koska sattuu olemaan teini-iässä. En rupeaisi perheneuvoloita ja psykologeja sotkemaan asiaan. Ylenmääräiset rangaistuksetkin tuntuvat epäreiluilta. Yrittäkää olla vähän rennommin ja sanoa niille pienemmillekin, ettei isonsiskon kyljessä tarvitse pörrätä, jos hän sanoo että kauemmaksi.

Ovien paukuttelu on vain sitä kiukun purkamista. Sitä paitsi mitä pahaa siinä on onhan niitä pahempiakin juttuja mitä teinit tekee.

jostain sekin kertoo. Eri asia paukauttaa joskus kuin aina kun vanhemat juttelee hankalista.

yksinkertaisesti käy päinsä, asiaa täytyy selvittää ulkopuolisten taholta, jos vielä jatkuu ja on vakava asia, pelottelut kehiin. Minusta nuori saa väärän "signaalin", jos nuoremmat lähtevät johonkin isän kanssa. Hän saattaa ajatella, että saa potkimisella huomiota itselleen. Sanot, että asiat selvitetään puhumalla.

ulkopuolisen kanssa, etenkin kun kommentoi noin, että päässä tuntuu ärsyttävälle. Eihän se ole lapsen hylkäämistä että hankkii ulkopuolista jutteluapua, päinvastoin. Meillä teini juttelee mummon kanssa jos jokin asia meinaa hiertää pahasti ja minusta on hyvä että on joku, jolle purkaa asioitaan, jos murkkuiässä ei halua vanhempien kanssa kaikkea jakaa.

asia juttukaverina kuin viranomainen tai ammattilainen.

Mun mielestä on aivan normaalia, että pikkuteinin ja nuorempien sisarusten välillä on nujakointia, se kuuluu asiaan. Samoin se, että murrosikäisen päässä tuntuu ärsyttävälle. Kohtuuttomiin rangaistuksiin ja toimenpiteisiin ei pidä ryhtyä, ellei tuon kummemmasta ole kysymys kuin että tulee mustelmia puolin ja toisin.

ulkopuolisen kanssa, etenkin kun kommentoi noin, että päässä tuntuu ärsyttävälle. Eihän se ole lapsen hylkäämistä että hankkii ulkopuolista jutteluapua, päinvastoin. Meillä teini juttelee mummon kanssa jos jokin asia meinaa hiertää pahasti ja minusta on hyvä että on joku, jolle purkaa asioitaan, jos murkkuiässä ei halua vanhempien kanssa kaikkea jakaa.

asia juttukaverina kuin viranomainen tai ammattilainen.

Mun mielestä on aivan normaalia, että pikkuteinin ja nuorempien sisarusten välillä on nujakointia, se kuuluu asiaan. Samoin se, että murrosikäisen päässä tuntuu ärsyttävälle. Kohtuuttomiin rangaistuksiin ja toimenpiteisiin ei pidä ryhtyä, ellei tuon kummemmasta ole kysymys kuin että tulee mustelmia puolin ja toisin.

ulkopuolisen kanssa, etenkin kun kommentoi noin, että päässä tuntuu ärsyttävälle. Eihän se ole lapsen hylkäämistä että hankkii ulkopuolista jutteluapua, päinvastoin. Meillä teini juttelee mummon kanssa jos jokin asia meinaa hiertää pahasti ja minusta on hyvä että on joku, jolle purkaa asioitaan, jos murkkuiässä ei halua vanhempien kanssa kaikkea jakaa.

jatkuvasti. Mikä siinä ammattilaisen kanssa juttelemisessa on niin kauheaa?

Sulla ei ole ollut sisaruksia eikä teillä ole useampia lapsia? Lasten välillä on kahnauksia, tai sitten heidät on peloteltu tai kiristetty käyttäytymään toisin, mikä puolestaan on omiaan herättämään epäreiluuden tunnetta: yhtä suositaan muiden kustannuksella.

Minusta ei ole normaalia että isoin lapsi hakkaa pienempiään

asia juttukaverina kuin viranomainen tai ammattilainen.

Mun mielestä on aivan normaalia, että pikkuteinin ja nuorempien sisarusten välillä on nujakointia, se kuuluu asiaan. Samoin se, että murrosikäisen päässä tuntuu ärsyttävälle. Kohtuuttomiin rangaistuksiin ja toimenpiteisiin ei pidä ryhtyä, ellei tuon kummemmasta ole kysymys kuin että tulee mustelmia puolin ja toisin.

ulkopuolisen kanssa, etenkin kun kommentoi noin, että päässä tuntuu ärsyttävälle. Eihän se ole lapsen hylkäämistä että hankkii ulkopuolista jutteluapua, päinvastoin. Meillä teini juttelee mummon kanssa jos jokin asia meinaa hiertää pahasti ja minusta on hyvä että on joku, jolle purkaa asioitaan, jos murkkuiässä ei halua vanhempien kanssa kaikkea jakaa.

jatkuvasti. Mikä siinä ammattilaisen kanssa juttelemisessa on niin kauheaa?

Sulla ei ole ollut sisaruksia eikä teillä ole useampia lapsia? Lasten välillä on kahnauksia, tai sitten heidät on peloteltu tai kiristetty käyttäytymään toisin, mikä puolestaan on omiaan herättämään epäreiluuden tunnetta: yhtä suositaan muiden kustannuksella.

Minusta ei ole normaalia että isoin lapsi hakkaa pienempiään

asia juttukaverina kuin viranomainen tai ammattilainen.

Mun mielestä on aivan normaalia, että pikkuteinin ja nuorempien sisarusten välillä on nujakointia, se kuuluu asiaan. Samoin se, että murrosikäisen päässä tuntuu ärsyttävälle. Kohtuuttomiin rangaistuksiin ja toimenpiteisiin ei pidä ryhtyä, ellei tuon kummemmasta ole kysymys kuin että tulee mustelmia puolin ja toisin.

ulkopuolisen kanssa, etenkin kun kommentoi noin, että päässä tuntuu ärsyttävälle. Eihän se ole lapsen hylkäämistä että hankkii ulkopuolista jutteluapua, päinvastoin. Meillä teini juttelee mummon kanssa jos jokin asia meinaa hiertää pahasti ja minusta on hyvä että on joku, jolle purkaa asioitaan, jos murkkuiässä ei halua vanhempien kanssa kaikkea jakaa.

jatkuvasti. Mikä siinä ammattilaisen kanssa juttelemisessa on niin kauheaa?

murkku ole koskaan käynyt pienempiin käsiksi vaikka ärsyttäviä ovat kuulemma välillä olleet. Eikä meillä hyväksyttäisikään sitä, että pienempiä muksitaan. No, kukin tyylillään, jos tuo teistä on normaalia ja mitään apua perheelle tai nuorelle ei haluta hankkia...

Voimia ap:lle. Kuulostat fiksulta vanhemmalta, mutta ulkopuoliset asiantuntijat voivat varmaan auttaa.

Isoveljeni töni ja kiusasi minua rankasti kun olin 11 v ja vuosia. Ihan normaaleja olemme molemmat, mutta minulle jäi kyllä katkeruus ja olisin toivonut, että asiaan puututaan vielä tiukemmin kotona.