Hankala tilanne teinin kanssa. Hakkaa ja potkii pienempiä sisaruksia.

ne jatkuvasti tukkanuottasilla.Nuorempi kyllä tahallisesti useimmiten ärsyttää ja sitten alkaa käden vääntö.läpsimistä,potkimista ja tuksta repimistä..isompi saattaa myös tönästä tai läppästä myös nuorimmaista 3v veljeään.Kotiarestia,tietokone kieltoa tai muuta sanktiota on annettu,välillä myös puh.pois.Puhuteltu joka päivä,mutta kun kuulemma aina ärsyttää.Isompi tytär useimmiten karjuu ja paiskoo ovia.Minullekkin aina huutaa että ei tartte töllätä jos satun kattomaan häntä ohikulkiissani.Sanoo vaan kaikki asiat ärsyttävän.On kyllä välillä äitin oma pikku-tyttökin ja kiltti.Minä luulen että ei kannata huolestua liialti,kyllä sen huomaa jos menee liiallisuuksiin.

Meillä ei 15v ole koskaan huudellut hävyttömyyksiä vanhemmilleen, on asioista kyllä väännetty, mutta tuollaista karjumista ja toisille huutelua ei ole ollut.

Ihan normaalia murrosikäisen touhua noi oven paiskonnat ja huutamiset. Tosin sitä mieltä olen että ihan mitä tahansa ei saa huutaa. Vanhempia ei esim. nimitellä halveeraavasti, eikä ketään satuteta fyysisesti, se on ihan selvä.

ja toisekseen on meillä ollut näpistelyä, valehtelua, koulu meinasi mennä penkin alle seiskalla jne. mutta asioihin on puututtu tiukasti ja heti on tullut selviä sanktioita eikä vaan käyty vähän "juttelemassa" vaikka keskustelemalla lapsia kasvatetaankin. Tuntuu hurjlata että joku perheenjäsen saa hakata pienenmpiään ja huudella hävyttömyyksiä ja sitä vaan ymmärretään ja vähän jutustellaan

ja sisaruksille puhutaan kunnolla ja mitään kiroilua ja ovien paiskontaa ei tässä talossa harrasteta. Kummasti on mennyt perille. Auktoriteettia pitää vanhemmista löytyä.

ne jatkuvasti tukkanuottasilla.Nuorempi kyllä tahallisesti useimmiten ärsyttää ja sitten alkaa käden vääntö.läpsimistä,potkimista ja tuksta repimistä..isompi saattaa myös tönästä tai läppästä myös nuorimmaista 3v veljeään.Kotiarestia,tietokone kieltoa tai muuta sanktiota on annettu,välillä myös puh.pois.Puhuteltu joka päivä,mutta kun kuulemma aina ärsyttää.Isompi tytär useimmiten karjuu ja paiskoo ovia.Minullekkin aina huutaa että ei tartte töllätä jos satun kattomaan häntä ohikulkiissani.Sanoo vaan kaikki asiat ärsyttävän.On kyllä välillä äitin oma pikku-tyttökin ja kiltti.Minä luulen että ei kannata huolestua liialti,kyllä sen huomaa jos menee liiallisuuksiin.

Meillä ei 15v ole koskaan huudellut hävyttömyyksiä vanhemmilleen, on asioista kyllä väännetty, mutta tuollaista karjumista ja toisille huutelua ei ole ollut.

Ihan normaalia murrosikäisen touhua noi oven paiskonnat ja huutamiset. Tosin sitä mieltä olen että ihan mitä tahansa ei saa huutaa. Vanhempia ei esim. nimitellä halveeraavasti, eikä ketään satuteta fyysisesti, se on ihan selvä.

ja toisekseen on meillä ollut näpistelyä, valehtelua, koulu meinasi mennä penkin alle seiskalla jne. mutta asioihin on puututtu tiukasti ja heti on tullut selviä sanktioita eikä vaan käyty vähän "juttelemassa" vaikka keskustelemalla lapsia kasvatetaankin. Tuntuu hurjlata että joku perheenjäsen saa hakata pienenmpiään ja huudella hävyttömyyksiä ja sitä vaan ymmärretään ja vähän jutustellaan

ja sisaruksille puhutaan kunnolla ja mitään kiroilua ja ovien paiskontaa ei tässä talossa harrasteta. Kummasti on mennyt perille. Auktoriteettia pitää vanhemmista löytyä.

Miten te sitten annatte lapsienne purkaa itseään? Kaikkihan huutaa joskus, miks teinille sitä ei sitten sallita ollenkaan.

Ovien paiskonta ei ole mukavaa, mutta jos niin helpolla pääsee vanhemmat, niin ei kovin paha.

Ei meilläkään saa ketään satuttaa, eikä sallita kiroilua eikä solvaamista, mutta jos ääni nousee tai joskus ovi pamahtaa kiinni normaalia lujempaa niin ei mun mielestä se nyt mitenkään kauheen huolestuttavaa ole.

Siihen liittyi pari nyrkkitappeluakin (joita en sentään aloittanut). Olin ahdistunut ja vihamielinen teini. Mutta ikinä en olisi perheeni kimppuun hyökännyt. Kuulostaa todella pahalta, jos 14-vuotias ei pysty hillitsemään itseään, eikä ymmärrä mitä voi tapahtua, jos lyö pikkusisarustaan! Minäkin kannatan ammattiapua.



On täysin eri asia paiskoa ovia ja potkia seiniä kuin tehdä sama ihmiselle.

Eli nyt sitten kova kovaa vastaan... ei toista saa satuttaa ja jos näin tapahtuu lähdetään apua hakemaan koulukuraattorin ja psykologin luota ja siitä sitten eteenpäin.

Pienemmillä sisaruksilla on oikeus olla turvassa kotonaan ja muuallakin.

ne jatkuvasti tukkanuottasilla.Nuorempi kyllä tahallisesti useimmiten ärsyttää ja sitten alkaa käden vääntö.läpsimistä,potkimista ja tuksta repimistä..isompi saattaa myös tönästä tai läppästä myös nuorimmaista 3v veljeään.Kotiarestia,tietokone kieltoa tai muuta sanktiota on annettu,välillä myös puh.pois.Puhuteltu joka päivä,mutta kun kuulemma aina ärsyttää.Isompi tytär useimmiten karjuu ja paiskoo ovia.Minullekkin aina huutaa että ei tartte töllätä jos satun kattomaan häntä ohikulkiissani.Sanoo vaan kaikki asiat ärsyttävän.On kyllä välillä äitin oma pikku-tyttökin ja kiltti.Minä luulen että ei kannata huolestua liialti,kyllä sen huomaa jos menee liiallisuuksiin.

Meillä ei 15v ole koskaan huudellut hävyttömyyksiä vanhemmilleen, on asioista kyllä väännetty, mutta tuollaista karjumista ja toisille huutelua ei ole ollut.

Ihan normaalia murrosikäisen touhua noi oven paiskonnat ja huutamiset. Tosin sitä mieltä olen että ihan mitä tahansa ei saa huutaa. Vanhempia ei esim. nimitellä halveeraavasti, eikä ketään satuteta fyysisesti, se on ihan selvä.

ja toisekseen on meillä ollut näpistelyä, valehtelua, koulu meinasi mennä penkin alle seiskalla jne. mutta asioihin on puututtu tiukasti ja heti on tullut selviä sanktioita eikä vaan käyty vähän "juttelemassa" vaikka keskustelemalla lapsia kasvatetaankin. Tuntuu hurjlata että joku perheenjäsen saa hakata pienenmpiään ja huudella hävyttömyyksiä ja sitä vaan ymmärretään ja vähän jutustellaan

ja sisaruksille puhutaan kunnolla ja mitään kiroilua ja ovien paiskontaa ei tässä talossa harrasteta. Kummasti on mennyt perille. Auktoriteettia pitää vanhemmista löytyä.

Miten te sitten annatte lapsienne purkaa itseään? Kaikkihan huutaa joskus, miks teinille sitä ei sitten sallita ollenkaan.

Ovien paiskonta ei ole mukavaa, mutta jos niin helpolla pääsee vanhemmat, niin ei kovin paha.

Ei meilläkään saa ketään satuttaa, eikä sallita kiroilua eikä solvaamista, mutta jos ääni nousee tai joskus ovi pamahtaa kiinni normaalia lujempaa niin ei mun mielestä se nyt mitenkään kauheen huolestuttavaa ole.

Ei meiläl kukaan muukaan huuda tai paisko ovia, miksi teinin pitäisi saada tehdä niin? Eikö se ole järkvää teinillekin kertoa, että elämässä harvoin saa mitään huutamalla tai paiskomalla jotain. Hyvin on meidän nuorten kanssa tähän asti mennyt tällä linjalla ja fiksuja nuoria aikuisia ovat.

ne jatkuvasti tukkanuottasilla.Nuorempi kyllä tahallisesti useimmiten ärsyttää ja sitten alkaa käden vääntö.läpsimistä,potkimista ja tuksta repimistä..isompi saattaa myös tönästä tai läppästä myös nuorimmaista 3v veljeään.Kotiarestia,tietokone kieltoa tai muuta sanktiota on annettu,välillä myös puh.pois.Puhuteltu joka päivä,mutta kun kuulemma aina ärsyttää.Isompi tytär useimmiten karjuu ja paiskoo ovia.Minullekkin aina huutaa että ei tartte töllätä jos satun kattomaan häntä ohikulkiissani.Sanoo vaan kaikki asiat ärsyttävän.On kyllä välillä äitin oma pikku-tyttökin ja kiltti.Minä luulen että ei kannata huolestua liialti,kyllä sen huomaa jos menee liiallisuuksiin.

Meillä ei 15v ole koskaan huudellut hävyttömyyksiä vanhemmilleen, on asioista kyllä väännetty, mutta tuollaista karjumista ja toisille huutelua ei ole ollut.

Ihan normaalia murrosikäisen touhua noi oven paiskonnat ja huutamiset. Tosin sitä mieltä olen että ihan mitä tahansa ei saa huutaa. Vanhempia ei esim. nimitellä halveeraavasti, eikä ketään satuteta fyysisesti, se on ihan selvä.

ja toisekseen on meillä ollut näpistelyä, valehtelua, koulu meinasi mennä penkin alle seiskalla jne. mutta asioihin on puututtu tiukasti ja heti on tullut selviä sanktioita eikä vaan käyty vähän "juttelemassa" vaikka keskustelemalla lapsia kasvatetaankin. Tuntuu hurjlata että joku perheenjäsen saa hakata pienenmpiään ja huudella hävyttömyyksiä ja sitä vaan ymmärretään ja vähän jutustellaan

ja sisaruksille puhutaan kunnolla ja mitään kiroilua ja ovien paiskontaa ei tässä talossa harrasteta. Kummasti on mennyt perille. Auktoriteettia pitää vanhemmista löytyä.

Miten te sitten annatte lapsienne purkaa itseään? Kaikkihan huutaa joskus, miks teinille sitä ei sitten sallita ollenkaan.

Ovien paiskonta ei ole mukavaa, mutta jos niin helpolla pääsee vanhemmat, niin ei kovin paha.

Ei meilläkään saa ketään satuttaa, eikä sallita kiroilua eikä solvaamista, mutta jos ääni nousee tai joskus ovi pamahtaa kiinni normaalia lujempaa niin ei mun mielestä se nyt mitenkään kauheen huolestuttavaa ole.

kun se nuori käyttäytyy miten haluaa, kun ei minkäänlaisia käyttäytymissääntöjä tms ole kotona laitettu.

jalkapallo, kuntonyrkkeily, ratsastus, koripallo...

ne jatkuvasti tukkanuottasilla.Nuorempi kyllä tahallisesti useimmiten ärsyttää ja sitten alkaa käden vääntö.läpsimistä,potkimista ja tuksta repimistä..isompi saattaa myös tönästä tai läppästä myös nuorimmaista 3v veljeään.Kotiarestia,tietokone kieltoa tai muuta sanktiota on annettu,välillä myös puh.pois.Puhuteltu joka päivä,mutta kun kuulemma aina ärsyttää.Isompi tytär useimmiten karjuu ja paiskoo ovia.Minullekkin aina huutaa että ei tartte töllätä jos satun kattomaan häntä ohikulkiissani.Sanoo vaan kaikki asiat ärsyttävän.On kyllä välillä äitin oma pikku-tyttökin ja kiltti.Minä luulen että ei kannata huolestua liialti,kyllä sen huomaa jos menee liiallisuuksiin.

Meillä ei 15v ole koskaan huudellut hävyttömyyksiä vanhemmilleen, on asioista kyllä väännetty, mutta tuollaista karjumista ja toisille huutelua ei ole ollut.

Ihan normaalia murrosikäisen touhua noi oven paiskonnat ja huutamiset. Tosin sitä mieltä olen että ihan mitä tahansa ei saa huutaa. Vanhempia ei esim. nimitellä halveeraavasti, eikä ketään satuteta fyysisesti, se on ihan selvä.

ja toisekseen on meillä ollut näpistelyä, valehtelua, koulu meinasi mennä penkin alle seiskalla jne. mutta asioihin on puututtu tiukasti ja heti on tullut selviä sanktioita eikä vaan käyty vähän "juttelemassa" vaikka keskustelemalla lapsia kasvatetaankin. Tuntuu hurjlata että joku perheenjäsen saa hakata pienenmpiään ja huudella hävyttömyyksiä ja sitä vaan ymmärretään ja vähän jutustellaan

ja sisaruksille puhutaan kunnolla ja mitään kiroilua ja ovien paiskontaa ei tässä talossa harrasteta. Kummasti on mennyt perille. Auktoriteettia pitää vanhemmista löytyä.

Miten te sitten annatte lapsienne purkaa itseään? Kaikkihan huutaa joskus, miks teinille sitä ei sitten sallita ollenkaan. Ovien paiskonta ei ole mukavaa, mutta jos niin helpolla pääsee vanhemmat, niin ei kovin paha. Ei meilläkään saa ketään satuttaa, eikä sallita kiroilua eikä solvaamista, mutta jos ääni nousee tai joskus ovi pamahtaa kiinni normaalia lujempaa niin ei mun mielestä se nyt mitenkään kauheen huolestuttavaa ole.

kun se nuori käyttäytyy miten haluaa, kun ei minkäänlaisia käyttäytymissääntöjä tms ole kotona laitettu.

Kuule mulla on ihan kiva teinityttö vaikka joskus oven paiskaa kiinni tai korottaa ääntään. Jos mä näin helpolla pääsen teinin murrosiän yli, niin olen todella kiitollinen.

Mä tiedän teinejä jotka kapinoi todella rankasti.

En jaksa uskoa että on olemassa edes perhettä missä ei koskaa kukaan ikinä huuda.

Äläkä oikeesti vedä näistä jutuista sitä johtopäätöstä että meillä ei lapsia kasvateta tai kielletä.

Kannattais pikkasen tarkemmin lukea. Meillä ei todellakaan sallita ihan mitä tahansta.

Mä jätän tän nyt tähän, en rupea avittamaan siinä että sä kiillotat olematonta kruunuas. Hyvää kesää sullekin

meillä on ollut ihan normi murkkuja on ovien paukutukset ym.. samoin on ollut haistattelut huudot ym. Mutta ne loppui kaikki lyhyeen.



Koska meillä ei vaan sallita selaista käytöstä. Ovien paukuttelu loppui, kun ilmoitimme tylysti että yksityisyys huoneesta looppuu jos paukuttelu jatkuu. no paukautti kerran tuon jälkeen.. no otettiin ovi pois eipä ole mitä paukutella. Sai kyllä lopulta ( 2 viikkoo oli ilman) oven takaisin, eikä ole sen jälkeen paukkunut ovet. Mennyt kyllä huoneeseen, kuin myrskyn merkki, mutta ovi on laitettu nätisti kiinni..



Sitten on huutannu ja haukkunnu jne.. no minä puhuin rauhallisesti, ja sanoin, että oliskos kivaa jos minäkin aloitan saman karjumisen pää vihreenä. Ja sitten karjasin aikas kovaa, tätlä se tuntuukun tärykälvot halkeaa.. Ja taaas normisti puhuen, että jos neiti tahtoo, että häntä kohdellaan, kuin aikuista hän sitten opettelee myös käyttäytymään kuin aikuinen, ja puhuttelemaan vanhempiaan normaalisti..



Meni 95% perille vieläkin saa hepuleitaan, mutta yleensä pyytää samantien anteeksi. On myös oppinut puhumaan asioistaan. Eli mikä mättää mikä hänestä olis kivempi jne.. Koska totuushan on ettei me vanhemmat voida tietää jos ei teinit kerro. ajatustenlukua tuskin meistä kukaan taitaa.



tsemppiä kaikille teinihormoonien kanssa taisteleville :)

ajautuu siihen, että yrittää vaan luovia lapsen hankalan iän yli ja lapsi venyttää rajoja vaikka kuinka pitkälle, kun ei siihen kotona puututa. En tiedä onko sitten kiinni omasta kasvatuksesta vai mistä, mutta meillä nuori osaa jutella asioista ja vaikka asia ei aina mene niin kuin haluaa, niin ei ole tarvinnut paiskoa ovia tai huutaa. eikä tässä ole kruunun kiillotuksesta minun kohdallani kyse, ehkä vaan siitä että lapsen kanssa jaksetaan jutella ihan pienestä pitäen ja omalla esimerkillä näyttää mietn eri tilanteissa toimitaan. Av-mammathan mutenkaan eivät ole kovin sosiaalisesti kehittyneintä porukkaa, niin mikä ihme tuo on jos nuorisosta tulee samanlaista.

meillä on ollut ihan normi murkkuja on ovien paukutukset ym.. samoin on ollut haistattelut huudot ym. Mutta ne loppui kaikki lyhyeen.

Koska meillä ei vaan sallita selaista käytöstä. Ovien paukuttelu loppui, kun ilmoitimme tylysti että yksityisyys huoneesta looppuu jos paukuttelu jatkuu. no paukautti kerran tuon jälkeen.. no otettiin ovi pois eipä ole mitä paukutella. Sai kyllä lopulta ( 2 viikkoo oli ilman) oven takaisin, eikä ole sen jälkeen paukkunut ovet. Mennyt kyllä huoneeseen, kuin myrskyn merkki, mutta ovi on laitettu nätisti kiinni..

Sitten on huutannu ja haukkunnu jne.. no minä puhuin rauhallisesti, ja sanoin, että oliskos kivaa jos minäkin aloitan saman karjumisen pää vihreenä. Ja sitten karjasin aikas kovaa, tätlä se tuntuukun tärykälvot halkeaa.. Ja taaas normisti puhuen, että jos neiti tahtoo, että häntä kohdellaan, kuin aikuista hän sitten opettelee myös käyttäytymään kuin aikuinen, ja puhuttelemaan vanhempiaan normaalisti..

Meni 95% perille vieläkin saa hepuleitaan, mutta yleensä pyytää samantien anteeksi. On myös oppinut puhumaan asioistaan. Eli mikä mättää mikä hänestä olis kivempi jne.. Koska totuushan on ettei me vanhemmat voida tietää jos ei teinit kerro. ajatustenlukua tuskin meistä kukaan taitaa.

tsemppiä kaikille teinihormoonien kanssa taisteleville :)

telkkari, pelit, tietokone, kännykkä jne ja niitä sai sitten pikkuhiljaa takaisin kun hommat alkoivat sujua ja koulussa opiskelu maistumaan. Nyt 3v myöhemmin ei mitään tuollaista havaittavissa, osaa keskustella ja sopeutua siihenkin ettei aina asiat mene niin kuin itse tahtoo.

Pikkasen pistää naurattamaan kun joku valittaa oven paiskonnasta :)

Se on tosi vaikeaa kasvaa aikuiseksi. Tavallaan kun haluaisi olla lapsi vielä, mutta isokin jo pitäisi olla. 16v on paljon erilaisia isoja paineita esim. koulu, jatko opinnot, kaverit, poikaystävät ja ittensä löytäminen. Ei se niin helppoa ole. Välillä tulee ylilyöntejä. Meidänkin neiti kiusasi ihan fyysisesti pienempiään, mutta ei enää. Nykyään se on sanallista sekä eleihin perustuvaa kiusaamista. Asiasta keskusteltiin paljon kotona. Tiesi kyllä, ettei ole sallittua. Otimme kateuden keinoksi. Kiusattu sai aina jotain kivaa ylimääräistä. Murrosikä on rankkaa aikaa koko perheelle. Väkisinkin nuoremmat sisarukset aina kärsivät siitä

että pienemmät sisarukset saavat enemmän ja hänellä on vain velvollisuuksia. meillä asuu kotona 16v pirun kiukkuinen tyttö, joka ei omien sanojensa mukaan saa mitään koskaan. (jouluna digijärkkärin, maaliskuussa ipod-16 gigaa, vaatteita, uuden kännykän, kenkiä, juhlamekon, Green-day-konserttilipun jne)mutta hänen päänsisäinen todellisuutensa ei ole ihan samalla tasolla nähtävästi todellisuuteen verrattuna. Ehkä hän on tyytymätön siihen mitä saa koska haluaisi kaiken mitä jokainen hänen ystävänsä haluaa. Tiedä sitten. Laitoin rahahanat kiinni jatkuvan valituksen seurauksena.

Tyttö karjuu ETUJA itselleen jatkuvasti ja marisee velvollisuuksista...Ei vaan suostu muistamaan/ymmärtämään, että ei hänenkään tarvinnut 9 v:na tehdä samoja juttuja vielä kuin siskonsa. 13 v sisko on mestariverbaalikko ja ärsyttäjä, joten on meilläkin läpsimistä näkynyt.

Tietsikakielto alkaa purra pikkuhiljaa... VOIMIA kaikille murkkujen vanhemmille! En olisi ikinä uskonut miten voimilleottavaa aikaa tämä on :-(

Hae paikkakuntasi nuorisopoliklinikalta apua HETI.

Espoossa esim toimii Nupoli, jos apua saa vanhempi ja nuori. Toimi välittömästi.

Pikkasen pistää naurattamaan kun joku valittaa oven paiskonnasta :)

Mulla itellä oli aika kova murkkuikä ja silloin tuli tehtyä ja sanottua jos jonkinmoista. Ja ei , tätä ei hyväksytty kotona, mua rankaistiin melko kovilla "otteilla". Enkä tarkota mitään väkivaltaa, vaan kaikki mahdolliset kiellot, kuraattori, sossu yms.. Ja mitään ihmeellistä ei siis perheessämme tapahtunut, olin vain vihainen. Toisilla se aikuiseksi kasvaminen ottaa kovemmalle kuin toisille.

Me hakattiin toisiamme päivittäin vanhimman veljeni kanssa, jolla oli varmaan vielä oma murkkuikä kesken (ikäeroa 3 v.). Olimme kumpikin todella vihaisia teinejä ja emme edes pahimmasta päästä. Mun mielestä täällä on turha "korottaa itseään jalustalle" kun pärjää teinin kanssa. Lyön vaikka vetoa, että mun kanssa ette olisi pärjänneet, te joiden teinien kanssa pärjää "minä sanoin niin ja niin sitten tapahtui". Olkaa onnellisia, että se toimii, mutta älkää pitäkö niin suurta numeroa erinomaisesta kasvatuksesta. Luonnekysymyksiä pitkälti..

Ja siis meillä on siis todella rakastavat vanhemmat,joihin keskusteluyhteys toimi todella hyvin, vaikka teininä hurja olinkin. Ei meilläkään väkivaltaa hyväksytty, mut minkäs ne vanhemmat teki, kun hakattiin veljen kanssa toisemme ennen ja jälkeen koulun heidän ollessa töissä. Toisen veljen kanssa ei muuten ollut koskaan mitään ongelmia, vaikka saman kasvatuksen hänkin sai. On vain luonteeltaan rauhallinen.

Olen todella onnellinen, että äiti piti silloin tiukan linjan, koska sen vuoksi olen tällainen kuin olen ja siis itse ainakin nykyiseen minääni tyytyväinen. Vanhempien puoleen meillä on aina voinut kääntyä, oli asia mikä tahansa, teininä ja vielä aikuisenakin. Ja niin vaan mekin selvittiin teinivuosista, me "lapset" ja vanhempammekin, vaikka kamalaa se oli kaikille osapuolille.

Pikkasen pistää naurattamaan kun joku valittaa oven paiskonnasta :)

Mulla itellä oli aika kova murkkuikä ja silloin tuli tehtyä ja sanottua jos jonkinmoista. Ja ei , tätä ei hyväksytty kotona, mua rankaistiin melko kovilla "otteilla". Enkä tarkota mitään väkivaltaa, vaan kaikki mahdolliset kiellot, kuraattori, sossu yms.. Ja mitään ihmeellistä ei siis perheessämme tapahtunut, olin vain vihainen. Toisilla se aikuiseksi kasvaminen ottaa kovemmalle kuin toisille.

Me hakattiin toisiamme päivittäin vanhimman veljeni kanssa, jolla oli varmaan vielä oma murkkuikä kesken (ikäeroa 3 v.). Olimme kumpikin todella vihaisia teinejä ja emme edes pahimmasta päästä. Mun mielestä täällä on turha "korottaa itseään jalustalle" kun pärjää teinin kanssa. Lyön vaikka vetoa, että mun kanssa ette olisi pärjänneet, te joiden teinien kanssa pärjää "minä sanoin niin ja niin sitten tapahtui". Olkaa onnellisia, että se toimii, mutta älkää pitäkö niin suurta numeroa erinomaisesta kasvatuksesta. Luonnekysymyksiä pitkälti..

Ja siis meillä on siis todella rakastavat vanhemmat,joihin keskusteluyhteys toimi todella hyvin, vaikka teininä hurja olinkin. Ei meilläkään väkivaltaa hyväksytty, mut minkäs ne vanhemmat teki, kun hakattiin veljen kanssa toisemme ennen ja jälkeen koulun heidän ollessa töissä. Toisen veljen kanssa ei muuten ollut koskaan mitään ongelmia, vaikka saman kasvatuksen hänkin sai. On vain luonteeltaan rauhallinen.

Olen todella onnellinen, että äiti piti silloin tiukan linjan, koska sen vuoksi olen tällainen kuin olen ja siis itse ainakin nykyiseen minääni tyytyväinen. Vanhempien puoleen meillä on aina voinut kääntyä, oli asia mikä tahansa, teininä ja vielä aikuisenakin. Ja niin vaan mekin selvittiin teinivuosista, me "lapset" ja vanhempammekin, vaikka kamalaa se oli kaikille osapuolille.

Vouhkaamisella tarkoitan lähinnä sitä, että ihmiset liittää sen heti kasvatuskysymykseksi tai kamalan epänormaaliksi, kun teini meuhkaa. Teinit ovat tehneet sitä aina ja tulee aina sitä tekemään. Toiset ovat helpompia, toiset vaativampia. Ihan niinkuin me kaikki ihmiset, suhtaudutaan ja koetaan asioita eri tavoin.



Siinä ei ole mitään epänormaalia.

vaan luonteesta. Mikä toimii yhdellä teinillä, ei toimi toisella. Ihan sama juttu kuin uhmaikäisilläkin. On se jotenkin niin kumma, että ne, joilla teinit ovat ns. helppoja, kokevat heti, että se on omaa ansiota. Itse yläasteen opettajana voin sanoa, että ne vanhempiensa mielestä hyvin kasvatetut ja helpot teinit voivat olla koulussa jotain ihan muuta. Ei koulumenestys takaa sitä, että koulussa osataan käyttäytyä tai puhua nätisti. Tarinoita kerrotaan siitäkin, miten vanhempia on osattu höynäyttää, ja vanhempainillassa nämä samat vanhemmat tuomitsevat kaikki luokkakaverit, joiden vanhemmat eivät osaa kasvattaa, Miksi ei voida vain todeta, että onneksi meidän teiniin tepsii tämä eikä aina oleteta muuiden vanhempien olevan huonoja kasvattajia. Omat lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä mutta olen jo oppinut sen, että on turha kilpailla kasvatuskeinoilla. Tärkeintä on, että välitetään.



Tsemppiä ap:lle. Minäkin suosittelen ammattiapua, jjos omat keinot lopussa. Se kertoo kaikille osapuolille välittämisestä.

Teini hakee rajoja niin kauan kuin ne tulevat vastaan.

Jos niitä ei saada asetettua kotona, on seuraava vaihe todennäköisesti poliisi tai sosiaalityöntekijä tai joku muu viranomainen.

Minulle ei asetettu kotona rajoja kunnolla, niinpä hain hyvin ikävällä käytöksellä kotona sekä muuten (dokaamista, kaikenlaista kokeilua, lintsaamista) rajojani. Aikuistuin ja tulin järkiini kun hakkasin aikani päätä seinään, lukiossa olin jo tosi rauhallinen, kirjoitin hienot paperit ja niin edelleen.

Mutta sanon vain, että olisi niin paljon helpompi, jos pystyisi oppimaan asioita muutenkin kuin kantapään kautta. Onni onnettomuudessa, että mitään pahempaa ei sattunut, monesti olisi voinut sattua.

Teiniä ei saa alistaa, eikä lytätä, mielipiteet pitää sallia ja kunnioituksen pitäisi säilyä puolin ja toisin. Mutta tosiasia on se, että rakkautta ovat ne rajatkin.

Meillä ei teinit haistattele, eikä muutenkaan loukkaa minua tai isäänsä, meillä ei ostella teineille tupakkaa eikä anneta maistaa alkoholia. Meillä yritetään opettaa toisen kunnioitusta ja huomioimista. Kotiintuloajat on ja pysyy. Jos mokaa, pyydetään anteeksi ja korvataan jotenkin vahingot. Kasvatetaan vastuullisuuteen. Mun mielestä teinit on onnellisemman oloisiakin silloin, kun kodissa on turvalliset rajat,eikä saa tehdä mitä mieli tekee.

Haistatteleva ja potkiva, huutava ja huoritteleva teini hakee aikuista ihmistä asettamaan rajoja. Ellei sitten ole kyse jostain muusta ongelmasta (psyyke).

Teini hakee rajoja niin kauan kuin ne tulevat vastaan.

Jos niitä ei saada asetettua kotona, on seuraava vaihe todennäköisesti poliisi tai sosiaalityöntekijä tai joku muu viranomainen.

Minulle ei asetettu kotona rajoja kunnolla, niinpä hain hyvin ikävällä käytöksellä kotona sekä muuten (dokaamista, kaikenlaista kokeilua, lintsaamista) rajojani. Aikuistuin ja tulin järkiini kun hakkasin aikani päätä seinään, lukiossa olin jo tosi rauhallinen, kirjoitin hienot paperit ja niin edelleen.

Mutta sanon vain, että olisi niin paljon helpompi, jos pystyisi oppimaan asioita muutenkin kuin kantapään kautta. Onni onnettomuudessa, että mitään pahempaa ei sattunut, monesti olisi voinut sattua.

Teiniä ei saa alistaa, eikä lytätä, mielipiteet pitää sallia ja kunnioituksen pitäisi säilyä puolin ja toisin. Mutta tosiasia on se, että rakkautta ovat ne rajatkin.

Meillä ei teinit haistattele, eikä muutenkaan loukkaa minua tai isäänsä, meillä ei ostella teineille tupakkaa eikä anneta maistaa alkoholia. Meillä yritetään opettaa toisen kunnioitusta ja huomioimista. Kotiintuloajat on ja pysyy. Jos mokaa, pyydetään anteeksi ja korvataan jotenkin vahingot. Kasvatetaan vastuullisuuteen. Mun mielestä teinit on onnellisemman oloisiakin silloin, kun kodissa on turvalliset rajat,eikä saa tehdä mitä mieli tekee.

Haistatteleva ja potkiva, huutava ja huoritteleva teini hakee aikuista ihmistä asettamaan rajoja. Ellei sitten ole kyse jostain muusta ongelmasta (psyyke).