Mummoksi tulo aiheuttaa ahdistusta ja torjuntaa. Miten tukea?

Sillä selvästi puhut itsestäsi.

niin olisi oikeassa mummoiässä jo valmiiksi kun on lastenlasten aika.

jotain apuja tilanteeseen?

itse sen pitää se tajuta. Ja miksi tuo nyt olisi kenenkään muun asia?

raskaudesta. Emmekä olleet mitään teinejä. MInä 25 ja mies pari vuotta vanhempi. MOlemmilla oli koulutus ja miehellä vakityö. Lisäksi talon rakennuskin oli jo hyvässä vauhdissa ja olimme naimisissa.



No vauvan synnyttyä tulivat laitokselle katsomaan ja olivat todella vaivautuneita. Ennen ristiäisiä olivat jo sopeutuneet uuteen roolinsa ja siitä lähtien lapsenlapsi on ollut kaikki kaikessa.

Ei kannata varmaan korostaa hänen asemaansa. Lähestyy sitten omia aikojaan jos niikseen on.

Varmaan kokee että mummoutuminen on viimeinen askel kohti vanhuutta. Ostatte reippaasti t-paidan jossa lukee isolla MUMMO, annatte sen ja katsotte kuin käy....



Ei vaineskaan, edellä viisaasti neuvottiin että antaa lähestyä omia aikojaan, näin on varmaan paras.

Oma äitini reagoi noin, ja koin sen aika loukkaavana. Mekin olimme kolmikymppisiä, naimisissa olevia aikuisia ihmisiä, joten ei todellakaan ollut mikään yllätys. Häntä ei saanut edes kutsua aluksi mummoksi, mummiksi jne.



Sanoisin että aika auttaa ja toisaalta ei kannata kuvitella liikoja. Meidän mummo ei koskaan kovasti innostunut pienistä lapsenlapsista tai halunnut viettää heidän kanssa aikaa, mutta kyllä sitten ajan mittaan oppi olemaan kun lapset vähän kasvoi ja itse tottui rooliinsa.



Onneksi minulla on ihana anoppi, joka suhtautui rooliinsa rauhallisesti ja innostuneesti. Sain häneltä paljon tukea ja lapsi sai viettää aikaa mummon seurassa. Toivottavasti tuoreet vanhemmat saavat ympärille muita aikuisia jotka voivat tukea heitä uudessa elämäntilanteessa.

Toisaalta uusi lapsi siitä ajasta kun itse oli tuore äiti ja kaikesta sen herättämistä tunteista. Ehkä äiti ei silloin saanut sellaista tukea jota olisi tarvinnut. Silloin voi olla vaikea itsekään tarjota tukea omalle lapselleen.