Te lapsiperheet ja muutkin, joilla ei ole rahaa ruokaan. Kertokaa syy ahdinkoonne.

lasten rahat menee lasten ruokiin, vaatteisiin ja lääkkeisiin. Ja en ole eläämääni koskaan suunnitellut seuraavaa tuntia pidemmälle.

mutta kaiken muun ostamista pitää harkita. Ostanko lapselle kengät vai omat e-pillerit tms. Ja ne rahat menee tosiaan siihen ruokaan, en polta enkä juo. Suklaata tosin rakastan ja siitä varmasti voisin säästää.

Mutta 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa meillä oli ruuasta pulaa (siis lapsuuden perheessäni). Isäpuoli ryyppäsi rahat - omat ja lainatut.

En vieläkään oikein käsitä miksi äitini ei eronnut ajoissa... Ei kai se niin helppoa ollut. Ja en tiedä onko ajankohdat ihan tähän päivään vertailukelpoisia.

elättää 16 henjeä 4000€ tuloilla. Mutta ruokaa silti on syöty joka päivä, katto päänpäällä ja vaatetta yllä. Turhista karsitaan eikä ylimääräisiä osteta.

ei pitänyt olla minkäänlaista uhkaa että jäisimme miehen kanssa työttömiksi omilla aloillamme, mutta niin tässä kuitenkin kävi. Ap haluaa provosoida? suoraan sanottuna jo väsyttää nämä "Elämän voi täysin ennakoida joten mikset sitten tee niin"-provot.

ei pitänyt olla minkäänlaista uhkaa että jäisimme miehen kanssa työttömiksi omilla aloillamme, mutta niin tässä kuitenkin kävi. Ap haluaa provosoida? suoraan sanottuna jo väsyttää nämä "Elämän voi täysin ennakoida joten mikset sitten tee niin"-provot.

t. ap

kallis menee rikki ja pitää ostaa uusi tai pitää ostaa silmälasit lapselle tai vaikkapa unohtaa avaimet sisälle. On niitä, ja sitten kun niitä sattuu vielä peräkkäin.

eipä ole voinut ennakoida sitä, että koko suurperhe joutuisi elämään yhden aikuisen palkalla.

Ja nro 7! Eihän tuo työttömyys mitään selitä! Vai meinaatko, että jos jää työttömäksi niin sitten on ihan ok päästää talous kuralle ja antaa lasten nähdä nälkää? Ei kyse ole ennakoinnista, vaan siitä että kun tilanne muuttuu, alkaa elää sen uuden tilanteen mukaan eikä kynsin ja hampain pidä kiinni vanhasta.

Mikäli niin käy, että tulot tippuvat eikä uutta tulonlähdettä saa, on silloin karsittava menoja! Tottakai harmittaa myydä upea talo ja kalliit autot, mutta niin se vain joskus menee.

Syitähän löytyy tuttavaperheistä monia. Kaikki on koulutettuja ja ennen tätä lamaa ihan hyvin toimeentulevia perheitä, joille ei varmaan tullut mieleenkään muutama vuosi sitten, että ei olisi varaa lapsiin. Mun tuttavaperheistä löytyy mm. tällaisia tarinoita köyhyyden takaa.



- Työttömyys. Molemmat yhtä aikaa. Karenssi ja sitten vielä odotellaan liiton rahoja.



-Iso asuntolaina ja toinen vanhemmista sairastuu vakavasti. Joutuu pois työelämästä ensin sairaspäivärahalle ja sitten Kelan rahalle. Toinen vanhempi joutuu lyhentämään työaikaa, kun se puoliso olisi hoidettavakin tai tarvitsee apua, kun hoitajaa ei saa.



- hometalohelvetti. Ostivat hienonomakotitalon, suhteellisen uuden, joka paljastui homeiseksi. Nyt riidellään siitä kuka maksaa ja kuka korvaa. homma oikeudessa. Talo asumiskelvoton ja perheen on asuttava jossain ja asuntolainakin on lyhennettävä tai ainakin korot on maksettava. Niin ja muistinko mainita oikeuden käyntiin menevät kulut ja talon tutkimuksiin menevät rahat.



Näillä nyt ainakin pääsee alkuun köyhyyden kanssa.

"parkunut" rahojen riittämättömyyttä. Syynä on oma tyhmyys ja kykenemättömyys talousasioissa joitain vuosia sitten. Velkaa velan päälle ja sitten kun tuli avioero niin omissa nimissä jäänet velat jäikin minulle ja talouden tulot pienentyi puolella. Tuloksena täysi kaaos raha-asioissa.



Lainoja olen maksellut pois, välillä on rahat riittänyt ja välillä ei. kaksi vuotta sitten kulutusluottoa oli minulla yli 30 000 euroa. nyt vähän päälle kymppitonni. Olen nyt saanut maksettua auton rahoituksen ja kaksi suurinta lainaa. Nyt alkaa parin muun suuren lainan lyhennys. Jos asuntolainaa ei lasketa, olen 3 vuoden kulutta velaton ja saanut pitää luottotietoni. Kaikista korteista olen luopunut ja elän täysin kädestä suuhun. laskuja on rästissä, mutta perinnässä ei mitään.



Tätä en toivoisi kellekään ja olen itse läksyni oppinut. KOska nyt jo näkyy valoa tunnelin päässä, uskallan jo suunnitella elämää eteenpäin.



Olen onnellinen, että pankissa on minua ymmärretty ja olen saanut asioita sovittua.

Pahimmillaan jonot liittojen rahoja odotellessa ovat tämän laman aikaan olleet useita kuukausia.

meillä on ainakin pieni, ahdas ja velkainen asunto, joka on pakko pitää, vaikka työttömyys onkin perhettämme koetellut. Ei meillä ole varaa asua vuokrallakaan, se tulee vielä kalliimmaksi.

ei käy ihan noin vain.. Myyntiajat ovat pitkät, paitsi jos myy ihan alihintaan (mikä sekään ei välttämättä rahatilannetta paranna, jos ei omiakaan pois saa).

Muut olivat ihan omaa tyhmyyttä.



Sanoit että kaikki olivat olleet hyvätuloisia. On ihan omaa tyhmyyttä, jos ei tajua säästää pahan päivän varalle rahaa! Sitähän kaiken lisäksi mainostetaan joka puolella, ja joka ikinen kerta kun esim. asioit pankissa, tädit yrittävät tuputtaa jos jonkinlaista säästötiliä! Vain idiootti elää kädestä suuhun, varsinkin jos on hyvätuloinen, eli voisi helposti säästää vuodenkin tarpeisiin (niukasti eläen) tarvittavan summan!



Iso asuntolaina on oma valinta, ei mikään pakollinen ahdinko. Ja jos tahtoo pitää talosta kiinni vaikka ei ole varaa, niin siitä vaan! Kunhan ei pistä lapsia kärsimään sen takia. Mikään selitys rahojen loppumiselle tämä ei ole, jos talosta on kerran paljon lainaa niin eiköhän siitä silloin myymälläkin aika paljon saisi!

Jos minä pistän 100 000€ pankkiin ja kieltäydyn ottamasta niitä käyttöön kun muut rahat on loppu, olenko silloin köyhä vai tyhmä?

Jäin työttömäksi ja jouduin hakemaan toimeentulotukea. Sitä maksettiin jotain 400 euroa vuokraan ja 380 euroa muuhun elämiseen sisältäen ruoan.



Vuokrani oli noin 800 euroa. Halvempaa asuntoa en ole onnistunut saamaan. Olen kaupungin asuntojonossa kiireellisenä tapauksena saadakseni halvemman asunnon.



Tulot olivat siis noin 800 euroa ja vuokrameno noin 800 euroa. Kaikki rahat menivät vuokraan.

Hain kirkolta leipää ja mitä muuta sieltä sai. Söin puuroa, perunoita ja makaronia noin 6 kk kunnes sairastuin psykoosiin ja minusta tuli hetkessä mielenterveysongelmainen. Tätä on nyt kestänyt viisi vuotta.



Puhelinlasku meni oikeuteen ja sain maksuhäiriömerkinnän.



Olen yhä työtön ja olen sen ikäinen, että on vaikeaa löytää mitään sopivaa työtä enää. En ymmärrä kuinka tämä kaikki tulee päättymään. Nyt olen kuntoutustuella ja sairaseläkkeellä ja selviän juuri ja juuri.

Vinkki; sellainen oli viestissä nro 11 johon vastasit.

meillä on aina ollut rahasta tiukkaa, ja kun tulot sitten yhtäkkiä pienenivät puoleen, on mennyt aika mahdottomaksi. Tuskin kaikki, joilla ei ole mitään säästössä, ihan vain kaiken taivaan tuuliin tuhlaavat.

Jäin työttömäksi ja jouduin hakemaan toimeentulotukea. Sitä maksettiin jotain 400 euroa vuokraan ja 380 euroa muuhun elämiseen sisältäen ruoan. Vuokrani oli noin 800 euroa. Halvempaa asuntoa en ole onnistunut saamaan. Olen kaupungin asuntojonossa kiireellisenä tapauksena saadakseni halvemman asunnon. Tulot olivat siis noin 800 euroa ja vuokrameno noin 800 euroa. Kaikki rahat menivät vuokraan. Hain kirkolta leipää ja mitä muuta sieltä sai. Söin puuroa, perunoita ja makaronia noin 6 kk kunnes sairastuin psykoosiin ja minusta tuli hetkessä mielenterveysongelmainen. Tätä on nyt kestänyt viisi vuotta. Puhelinlasku meni oikeuteen ja sain maksuhäiriömerkinnän. Olen yhä työtön ja olen sen ikäinen, että on vaikeaa löytää mitään sopivaa työtä enää. En ymmärrä kuinka tämä kaikki tulee päättymään. Nyt olen kuntoutustuella ja sairaseläkkeellä ja selviän juuri ja juuri.

Ja kerrotko vielä missä kaupungissa tämä tapahtui, miten olet asuntoa etsinyt ja mitä tuloja unohdit mainita tuon toimeentulotuen lisäksi?

Muut olivat ihan omaa tyhmyyttä.

Sanoit että kaikki olivat olleet hyvätuloisia. On ihan omaa tyhmyyttä, jos ei tajua säästää pahan päivän varalle rahaa! Sitähän kaiken lisäksi mainostetaan joka puolella, ja joka ikinen kerta kun esim. asioit pankissa, tädit yrittävät tuputtaa jos jonkinlaista säästötiliä! Vain idiootti elää kädestä suuhun, varsinkin jos on hyvätuloinen, eli voisi helposti säästää vuodenkin tarpeisiin (niukasti eläen) tarvittavan summan!

Iso asuntolaina on oma valinta, ei mikään pakollinen ahdinko. Ja jos tahtoo pitää talosta kiinni vaikka ei ole varaa, niin siitä vaan! Kunhan ei pistä lapsia kärsimään sen takia. Mikään selitys rahojen loppumiselle tämä ei ole, jos talosta on kerran paljon lainaa niin eiköhän siitä silloin myymälläkin aika paljon saisi!

Jos minä pistän 100 000€ pankkiin ja kieltäydyn ottamasta niitä käyttöön kun muut rahat on loppu, olenko silloin köyhä vai tyhmä?

Onko puolison sairastuminen mielestäsi omaa tyhmyyttä? Vakuutuksetkin olivat, mutta eivät korvanneet ansionmenetyksiä, vain lääke- ja sairaalakulut. Tai se, että maksaa asuntolainaa noin 800 euroa kuussa kun vuokrat ovat kolmiossakin samaa luokkaa? Vai yksiöönkö 6 henkisen perheen pitäisi ängetä?

Säästöjä on varmaan jokaisella järkevällä ihmisellä, mutta nekin loppuu jossain vaiheessa. Työttömyydessä on sellainen puoli, ettet koskaan tiedä kauanko sitä kestää. Milloin hajoaa pyykkikone? Tai joku voi vaikka sairastua. Edelleen tarvitaan sitä katastrofirahastoa, joten tinkimistä on pakko tehdä.

Minusta nämä ihmiset, jotka ihmettelevät köyhyyttä eivät ole varmasti itse kokeneet isoja ongelmia elämässään. Jos saa säästettyä 100000 euroa, niin ei taida olla ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen, ennemmin ne säästöt on tuhansissa-kymmenissä tuhansissa euroissa.