Te lapsiperheet ja muutkin, joilla ei ole rahaa ruokaan. Kertokaa syy ahdinkoonne.

Lainaa otetaan, hienoja taloja rakennetaan, käydään ulkona syömässä ja juomassa ja samalla valitetaan lamasta ja siitä, ettei raha riitä noiden pakollisten edellämainittujen kulujen jälkeen edes ruokaan tai lasten vaatteisiin.

meillä on aina ollut rahasta tiukkaa, ja kun tulot sitten yhtäkkiä pienenivät puoleen, on mennyt aika mahdottomaksi. Tuskin kaikki, joilla ei ole mitään säästössä, ihan vain kaiken taivaan tuuliin tuhlaavat.

vuoden olleet miehen palkka (noin 1200/kk käteen), minun minimi äitiysraha/kotihoidontuki/työttömyystuki ja lapsilisät.

Eli kerrotko vielä minulle millaiset tulot teillä on ja miksi niistä ei voi säästää?

että toisen vanhemman sairastuminen ei olisi "oikea" syy. Vaikka ihminen säästäisi pahan päivän varalle, niin rajansa on kaikella. Miten paljon sitä voisi oikein säästää? AV:n järjen jättiläiset säästävät siis varmasti useita kymmeniä tuhansia euroja (50 000-100 000). Eli täytyy muistaa sanoa hyvälle ystävälleni, joka sairastui syöpään n. 2v. sitten, että oma vikasi, kun et osannut varautua sairauteesi. Sinun olisi pitänyt itseksesi säästää vaikka 50 000e, jotta vuosien sairastaminen, hoitojaksot, miehen lähtö, avioeron tuomat taloudelliset rasitukset eivät olisi kaataneet talouttasi.

Enpä olisi itse ymmärtänyt, että minunhan täytyy tosiaan syyllistää ystävääni tuosta syöpään sairastumisesta ja lastensa elämän pilaamisesta, kun äiti ei ollut osannut ennakoida tarpeeksi tulevaa.

Kiitos, oi ylivertaiset av-siskot.

Siinä viitattiin siihen, miten ihmisillä voi olla allaan satojen tuhansien arvoinen asunto, tai kymmenien tuhansien auto, ja silti valitetaan köyhyyttä. Se on käytännössä sama asia kuin jos laittaisi rahat pankkiin, kieltäytyisi niitä sieltä ottamasta ja valittaisi ettei ole rahaa ruokaan. Rahaa on ja omaisuutta on, niistä vain ei tahdota luopua koska on totuttu tiettyyn elintasoon.

paljonko teidän yhteiset tulonne ovat, montako lasta, minkäikäisiä ja paljonko teidän asumiskulunne ovat?

Kun on koko elämänsä elänyt vaikeissa oloissa, osaa säilyttää toimintakykynsä paremmin kuin sellainen, joka on elellyt pilvilinnoissa.



Ja tietenkään sairastuminen ei ole tyhmyyttä, älä ota tätä henkilökohtaisesti vaikka me erilaisista näkemyksistä väittelemmekin!



Edelleen viestissäsi ei ole logiikkaa. Ajattele nyt hetki tuota sairastuneen perhettä esimerkiksi. Kaikkien selittelyjen jälkeen tilanne on edelleen se, että he kuluttavat liikaa tuloihinsa nähden. Miksi ihmeessä he kituuttavat siellä maksaen lähes tonnin pelkästä asumisesta, jos kerran rahasta on tiukkaa ja toinen on joutunut vielä lyhentämään työaikaansa?? Looginen ratkaisu olisi muuttaa halvemmalle alueelle vuokralle (esim. täällä 800€ saisi vuokralle suuren omakotitalon), myydä asunto, säästää myyntivoitot tai ainakin kuitata velat pois. Terve puoliso voisi hankkia uuden työn, sillä menojen tiputtua ei ole pakko painaa uraa vaan riittää että saa riittävästi perheen ruokkimiseksi. Hoitoihin (mikäli sairastunut niitä tarvitsee) pääsee kulkemaan mistä tahansa. Mutta edelleen tämä vaatisi sitä, että osaa irrottautua omista totutuista elintavoistaan ja saavutetuista eduistaan ja näkee kaavojensa ulkopuolelle ja myös osaa toimia sen mukaan.



Ja ihan sama kauanko työttömyys kestää, työtön saa työttömyystukea. Se katastrofiraha oli tarkoitettu vain kattamaan se aika, mikä menee ennenkuin tuet alkavat juoksemaan, eli muutaman kuukauden!



Ei ole tarkoituskaan säästää niin, että elintaso säilyy samana kuin aiemmin, vaan nyt oli puhe siitä miten taataan että lapset eivät näe nälkää, ja miten täällä tasaisin välein kirjoittelee ihmisiä jotka tähän niin yksinkertaiseen asiaan eivät kykene.

rahatilanne kiristynyt,koska ex-mies ei pystynyt maksamaan elatusapuja nyt 3kk..lastenavalvojan kanssa tilannetta selvitellään,ja rahat tulen joskus vielä saamaan,mutta se ei tätä hetkeä auta.

Lapsilla kyllä ruokaa ja katto pään päällä,mutta muuten joudutaan miettimään tarkaan mitä voi ostaa ja mitä ei.Onneksi tilanne väliaikainen.

kirjoitukseeni (nro 25) ja kertomaani sairastuneeseen perheeseen. Kuten sanoin, sairastuminen johti avioeroon (aviomies ei kestänyt katsoa syöpäsairasta vaimoaan) ja on tunnettu tosiasia, ettei tuo avioero yleensä ole mikään taloutta parantava asia. Missään vaiheessa en sanonut perheellä olleen omistusasuntoa (vuokralla asuivat eli avioerotilanteessa mitään kiinteistöä tai huoneistoa ei ollut realisoitavissa).

Sivusta seuranneena en voi muuta, kuin olla pahoillani tuon perheen vuoksi, vaikka täällä av:lla ei sympatioita tuollaisesta pikku jutusta heru.

että äidin vakavan sairauden lisäksi muutetaan Perähikiälle. Pois vaan tutusta ympäristöstä ja kavereiden ehkä jopa muun suvun luota.



Asiolla on yleensä muitakin kuin se yksi puoli.