Lue keskustelun säännöt.
Miks täällä aina arvostellaan teiniäitejä ja ajatellaan, etteivät he osaa hoitaa lapsiaan, käyvät
25.05.2010 |
viihteellä jne. ja lykkäävät lapset omille vanhemmille ym. hoitoon?
Tiedän ja myönnän, että näin varmasti osa toimiikin, mutta kyllä teineissä moni hoitaa lapsensa itse ja pärjäävät muutenkin hyvin.
Miksi ei voida myöntää, että jokaisessa ikäluokassa on näitä, joiden ei tarvitsisi saada lapsia ja jotka eivät jaksa lapsiaan ja hoidattavat ne sitten toisilla. Ei tuo ole mitenkään vaan teinien keskuudessa esiintyvää.
Minä tiedän noin kymmenen teinipariskuntaa ja yksi heistä on jättänyt lapsensa äitinsä hoidettavaksi, muut ovat hoitaneet itse. Siis ei samana vuonna ole olleet teinejä ja tulleet vanhemmiksi, mutta tässä lähivuosina. Tiedän myös omasta ikäluokasta (30v) niitä, jotka käyvät viihteellä turhan usein lapsista huolimatta ja samoin tiedän yli 40v äideistä näitä tapauksia. Silti aina vaan jaksetaan haukkua teiniäitejä miten vastuuttomia he ovat.
Kommentit (65)
Vaikka jollain olisi elämässä paljon hankaluuksia, ei ne suoraan ole sen suurempia elämänviisauden kartuttajia kuin tasainen onnellinen elämäkään.
että ne hankaluudet eivät todellakaan ole ainoa elämänkokemuksen kertyttäjä. Tarvitaan tosiaankin myös niitä onnen hetkiä. Teiniäitien elämänkokemusvakuutteluista paistaa läpi tietynlaiset hankaluudet elämässä (lapsen isä poissa kuvioista, pienet tulot, ei koulutusta tai työtä), mutta ne eivät valitettavasti kerro koko totuutta elämänkokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin vielä haluaa kovasti todistella muille ja itselleen, että minulla on kyllä hurjasti elämänkokemusta, voi olla melko varma siitä, että elämänkokemusta tarvitaan vielä paljon lisää. Ja kyllähän sitä aina kertyy, mutta ei sitä voi mitenkään hoputtaa.
itse olin 19 kun sain ensimmäisen lapseni ja aina olen lapseni hoitanut itse, no en nyt ajatellut itse että olisin teiniäiti, ja se riippuu niin paljon ihmisen luonteesta että miten käyttäytyy, ei iästä. Kyllä mä tiedän monta 30 vuotiasta jotka ryyppää ja rellestää ja elää kuin teinit vaikka lapsia.
..tenavaa. Siinä menis ammatilsiet suunnielamt sen sileän tien ja köyhyyden polku olisi edessä..
Vaikka jollain olisi elämässä paljon hankaluuksia, ei ne suoraan ole sen suurempia elämänviisauden kartuttajia kuin tasainen onnellinen elämäkään.
että ne hankaluudet eivät todellakaan ole ainoa elämänkokemuksen kertyttäjä. Tarvitaan tosiaankin myös niitä onnen hetkiä. Teiniäitien elämänkokemusvakuutteluista paistaa läpi tietynlaiset hankaluudet elämässä (lapsen isä poissa kuvioista, pienet tulot, ei koulutusta tai työtä), mutta ne eivät valitettavasti kerro koko totuutta elämänkokemuksesta.
Niitäkin mahtuu joukkoon, mutta niistä ei yleensä täällä saa puhua, kun heti joku katkeroituu. En muuten ole kyllä kokenut mitään noista (isän poissaolo kuvioista, ei koulutusta tai työtä) vaikka nuori äiti olenkin.
Ja edelleenkin, jos puhutaan henkisestä tasosta niin olen 3 kertaa kypsempi, vahvempi, kokeneempi kuin esim. tuo siskoni, johon jo itseäni vertasin, joka nyt siis on av-raadin hyväksyttävän ikäinen. (henkiseltä tasoltaan 15v, niinkin voi käydä).
Vuosia on vähemmän, mutta tässäkin VOI päteä jonkun kohdalla, sanonta "enemmän on vähemmän" :))
t. ylionnellinen 26
Mutta on minusta erikoista sekin, kuinka joidenkin 40-kymppisten täytyy todistella, kuinka he ovat vanhoja ja viisaita. Samaan kategoriaan se menee mitä se, että nuorten täytyy todistella että elämänkokemus riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin vielä haluaa kovasti todistella muille ja itselleen, että minulla on kyllä hurjasti elämänkokemusta, voi olla melko varma siitä, että elämänkokemusta tarvitaan vielä paljon lisää.
Vaan se ei päde heihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoita että on enemmän elämänKOKEMUSTA. Kaksi eri asiaa. Ellet tätä eroa tajua, sinulla tuskin sitä on. Ja ei, en ole teiniäiti:) En edes teini.10-20 vuodessa ehtii tapahtua ihmiselle paljon, ja se nimenomaan tuo sitä elämänkokemusta.
Onko sinulle jokaisena vuotena kertynyt tismalleen sama määrä kokemuksia, oletko kypsynyt joka päivä millilleen saman verran? Joillekin tapahtuu lyhyessä ajassa enemmän kuin toiselle pitkässä ajassa, usko huviksesi:)
mitä/miten/missä teillä on enemmän elämän kokemusta kuin se joka saanut ns teininä lapsen?
Saisiko íhan konkreettisia vastauksia??!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kertoo minulle elämänkokemukseni.
että useammin teiniäiti on lastensuojelun asiakkaana ja tukitoimien piirissä. Ei silti tietenkään aina. Minustakin on harmi, jos oma nuoruus jää elämättä. Minusta on tärkeää saada tehdä sitä mitä itse tahtoo, miettiä millainen minä olenkaan ja mistäs minä nyt oikein tykkäänkään ja kenenkäs kanssa alkaisin seurustelemaan ja mitä opiskelisin. Haluanko ehkä asua maalla vai kaupungissa, menisinkö tänään rannalle vai kirjastoon. Ei sitä osaa varmaan kaivata jos ei tätä vaihetta ole saanut, mutta on se harmi tällaisesta oman vapaan nuoruuden kokeneesta ajatella että joku jää sitä paitsi.
Lastensuojeluperheitä kyllä löytyy moneen lähtöön. Syyt ovat eri. Vanhempien vanhempien lastensuojelutapaukset koskevat usein lasten pahoinpitelyä, koska oma kotikasvatus on aikoinaan sisältänyt sitä. Sitä vanhempi haluaa tahtomattaankin toistaa mitä kotona on kokenut kasvatuksena.Nuorilla kyseessä on enemmän heitteillejättö- perusteet. Eli molempi pahempi.
Ja kuten lainaamassani viestissä käy ilmi. Liikaa jossittelua, mitä vanhempana lapset hankitaan. Pitää olla status kunnossa ennen kuin ja sitten on aivan ihme luuloja, oletuksia ja toiveita vauvaelämää kohtaan. Teinarit ottaa vastaan sen mitä tulee, pahemmin kyseenalaistamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä/miten/missä teillä on enemmän elämän kokemusta kuin se joka saanut ns teininä lapsen?
Saisiko íhan konkreettisia vastauksia??!!!
että missä on enemmän elämänkokemusta 35-vuotiaana 5-vuotiaan lapsen kanssa kuin 35-vuotiaana 20-vuotiaan lapsen kanssa?
Koska sitähän et kyllä millään voi kysyä, missä 31-vuotiaalla yksivuotiaan äidillä on enemmän elämänkokemusta kuin 16-vuotiaalla yksivuotiaan äidillä. Vastaus on nimittäin: aivan kaikessa.
että useammin teiniäiti on lastensuojelun asiakkaana ja tukitoimien piirissä. Ei silti tietenkään aina. Minustakin on harmi, jos oma nuoruus jää elämättä. Minusta on tärkeää saada tehdä sitä mitä itse tahtoo, miettiä millainen minä olenkaan ja mistäs minä nyt oikein tykkäänkään ja kenenkäs kanssa alkaisin seurustelemaan ja mitä opiskelisin. Haluanko ehkä asua maalla vai kaupungissa, menisinkö tänään rannalle vai kirjastoon. Ei sitä osaa varmaan kaivata jos ei tätä vaihetta ole saanut, mutta on se harmi tällaisesta oman vapaan nuoruuden kokeneesta ajatella että joku jää sitä paitsi.
Lastensuojeluperheitä kyllä löytyy moneen lähtöön. Syyt ovat eri. Vanhempien vanhempien lastensuojelutapaukset koskevat usein lasten pahoinpitelyä, koska oma kotikasvatus on aikoinaan sisältänyt sitä. Sitä vanhempi haluaa tahtomattaankin toistaa mitä kotona on kokenut kasvatuksena.Nuorilla kyseessä on enemmän heitteillejättö- perusteet. Eli molempi pahempi.
Ja kuten lainaamassani viestissä käy ilmi. Liikaa jossittelua, mitä vanhempana lapset hankitaan. Pitää olla status kunnossa ennen kuin ja sitten on aivan ihme luuloja, oletuksia ja toiveita vauvaelämää kohtaan. Teinarit ottaa vastaan sen mitä tulee, pahemmin kyseenalaistamatta.
En sen suuremmin tarkoittanut ottaa kantaa siihen mikä on paras ikä saada lapsia. Ihminen voi olla ihan tasapainoinen ja onnellinen äiti, joka tekee parhaansa lapsensa vuoksi, ja se ei katso ikää. Mutta tilastollisesti tuommoista silti näkyy.
Se, että minusta on tärkeää saada kokea myös omia vapauden vuosia ei tarkoita että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä. Sain itse esikoiseni 26-vuotiaana, eli en tavattoman vanhana itsekään. Silti olin asunut yksin 18-vuotiaasta, käynyt töissä ja opiskellut, joskaan en valmiiksi asti. Sain etsiskellä alaani ja miestäni ja itseäni niin että lastakin ehdin jo tosissani kaivata ennen sen saamista.
Elämä voi mennä hyvin ja erilailla hyvin. Että mikäs siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka sai ensimmäisen lapsensa yhdeksännellä luokalla. 17-vuotiaana sai toisen lapsensa. Kävi oppisopimuskoulutuksen myyjäksi. Taloudellisesti hänellä oli aina varsin tiukkaa, eikä mitään mahdollisuutta käydä ulkomaan reissuilla tms. Lisäksi tytön kaveripiiri supistui mikro-osaan entisestään lasten saamisen jälkeen.
Väittäisin, että hänelle ei ole samanlaista elämänkokemusta, kuin ihmisillä, jotka ovat saaneet lapsensa myöhemmin ja esim. asuneet ulkomailla työskentelyn tai opiskelun yhteydessä, kouluttautuneet pitkälle ja tavanneet paljon ihmisiä eri elämäntilanteissaan. Lisäksi väittäisin, että hänen mahdollisuutensa vaikuttaa elämänsä suuntaan ja tehdä itseänsä eniten miellyttäviä valintoja loppuivat lyhyeen hänen saadessaan 15-vuotiaana lapsen. Tällöin 15-vuotiaana äidiksi tullessaan hänen nuoruutensa loppui kuin seinään ja tilalle tuli äitiys ja jatkuva huolenpito lapsesta. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta myös hänen maailmankuvaansa ja muuhun kehitykseensä. Lapsesta äidiksi on liian iso hyppy.
on sellaista, että vuosien varrella tapahtuneista opitaan jotain, moni täällä ei tunnu tehneen niin, vaan toistaa samaa jankutusta kuinka tietty ikä ja kilometrit ovat tehneet heistä paremman kuin jonkun pienemmällä ikänumerolla varustetun.
Uskallan väittää, että osa parikymppisistä peittoaa viisaudellaan monet yli kolmekymppiset, vaikka tähän ei varsinaista määrettä olekaan.
Kokemus on mielestäni myös sitä, että hyväksyy erilaisuuden, vaikka se pistäisikin pahasti silmään ja harmittaisi kun toinen voi olla pienemmällä iällä jotain, mitä itse ei ehkä koskaan tule olemaan. Meitä on erilaisia.
Itse olen 36-vuotias, mutta matka ja oppiminen on pahasti kesken.
Tarkoitan siis sitä joka pyysi kongreettisia esimerkkejä.
Ei ole mitään yhtä tiettyä asiaa missä se näkyy, se näkyy KAIKESSA. Mieti omaa elämääsi taaksepäin: eikö sinusta tuntunut vaikkapa tokaluokkalaisena että olet "iso tyttö" ja sitten naureskelit joskus kuudennella miten pikkuinen olit silloin ollutkaan.
Vähän samaan tapaan sitä omaa "raakilemaisuuttaan" ei ymmärrä silloin kun elää sitä elämää, sen tajuaa kun katsoo elämäänsä taaksepäin ja on sitä elämänkokemusta mitä ei saa muuta kun iän myötä.
Ja jos mietit oman lähipiirisi ihmisiä, varmasti heissäkin on niitä jotka katuvat jotain "kun ei aikanaan ymmätänyt" toimia toisin, eli jälkikäteen ja vanhempina he ymmärtävät asiat eri tavalla. Sanotaan vaikka se ettei teininä opiskelu kiinnostanut --> nyt huonoissa töissä --> miettii että olisi aikanaan pitänyt opiskella niinkuin äiti kehoitti jne. niin nyt olisi paremmissa hommissa.
Samaan tapaan MONIA asioita ymmärtää vasta kun ikää tulee lisää. Saattaa käytä niinkin että huomaa olevansa kaupan kassalla haaveammatissa vaikka on korkeakoulututkinto "sukulaisten pakottamana" taskussa. Ongelma on vaan siinä, että lasta ei voi palauttaa. Kun saa lapsen on hänestä vastuussa koko ajan!
Lähes kaikki muut asiat voi muuttaa/perua, eli missä asuu, mitä opiskelee, mitä tekee työkseen, kenen kanssa seurustelee jne. jne. mutta lapsi: se on ja pysyy.
Ja mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän oppii ymmrätämää omaa "vajavuuttaan" =saa elämänkokemusta ja sitä kauhistuneemmin voi miettiä millaista olisi ollut tulla äidiksi esim. 17-vuotiaana. Mutta se joka lapsen on 17-vuotiaana saanut, ei YMMÄRRÄ mistä on jäänyt paitsi. Ja sen näkee tällä palstalla usein, kuvittellaan että vain baareissa juoksmeinen on jäänyt väliin tmv. (mitä moni teini toki harrastaakin) mutta se ei todellakaan ole se juttu!
joka sai ensimmäisen lapsensa yhdeksännellä luokalla. 17-vuotiaana sai toisen lapsensa. Kävi oppisopimuskoulutuksen myyjäksi. Taloudellisesti hänellä oli aina varsin tiukkaa, eikä mitään mahdollisuutta käydä ulkomaan reissuilla tms. Lisäksi tytön kaveripiiri supistui mikro-osaan entisestään lasten saamisen jälkeen.
Väittäisin, että hänelle ei ole samanlaista elämänkokemusta, kuin ihmisillä, jotka ovat saaneet lapsensa myöhemmin ja esim. asuneet ulkomailla työskentelyn tai opiskelun yhteydessä, kouluttautuneet pitkälle ja tavanneet paljon ihmisiä eri elämäntilanteissaan. Lisäksi väittäisin, että hänen mahdollisuutensa vaikuttaa elämänsä suuntaan ja tehdä itseänsä eniten miellyttäviä valintoja loppuivat lyhyeen hänen saadessaan 15-vuotiaana lapsen. Tällöin 15-vuotiaana äidiksi tullessaan hänen nuoruutensa loppui kuin seinään ja tilalle tuli äitiys ja jatkuva huolenpito lapsesta. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta myös hänen maailmankuvaansa ja muuhun kehitykseensä. Lapsesta äidiksi on liian iso hyppy.
Eihän tuo mainitsemasi matkustelu ja muu ole sen arvokkaampaa elämänkokemusta, kuin toisen, nuorena lapsena saaneen ehkä kivisenkin reen vetäminen. Miten ja millä statuksella voit arvottaa ja määritellä tuon kokemuksen arvokkaammaksi? Entä yhden esimerkin perusteella päättämäsi "nuoruus loppuu" saarnasi?
Elämä on erilaista, elämät ovat erilaisia. Osoitat mielestäni aika suppeaa oppimista asioista, koska sanot toisen elämää kokemusköyhemmäksi kuin toisen. Mitä koulutus muuten vaikuttaa elämänkokemukseen?
Tarkoitan siis sitä joka pyysi kongreettisia esimerkkejä.
Ei ole mitään yhtä tiettyä asiaa missä se näkyy, se näkyy KAIKESSA. Mieti omaa elämääsi taaksepäin: eikö sinusta tuntunut vaikkapa tokaluokkalaisena että olet "iso tyttö" ja sitten naureskelit joskus kuudennella miten pikkuinen olit silloin ollutkaan.
Vähän samaan tapaan sitä omaa "raakilemaisuuttaan" ei ymmärrä silloin kun elää sitä elämää, sen tajuaa kun katsoo elämäänsä taaksepäin ja on sitä elämänkokemusta mitä ei saa muuta kun iän myötä.Ja jos mietit oman lähipiirisi ihmisiä, varmasti heissäkin on niitä jotka katuvat jotain "kun ei aikanaan ymmätänyt" toimia toisin, eli jälkikäteen ja vanhempina he ymmärtävät asiat eri tavalla. Sanotaan vaikka se ettei teininä opiskelu kiinnostanut --> nyt huonoissa töissä --> miettii että olisi aikanaan pitänyt opiskella niinkuin äiti kehoitti jne. niin nyt olisi paremmissa hommissa.
Samaan tapaan MONIA asioita ymmärtää vasta kun ikää tulee lisää. Saattaa käytä niinkin että huomaa olevansa kaupan kassalla haaveammatissa vaikka on korkeakoulututkinto "sukulaisten pakottamana" taskussa. Ongelma on vaan siinä, että lasta ei voi palauttaa. Kun saa lapsen on hänestä vastuussa koko ajan!
Lähes kaikki muut asiat voi muuttaa/perua, eli missä asuu, mitä opiskelee, mitä tekee työkseen, kenen kanssa seurustelee jne. jne. mutta lapsi: se on ja pysyy.Ja mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän oppii ymmrätämää omaa "vajavuuttaan" =saa elämänkokemusta ja sitä kauhistuneemmin voi miettiä millaista olisi ollut tulla äidiksi esim. 17-vuotiaana. Mutta se joka lapsen on 17-vuotiaana saanut, ei YMMÄRRÄ mistä on jäänyt paitsi. Ja sen näkee tällä palstalla usein, kuvittellaan että vain baareissa juoksmeinen on jäänyt väliin tmv. (mitä moni teini toki harrastaakin) mutta se ei todellakaan ole se juttu!
Mutta nythän sinä määrität asiat kaikkien muiden puolesta. Muista, etteivät kaikki tee niin. Eikä kaikilla kilometrit ole yhteydessä ikänumeroon nähden.
Tottakai asioista oppii iän myötä näkemään eri puolia, mutta edelleenkin meitä on moneen junaan. Ei lapsi ole jokaiselle nuorelle kiro, joillekin se voi olla niiden vuosien rikastaja, se paras vaihtoehto.
niin KAIKKI tekevät niin? Itse olin hiukan vajaa 21 kun sain esikoiseni. Olin matkustellut, asunut omillani viisi vuotta, joo, opinnot olivat kesken, olen lasten aikana niitä jatkanut, ihan ongelmitta.
En silti tunne montaakaan äitiä (teiniä, "oikean ikäistä" tai mummoäitiä) jotka olisivat ASUNEET ulkomailla. Tunnen kolmekymppisen äidin, jonka kaikki lapset otettu huostaan. Samoin äidin, joka sai esikoisen 16-vuotiaana ja viettää hyvinkin idylistä perhe-elämää (ja toisin kuin em, tällä on ammattitutkinto).
Ja kyllähän se nuoruus loppuu muutenkin kuin seinään kun saa lapsen, tai ainakin siihen astinen elämä. En antaisi lapsiani pois, en vaihtaisi mihinkään nuoruuden haihatteluihin. Olen hyvä äiti. En toki täydellinen, mutta hyvä.
En ole kaikissa asioissa se maailman kypsin ihminen, mutta tarpeeksi kypsä huolehtiakseni lapsistani.Varmasti olen 10 vuoden kuluttua kypsempi kuin nyt. Varmasti löytyy myös joku nyt parikymppinen joka on kypsempi kuin minä nykyisin:) Ja minulla on itsetuntoa myöntää tämä. Kyllä, joku nuorempi voi olla minua kypsempi. Ja ei, se ei tarkoita ettenkö minäkin voisi olla kyllin kypsä äidiksi.
Vaikka elämääsi olisi tullut vaikka mitä (niinkuin monen muunkin), on sinulla silti ollut pienepi määrä aikaa käsitellä sitä ja itseäsi. Huomaat sen siitä kun mietit elämääsi 5-10v taaksepäin: onpa erilaista nyt kuin silloin! Samalla tavoin 5-10v eteenpäin elämässä vie ajatuksiasi ja sinua toiseen suuntaan.
Vaikka jollain olisi elämässä paljon hankaluuksia, ei ne suoraan ole sen suurempia elämänviisauden kartuttajia kuin tasainen onnellinen elämäkään.