Hankala tilanne teinin kanssa. Hakkaa ja potkii pienempiä sisaruksia.
Väkivaltaa ei kotona ole milloinkaan nähnyt.
Yhden pienemmän sisaruksen jalat on mustelmilla, kun teini potkii.
Sanoo, että ärsyttää.
Esim saattaa pillastua siitä, kun pienempi sisarus katsoo jotain pöydällä ollutta tavaraa, joka on isosiskon. Jos pienempi sisarus tulee sohvalle viereen istumaan. Teini sanoo mene kauemmaksi. Ei istu edes kiinni teinissä.
Jos pienempi sisarus seuraa perässä yläkertaan jne jne...
Teini on 14v ja tämä pienempi sisarus 11. Sitten on vielä 9 vuotias sisarus. Tätä nuorintakin hakkaa ja potkii, mut ei niin paljon, kun 11 vuotiasta.
Olen ottanut teini puhutteluun.
Sanoo, että hänen päässä tuntuu ärsyttävälle.
Eikä osaa sen ihmeemmin sanoa miksi potkii.
Tilanteet olen nähnyt ja minusta nuorempi ei tee mitään ärsyttävää.
Alan olla hukassa. En tiedä mitä pitäisi tehdä.
Nyt on kännykkä ja tietokone kielto päällä.
Kesäleirin uhkasin perua, jos ei käytös rupea muuttumaan.
Eilen illalla kysyin teiniltä, että onko hänen paha olla. Onko jotain huolia esim koulussa.
Ei ole ei. Vaan pienemi (pienemmät sisaret) ärsyttää.
Teinin kanssa ollaan tehty yheisiä juttuja. Käyty yhdessä kahdestaan syömässä, shoppailemassa ja hän on saanut äidin kanssa omaa aikaa. On saanut isän kanssa omaa aikaa.
Onko tämä vain näitä teiniyden oikkuja?
Mutta miten tämän saisi loppumaan.
Miten rankaista?
Kommentit (73)
Meillä teini muuttui väkivaltaiseksi sen jälkeen, kun alkoi käyttää hormonaalista ehkäisyä. Väkivaltaisuus loppui sen jälkeen, kun lopetti hormonien käytön.
teiniltä.Ihmettelen, kun joskus kaupassa tai kyläreissulla lapset hakkaavat isää tai äitiä ja siihen vain naureskellaan tai vähätellään tilannetta.
Teillä on pienemmän kiusaamista kotona ja koulussa ja sääliksi käy noita nuorempia. Jotain kiukkujaan purkaa nuorempiin ja sellaista ei voi millään tapaa sallia.
Äkkiä yhteys ammattikasvattajiin (kuraattori, psykologi, perhetyöntekijä, mt-poli). Pääasia, että puutut tilanteeseen. On väärin nuorempia kohtaan, kun joutuvat altistumaan väkivallalle.
että jonkun naama tai persoona jurppii. Silti se ei saa näkyä, vaan on opittava sietämään erilaisuutta.
Ja loppupeleissä meitä ärsyttää muissa ihmisissä ne piirteet, joita ei haluta myöntää itsellämme olevan.
jos teillä on varaa, etkä halua koulun kautta hoitaa asiaa, niin myös yksityinen psykologi voisi olla vaihtoehto.
Juuri se, että kohdistaa itseään noin paljon nuorempiin sisaruksiin tuota väkivaltaa, on se huolestuttavin oire, jos kyse olisi kahden vuoden ikäerolla nahistelevan sisaruksen tapauksesta, niin ei kuulostaisi yhtään niin pahalta.
Kyse ei välttämättä ole mistään muusta kuin iästä ja siitä, ettei teini jostain syystä osaa purkaa tunteitaan ja tuntemuksiaan muulla tavalla. Ja en tiedä, että saako teini omaa rauhaa varmasti - siis omassa huoneessa, ovi kiinni, ilman jatkuvaa kontaktia sisaruksiin? Joka tapauksessa, asian selvittäminen kannattaa, olipa kyse mistä tahansa.
Ja toki, jos olet huomannut, että tietyt tilanneet provosoivat teiniä, niin niitä voi yrittää ehkäistä.
Meinasi tulla huostaanotto :( :(
Onneksi ihana tk-lääkäri tajusi varoittaa. Lopetettiin pilsut teiniltä, ja hän palasi normaaliksi :)
Minä olin se pikkusisko jonka naama ärsytti. Ja aina sain kaiken mitä halusin, ja isosisko ei koskaan saanut mitään... Tuo kateus on ihan luonnejuttu. Siskollani on ollut aina paljon kavereita, itselläni lapsena lähinnä yksi kaveri kerrallaan, jos sitäkään. Yläasteella siskollani oli jo poikakavereita ja bileitä yms., itselläni sitten lukioikäisenä kunhan olin ensin laihduttanut ja alkanut meikkaamaan ja värjäämään hiukseni sekä ostannut muodikkaammat ja paljastavammat vaatteet.
Ja tänäkin päivänä tämä siskoseni on sitä mieltä että olen aina saanut enemmän ja parempaa ja blaahblaan... En todellakaan usko että asiaa olisi voinut auttaa kasvatuksella, hänellä vain on sellainen uskomus että hän on aina jäänyt huonommalle osalle kuin minä, vaikka oikeasti asia onkin aina ollut aivan toisin päin. Tsemppiä vain, viellä muutama vuosi ja miss Kiukkupylly muuttaa pois, ja silloin pääsette paljon helpommalla koko perhe.
ihmeellistä riistaa nuo pienemmät sisarukset. Vanhemmat eivät suostu suojelemaan pienempiä sisaruksia. No, oppivatpa ainakin mallista, miten voivat pistää monot soimaan heti, kun ärsyttää.
Laita ne nuoremmat kuriin ja tee selväksi että teinin näköpiiriin ei saa mennä. Totta kai teini puolustaa reviiriään jos häirikkö sinne tunkee (siis jo ihan pelkkä typerän naaman näyttäminen on häiritsemistä). Mielestäni sisarusten hakkaaminen on luonnollista ja antaa eväitä elämässä selviytymiseen. Missäs muualla sitä voi opetella puolustamaan itseään ja omia tarpeitaan? Miksi te vanhemmat ylipäänsä olette teiniä vastaan ja pakotette hänet puolustamaan itseään jos ette halua hänen toimivan väkivaltaisesti? Pitäkää nyt ne pienet apinat pois heidän kimpustaan!!
t. viiden äiti
Meillä lapset nyt 19v,17v ja 2x12v.Esikooisella varsinkin oli tosi haastava murrosikä ( näpistys,juomisen kokeilua,lintsaamisen kokeilua yms),mutta ei koskaan kohdistanut uhoansa sisaruksiin,ei edes 2v nuorempaan,kuopuksista puhumattakaan!
Eikä sitä olisi edes sallittu! Toki oli sellaista peruskinaa,mutta ei ikinä mitään fyysistä.
Rajat oli tiukat,esim.haettiin poika kotiin,jos ei tullut sovittuna aikana,puhallutettiin yms.Ja keskusteltiin,tosin huonolla menestyksellä siinä vaiheessa.
Nyt myöntää itsekkin,että oli hyvä kun oli kunnon rajat.
Mielestäni olette avun tarpeessa,eikä ole häpeä sitä pyytää.Se on koko perheen etu.Tsemppiä!
Remeliä persuksiin niin kyllä oppii.
Olis ehkä psyykekin tällä hetkellä kunnossa. Löin jne. paria vuotta nuorempaa veljeäni, joka ilmeisesti katsottiin perusnujakoinniksi (kyllä veli anto takasin ajoittain) ja ilmeisesti tarpeeksi aiheuttaakseni pelon mua kohtaan, koska kun olin ehkä jotain reilu 20v, nostin kättäni veljen seurassa (olin siis ottamassa lasia tms. pöydältä) kun veli kavahti. Siis se luuli, että olin lyömässä! :( Tosta on yli 10 vuotta ja tulee taas itku silmään kun ajattelen asiaa. Ei se ylenpalttinen vihan purkaminen sisaruksiin ihan normaalia ole...
Vaikka olenkin sitä mieltä, että nykyään lapsia hyysäillään vähän turhan paljon kun omat kasvatustaidot ei riitä, niin kyllä raja jossain välissä tulee vastaan. Jos oisin ap, veisin lapsen ammattiauttajalle. Vastaanhan se luultavasti pistää, niin olisin itsekin teininä pistänyt, mutta sisimmissäni toivoin saavani apua. Ja se olis tullut tarpeeseen.
tarkistaisin tytön kaveripiirin.
sillä on oikeasti valtava merkitys missä porukoissa liikkuu.
tiedän sen kokemuksesta.
pahimmillaan ne väärät kaverit vievät tyttösi aivan väärille poluille, koulu jää, mukaan astuu väkivaltaa, päihteitä, rikollisuutta ja aineita.
tiedän tämän liian hyvin sukulaistytöstä joka kävi murkkuikäisenä ihan mahdottomaksi.
oli aiemmin koulukiusattu ja päätti radikaalisesti tehdä asialle lopun.
kaverit kun muuttui niin muuttui tyttökin.
Tulee vähän myöhässä tämä, mutta muistan omant lapsuus- ja teiniajat vielä hyvin ja miten se pikkusiskon naama vaan ärsytti ihan s*****asti.
Eikä se että sinä et huomaa nuoremman tehneen mitään ärsyttävää tarkoita sitä etteikö se olisi! Ärsyttävät lapset on hyviä naamioimaan sen ärsyttämisensä. Ite huomaan tätä monissa lapsissa, kun siitä itellä on henk.koht. kokemusta ollu.
Ja seki on ihan uskomattoman epäreilua ja ärsyttävää ettei niitä nuorempia toruta. Jos se nuorempi on ollu ärsyttävä ja kukaan ei reagoi siihen niin siinä teini vasta oppiikin elämän reiluuden ja sen kumpi lapsista on tärkeämpi.
Ei teinissä tarvi olla mitään isompaa vikaa jos "päässä tuntuu ärsyttävältä". Mun mielestä se vaan tarkottaa joko että ei osaa selittää miks se naama vituttaa. Kyllä jokaisella ihmisellä on joku tuttava jonka naamaa ei vaan jaksa kattella. Ihan normaalia.
Ja se ammattilaiselle juttelu on ihan turhaa ja nöyryyttävää.
Nimim. läpikäynyt