Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten halavatun vaikeata on tyttölapsen pukeminen?
27.05.2010 |
Meillä on kaksi poikaa ja nuorimmainen tyttö, 4v. Pojille (8v ja 7v) olen aina voinut laittaa illalla vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, eikä kumpikaan ole koskaan kiukutellut mistään. Ainoastan silloin on vaatteita täytynyt vaihtaa, jos siihen on ollut joku järkiperäinen syy (vaate kutittaa tms). Tämä tyttö puolestaan valitsisi aina itse vaatteensa tai muuten joka aamu vietetään joko kauhea huutokonsertti tai vaatteidenvaihto-operaatio. Tiedän, että laittamani vaatteet ovat todella kauniita, mutta silti tyttäreni valitsee aina toisin: sen kaukkein kauheimman halpahallirytkyn, jossa on printtikuva ja jonka mummi on tuonut Tallinnan torilta tai sitten aina jonkun tietyn saman paidan ja mekon. Koko vaatekaappi notkuu uusia hienoja vaatteita ja lapsi käyttää niistä pientä murto-osaa ja sitä kaikkein kauheinta!
Miten ihmeessä makua voisi avartaa? Ei auta, että annan valita kahdesta minun valitsemastani tai muukaan vanhan ajan psykologinen konsti. Uusia kaivataan!
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 9v ja 7v pojat ja 4v tyttö.
9v ja 7v laittavat itse illalla aamulla päälle pantavat vaatteet pinoon.
9v käyttäisi vaan niitä kaikkein kuluneimpia retkuja, jonka vuoksi tarkistan ja vaihdan varattuja vaatteita tarpeen mukaan. Hänelle kelpaa minunkin laittamat vaatteet, kunhan ei ole uusia, joita ei ole vielä käyttänyt koulussa. Haluaa aina ns. sisään ajaa uudet vaatteet vapaa-aikanaan.
7v on tarkempi mitä laittaa päällensä ja suurinosa isoveljen vanhoista vaatteista jättää käyttämättä. Luotan kuitenkin siihen, että hänen varaamat vaatteet on aina kelvolliset.
4v tyttö valitsee illalla kanssani seuraavan päivän vaatteet, niin ei tarvitse aamulla vaatteista tapella. Tosin siten, että otan esim. paidoista 2 vaihtoehtoa ja niistä on jompikumpi valittava. Minä siis annan vaihotehdot ja niistä tyttö valitsee. Muuten menisi kiukutteluksi. Meillä ollut tämä käytäntö aina ja sen vuoksi varmaan tottunut siihen, eikä kapinoi.
Kouluiässä sitten saa alkaa itse valitsemaan vaatteet kaapista.
Kyllä nuo pojat pitää aina ottaa kauppaan mukaan valitsemaan heille ostettavat vaatteet. Ovat aika tarkkoja siitä mikä kelpaa.
Tytölle voin ilman häntäkin ostaa vaatteita ja käyttää niitä. Tosin niin oli pojillakin, kun he olivat vasta 4v.
pph:lle yöpuvussaan. Oli joku sellainen kausi, että kaikki vaatteet kiristi ja puristi jostain. Meni ohi muutamassa kuukaudessa.
Nyt on kohta 9v ja pukee edelleen minun ostamiani vaatteita päälleen, osaa katsoa värit ja yhteensopivuudet aika kivasti.
3 v. poika, joka on tarkka vaatteistaan. Saa valita kaapista mitä haluaa (kaapissa on vain säänmukaiset vaatteet), ei minua hänen asukokonaisuutensa häiritse.
Mitä maun kehittämiseen tulee... meillä pojalle on tarkkaa se, että vaatteet sopivat väreiltään yhteen, kalsareita myöten. Vähitellen ollaan sitten selitetty, kuinka se ja se väri näyttävät hienoilta yhdessä - jotain aina menee perille astikin.
Mitä teette lahjoille? Meillä ainakin suurin osa vaatteista tulee lahjoina (synttärit, joulu, nimpparit, tuliaiset) ja siihen sitten vielä kavereilta käytettynä saadut.
Alue: Aihe vapaa
pukeutuminen on ainaista vääntöä. Tietysti se pistää käskettäessä päälle mitä on pakko pistää, mutta mitään vapaaehtoisuutta siihen ei liity. Vain "prinsessamaiset" (= leveähelmaiset ja pitkät, tiettyjä värejä sisältävät) mekot ovat sen mielestä kivoja, kaikki muu pelkkää inhottavaa pakkopullaa.
Olen ihan kurkkuani myöten täynnä sitä ainaista "äiti saanko heti vaihtaa prinsessamekon kun tullaan kotiin?", "äiti saanko laittaa kauppaan prinsessamekon?" "äiti onko pakko laittaa housut, onko ihan pakko??" -jankutusta...
Toivottavasti siihen auttaa aika. Ainakin mun kummitytölläni oli jotakuinkin yhtä huono maku tuon ikäisenä, ja nyt teininä se on jo ihan ihminen.
(Muuten tyttäreni ei ole ollenkaan vaikea lapsi, päinvastoin on ollut veljeään huomattavasti helpompi lähes järestään.)