Lue keskustelun säännöt.
ukko sano, että aika paljon minä oon perheeni eteen tehnyt, että olet SAANUT opiskella.
26.05.2010 |
Siis olen opiskellut tässä yliopistotutkinnon (5 v). Minusta tutkinto on Suomessa aika lailla pakollista työn saamiseksi, että ei tämä minusta mitään SAAMISTA ole.
Ukko oli itse v. 2001-2007 työttömänä, lukuunottamatta joitakin kursseja, työllistämisiä ja kesätöitä, mutta pääsääntöisesti. 2007 marraskuussa muistaakseni meni töihin. Ja aloitin opiskelut 2005 (jollon lapset olivat muuten tarhassa, vaikka ukko oli kotona.. no masennustahan hänellä oli silloin).
Nyt on ollut pari kk sairaslomalla. EI pysty töitä tekemään, mutta kotona pystyy toimimaan. Teen gradua ja mun pitääkin täyspäiväsesti tehdä, niin ukko tuossa tokas, että on joka päivä vieny ja hakenu lapset ja tehnyt ruuat. Herrajumala, jos ei ole vuodepotilas ja on sairaslomalla ja toisella on kiire tehdä gradu ja joitakin muita tutkintoon tarvittavia opintoja niin onpa tuo niin kamalaa. Se on jännä juttu, että miehellä ei ole sellaista tietynlaista käsitystä yhteisestä vastuusta (esim. molemmat tekee sitä mitä osaa ja vapaa-aikaa pitäisi molemmille riittää suunnilleen yhtä paljon), mutta toisaalta miehellä on hyvin syväänjuurtunut käsitys siitä, että miehen pitää elättää perhe! Mutta tuo yhteisvastuuttomuus tekemistä tulee esim. silleen esille, että mies saattaa sanoa: "autan nyt sinua kotihommissa tai siivoamisessa" vaikka ei se minusta pitäisi olla "minun auttamista" vaan "kodin siivoomista".
Kommentit (16)
no oishan nuo lapset voineet olla kunnanhoidossa ja osittain ovat olleetkin kun mies on ollut kotona. ap
ilman miestäsi olisit luopunut lapsistasi ja unohtanut heidät kunnanhoitoon???
mikä on tärkeätä?
pv ja sitten illalla olisin opiskellu, kun lapset menevät nukkumaan. Sitä paitsi on ne olleet hoidossa kun mies on ollu kotona. ap
no kahdes vuodes ainakin yo-pohjalta valmistuu lähäriks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinä olet sinä aikana voinut keskittyä opiskeluun. Aika harvassa palkkatyössä saisit omistautua täysin tekemisiisi ja ulkoistaa kaikki lastenhakemiset ja kodin työt siipalle, kuten nyt kerrot tekeväsi.
Et nyt kerro tarkemmin miehesi koulutusta, mutta päätellen työllistämiskursseista, hän ei ole akateemisesti koulutettu. Voi olla, että hänen on hiukan vaikea aidosti mieltää tenttikirjan lukemista työksi, se kun vaikuttaa usein sivullisen mielestä hommalta, jonka voisi vallan hyvin keskeyttää vaikka lasten haun tai ruuanlaiton ajaksi... eivät siis tajua, miten ajatus katkeaa ja prosessi hajoaa, kun pitää jatkuvasti rampata tekemässä kodin töitä.
Sinuna antaisin miehen kehuskella. Kehu sinäkin aina välillä: ota halaukseen ja sano, että hän tekee ihanasti kodin töitä ja antaa sinulle rauhaa opiskella! Kannustus toimii PALJON paremmin kuin motkotus ja kritiikki....
nyt olenko minä sen enempää miehen uhrautumisen takia saanut keskittyä. Hoidossahan lapset ovat olleet kun olen opiskellut.
Olleet jopa sillon (jonkun verran) kun mies on ollut kotona, mm. siksi kun tulee myöhään töistä kotiin ja että saa nukkua (mutta tuo aika oli vähän aikaa sitten kun työvuoro oli ensin). Eikä se ole niitä aina vienyt ja hakenut, nyt sairaslomalla LUONNOLLISESTI. Ja nyt mies haluaa, että lapset ovat mahd. vähän tarhassa, niin totta kai hänen pitää silloin lapsia hoitaa ja kotia, mutta lapset silti muutaman päivän viikossa 5 h tarhassa. Jos sillä aikaa on opiskellu täysillä ja mies ei ole edes astianpesukonetta täyttänyt niin on vähän sellainen olo, että.. Siis välillä tuntuu, että mies ei tajua, että teen täysillä sen 8 h sitä gradua (etsin tietoa, analusoin you know). Oon sanonuki että luuletko sä että se gradun teko on huvittelua. Kerroit että harvassa palkkatyössä voi ulkoistaa hakemiset siipalle? Eikö se tee nuo hommat, jolla on enemmän aikaa...enkä todellakaan pysty omistautumaan täysin tekemisiini (jos sellaisne kuvan annoin. on kaikenlaista hössäystä aina...)
Juu ei ole akateemisesti koulutettu, eikä pidä sen tapaisia hommia edes työnä. Kyllä on sanonu arvostavansa koulutustani. (Vaikka käytäntö ei aina niin näytä) ap
Hienoa että olet tuossa tilanteessa jaksanut viedä opinnot läpi!
Omasta näkökulmastani sanoisin silti, että tavallaan olet SAANUT opiskella, vaikka kuittailua pitää kuunnella. Mulla on opinnot pahasti kesken enkä saa niitä tehtyä, koska mies ei kerta kaikkiaan hyväksy että käytän niihin aikaa. On uskomatonta miten paljon pelkällä "passiivisella vastarinnalla" voi saadakin aikaan... Jos vaikka menisin yliopistolle, niin mies ei vaan ilmesty kotiin lasten kanssa että pääsisin lähteämään :/
siis pääasiassahan se menee mullakin niin, että kunta ja valtio ovat antaneet mahdollisuuden opiskella (päivähoitopalvelut, rahallinen tuki jne.) ei mun ukko. minusta tämä on saamista että pakollista.
ensin käyt koulut
sitten naimisiin
sitten lapset
se että huuraat lapset ensin ja odotat että miehesi tekee kaikkensa voidakseen taata sen että pystyt opiskelemaan on hieno lahja
ole nyt kiitollinen siitä mitä olet saanut.
perheen vastuu on kummankin, mutta mielestäni sinä olet saanut aika paljon tukea opiskeluaikoinasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että täyspäiväisesti opiskelevalla on aika erilainen elintaso sen mukaan, onko puoliso vaikka opiskelija vain onko ansiotyössä. Siinä melessä mies on mahdollistanut sinun opiskelusi tai ainakin perheen elintason sinä aikana. YH-opiskelijalla ei ole kovin kaksinen tulotaso.
Mutta ei noista kannata mitään kruunuja kiillotella, etköhän sinä jatkossa tuo perheeseen ihan hyvin rahaa. Noinhan se menee pitempään ospikelevilla keskimäärin.
Kotitöistä ja muista olisi tietysti kiva olla molemmilla samanlainen käsitys. Mutta ei tuo noin muuten pahalta kuulosta, miehesi kommentoi noita vähän itsekeskeisesti, mutta siltähän se voi vaikuttaa, että sinä vaan istuksit gradusi kanssa, kun mies hoitaa hommat. Toivottavasti mieskin saa kuvionsa kuntoon, alemmuuskonpleksia poteva mies ei ole kaunista katsottavaa.
kuuluu lasten- ja kodinhoitovastuu ja miehelle elatusvastuu. Ja nämä ovat kotoa tulleita syväänjuurtuneita malleja, jotka näkyvät hieman teoissa ja puheissa "esim. autan sinua kotihommissa". Ei ole tavallaan sellaista automaattista vastuunottamista. Toisaalta kyllä mies tekee hommia, kun pyytää ja on jonkun verran enemmän alkanu tekemään oma-aloitteisesti.
En muuten ymmärrä miks miestä pitäisi kotihommien teosta kehua, eihän naistakaan kehuta, ne kuuluvat normaaliin elämään (no vähän negatiivinen taidan olla...)
No miehen näkökulma voi olla se saanut, mutta minusta koulutus on aika lailla nykyisin pakollista.
Kärsi siitä.
mies ei osaa ajatella(ko)? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensin käyt koulut
sitten naimisiin
sitten lapsetse että huuraat lapset ensin ja odotat että miehesi tekee kaikkensa voidakseen taata sen että pystyt opiskelemaan on hieno lahja
ole nyt kiitollinen siitä mitä olet saanut.
perheen vastuu on kummankin, mutta mielestäni sinä olet saanut aika paljon tukea opiskeluaikoinasi
no oishan nuo lapset voineet olla kunnanhoidossa ja osittain ovat olleetkin kun mies on ollut kotona. ap
minun olisi pitänyt käydä joku 1,5 lähihoitajakoulutus ja alkaa tekemään niitä töitä eli saanuthan minä olen opiskella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta aika ankealta kuulostaa elämänne (tai miehesi elämä): työttömyyttä, masennusta, nyt sairastelua. Toivottavasti on ollut muutakin.
Varmaan miehen itsetuntoa painaa omat vastoinkäymiset vs. sinun menestyksesi opinnoissa. Älä kuitenkaan anna sen, tai miehen muiden vanhanaikaisten käsitysten pilata iloa saavutuksestasi.
no on ollut paljon positiivista ja negatiivista, mutta onhan se niinkin että jos järellä aattelee niin oishan tuo lähärikoulutus ollu vaihtoehto, että periaatteessa "saanuthan" minä olen. Mutta toisaalta on mies ollu paljon työttömänä, mutta ehkä se masennus on tuonnu sitä aloitekyvyttömyyttä siihen työnhakuun. Mutta on se mies onneks vähän niitä "uusiakin" käsityksiä oppinut. mutta aika monesti sanoo "olen niin eri sukupolvea" (on nelikymppinen ja tiedän että moni neli kymppinen ajattelee paljon uudenaikaisemmin.) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinä olet sinä aikana voinut keskittyä opiskeluun. Aika harvassa palkkatyössä saisit omistautua täysin tekemisiisi ja ulkoistaa kaikki lastenhakemiset ja kodin työt siipalle, kuten nyt kerrot tekeväsi.
Et nyt kerro tarkemmin miehesi koulutusta, mutta päätellen työllistämiskursseista, hän ei ole akateemisesti koulutettu. Voi olla, että hänen on hiukan vaikea aidosti mieltää tenttikirjan lukemista työksi, se kun vaikuttaa usein sivullisen mielestä hommalta, jonka voisi vallan hyvin keskeyttää vaikka lasten haun tai ruuanlaiton ajaksi... eivät siis tajua, miten ajatus katkeaa ja prosessi hajoaa, kun pitää jatkuvasti rampata tekemässä kodin töitä.
Sinuna antaisin miehen kehuskella. Kehu sinäkin aina välillä: ota halaukseen ja sano, että hän tekee ihanasti kodin töitä ja antaa sinulle rauhaa opiskella! Kannustus toimii PALJON paremmin kuin motkotus ja kritiikki....
Hienoa että olet tuossa tilanteessa jaksanut viedä opinnot läpi!
Omasta näkökulmastani sanoisin silti, että tavallaan olet SAANUT opiskella, vaikka kuittailua pitää kuunnella. Mulla on opinnot pahasti kesken enkä saa niitä tehtyä, koska mies ei kerta kaikkiaan hyväksy että käytän niihin aikaa. On uskomatonta miten paljon pelkällä "passiivisella vastarinnalla" voi saadakin aikaan... Jos vaikka menisin yliopistolle, niin mies ei vaan ilmesty kotiin lasten kanssa että pääsisin lähteämään :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta rahaa on tienattava ja lapsia hoidettava
että täyspäiväisesti opiskelevalla on aika erilainen elintaso sen mukaan, onko puoliso vaikka opiskelija vain onko ansiotyössä. Siinä melessä mies on mahdollistanut sinun opiskelusi tai ainakin perheen elintason sinä aikana. YH-opiskelijalla ei ole kovin kaksinen tulotaso.
Mutta ei noista kannata mitään kruunuja kiillotella, etköhän sinä jatkossa tuo perheeseen ihan hyvin rahaa. Noinhan se menee pitempään ospikelevilla keskimäärin.
Kotitöistä ja muista olisi tietysti kiva olla molemmilla samanlainen käsitys. Mutta ei tuo noin muuten pahalta kuulosta, miehesi kommentoi noita vähän itsekeskeisesti, mutta siltähän se voi vaikuttaa, että sinä vaan istuksit gradusi kanssa, kun mies hoitaa hommat. Toivottavasti mieskin saa kuvionsa kuntoon, alemmuuskonpleksia poteva mies ei ole kaunista katsottavaa.
ilman miestäsi olisit luopunut lapsistasi ja unohtanut heidät kunnanhoitoon???
mikä on tärkeätä?