Lue keskustelun säännöt.
Miks täällä aina arvostellaan teiniäitejä ja ajatellaan, etteivät he osaa hoitaa lapsiaan, käyvät
25.05.2010 |
viihteellä jne. ja lykkäävät lapset omille vanhemmille ym. hoitoon?
Tiedän ja myönnän, että näin varmasti osa toimiikin, mutta kyllä teineissä moni hoitaa lapsensa itse ja pärjäävät muutenkin hyvin.
Miksi ei voida myöntää, että jokaisessa ikäluokassa on näitä, joiden ei tarvitsisi saada lapsia ja jotka eivät jaksa lapsiaan ja hoidattavat ne sitten toisilla. Ei tuo ole mitenkään vaan teinien keskuudessa esiintyvää.
Minä tiedän noin kymmenen teinipariskuntaa ja yksi heistä on jättänyt lapsensa äitinsä hoidettavaksi, muut ovat hoitaneet itse. Siis ei samana vuonna ole olleet teinejä ja tulleet vanhemmiksi, mutta tässä lähivuosina. Tiedän myös omasta ikäluokasta (30v) niitä, jotka käyvät viihteellä turhan usein lapsista huolimatta ja samoin tiedän yli 40v äideistä näitä tapauksia. Silti aina vaan jaksetaan haukkua teiniäitejä miten vastuuttomia he ovat.
Kommentit (65)
ei kuulu lisääntyä vaikka vehkeet sen mahdollistaisivatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän maan kolme-neljäkymppiset ovat päästään vialla; raha merkkaa kaikkea, ollaan niiiiin vanhoja ja viisaita (vaikkei elämänkokemusta olisikaan yhtä paljon kuin vieressä seisovalla teiniäidillä mutta sitähän ei myönnetä) jne. Omat lapsenne eivät tahdo elää yhtä ilotonta, rahan täytteistä elämää- siksi osa tekee lapsensa jo nuorena ja koittaa erilaista elämää. Ja mitä te teette? ...käännätte selkänne.
Minusta jokaisen isovanhemman velvollisuus, oli isovanhempi sitten 40 tai 80, on olla jaksamisensa mukaan läsnä lapsensa perhekuvioissa.
millähän pystyt perustelemaan että 30+ on vasta kykenevä tarjoamaan täyden elämän lapselle??
taidat olla yli 30 vuotiaana itse saanut ensimmäisen lapsen ja nyt olet katkera nuoremmille äideille jotka ovat kauniimpia ja joilla on enemmän energiaa touhuta lasten kanssa ja tarjota sen täyden elämän :)
Yli 30v äiti viihteellä. Sanotaan "hienoa, kun osaat ottaa aikaa itsellesi"
Parikymppinen äiti viihteellä. Sanotaan "Kamalaa, hoidattaa nyt lapsensa isovanhemmilla, kyllä pitää tietää mihinn ryhtyy ja jaksaa olla lapsessa kiinni 24/7."
Jos vertaan itseäni ja 7 vuotta vanhempaa siskoani, niin kyllä menee mulla pikkasen paremmin. Ihan kaikessa, rahassa, rakkaudessa, lasten kasvatuksessa, asunnossa jne.
Kyllä ne vanhemmatkin vaan mokailee ja hölmöilee, niillä ei vaan ole kanttia pyytää sitä apua silloin kun siihen on tarvetta, kun se kulissi on niin tärkeää.. Surullista, lapsethan siinä kärsii vaan..
En tajua miksi edes vaivaudun tähän aiheeseen vastaamaan... voi huokaus, teitä mammelit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä, että nykyajan 30-40 vuotiaat tuntuvat elävän naistenlehti-elämää, raha ja ura on kaikki kaikessa, tähän vielä päälle täydellinen äitiys sekä juuri oikein eletty elämä.
Muuta tietä ei ole onneen, muuta ei hyväksytä.
Tämän maan kolme-neljäkymppiset ovat päästään vialla; raha merkkaa kaikkea, ollaan niiiiin vanhoja ja viisaita (vaikkei elämänkokemusta olisikaan yhtä paljon kuin vieressä seisovalla teiniäidillä mutta sitähän ei myönnetä) jne. Omat lapsenne eivät tahdo elää yhtä ilotonta, rahan täytteistä elämää- siksi osa tekee lapsensa jo nuorena ja koittaa erilaista elämää. Ja mitä te teette? ...käännätte selkänne.
Minusta jokaisen isovanhemman velvollisuus, oli isovanhempi sitten 40 tai 80, on olla jaksamisensa mukaan läsnä lapsensa perhekuvioissa.
Kun kasvat ja aikuistut, niin ymmärrät, että raha ei merkitse kaikkea, mutta se helpottaa todella paljon elämää. Yksi pahimpia parisuhteen riidan aiheita on raha-asiat. Niistä ei ainakaan meidän perheessä tarvitse riidellä. Elämänkokemusta on jo pakostakin 30-40-vuotiaalla enemmän kuin teiniäidillä. Isovanhemmat elävät meillä täysillä lasten arjessa mukana. Ehkä teiniäitien vanhemmilla on sitten enemmän ongelmia isovanhemmuudessa? Meidän isovanhemmat ovat eläkkeellä, hyväkuntoisia ja elämänmyönteisiä - ja paljon aikaa lapsenlapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän maan kolme-neljäkymppiset ovat päästään vialla; raha merkkaa kaikkea, ollaan niiiiin vanhoja ja viisaita (vaikkei elämänkokemusta olisikaan yhtä paljon kuin vieressä seisovalla teiniäidillä mutta sitähän ei myönnetä) jne. Omat lapsenne eivät tahdo elää yhtä ilotonta, rahan täytteistä elämää- siksi osa tekee lapsensa jo nuorena ja koittaa erilaista elämää. Ja mitä te teette? ...käännätte selkänne.
Minusta jokaisen isovanhemman velvollisuus, oli isovanhempi sitten 40 tai 80, on olla jaksamisensa mukaan läsnä lapsensa perhekuvioissa.
Kun kasvat ja aikuistut, niin ymmärrät, että raha ei merkitse kaikkea, mutta se helpottaa todella paljon elämää. Yksi pahimpia parisuhteen riidan aiheita on raha-asiat. Niistä ei ainakaan meidän perheessä tarvitse riidellä. Elämänkokemusta on jo pakostakin 30-40-vuotiaalla enemmän kuin teiniäidillä. Isovanhemmat elävät meillä täysillä lasten arjessa mukana. Ehkä teiniäitien vanhemmilla on sitten enemmän ongelmia isovanhemmuudessa? Meidän isovanhemmat ovat eläkkeellä, hyväkuntoisia ja elämänmyönteisiä - ja paljon aikaa lapsenlapsille.
Aika sokeaa elämänkokemusta. Voin sanoa, ettei 30-40 vuotiailla ole välttämättä yhtään enempää elämänkokemusta kuin nuoremmilla.
Katkeruus paistaa kirjoituksestasi läpi.
Itse en ole teiniäiti, mutta silti pistää pahasti silmään tämä "vanhempien" vanhempien yksisilmäisyys.
Tämän maan kolme-neljäkymppiset ovat päästään vialla; raha merkkaa kaikkea, ollaan niiiiin vanhoja ja viisaita (vaikkei elämänkokemusta olisikaan yhtä paljon kuin vieressä seisovalla teiniäidillä mutta sitähän ei myönnetä) jne. Omat lapsenne eivät tahdo elää yhtä ilotonta, rahan täytteistä elämää- siksi osa tekee lapsensa jo nuorena ja koittaa erilaista elämää. Ja mitä te teette? ...käännätte selkänne.
Minusta jokaisen isovanhemman velvollisuus, oli isovanhempi sitten 40 tai 80, on olla jaksamisensa mukaan läsnä lapsensa perhekuvioissa.
Kun kasvat ja aikuistut, niin ymmärrät, että raha ei merkitse kaikkea, mutta se helpottaa todella paljon elämää. Yksi pahimpia parisuhteen riidan aiheita on raha-asiat. Niistä ei ainakaan meidän perheessä tarvitse riidellä. Elämänkokemusta on jo pakostakin 30-40-vuotiaalla enemmän kuin teiniäidillä. Isovanhemmat elävät meillä täysillä lasten arjessa mukana. Ehkä teiniäitien vanhemmilla on sitten enemmän ongelmia isovanhemmuudessa? Meidän isovanhemmat ovat eläkkeellä, hyväkuntoisia ja elämänmyönteisiä - ja paljon aikaa lapsenlapsille.
Eipä tarvitse meilläkään riidellä, vaikka olenkin nuori äiti. Tiukkaa on välillä, mutta näin ei tule aina olemaan. Tuskin tekään olitte rikkaita ja seesteitä nuorempina?
t. 23v äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika sokeaa elämänkokemusta. Voin sanoa, ettei 30-40 vuotiailla ole välttämättä yhtään enempää elämänkokemusta kuin nuoremmilla.Katkeruus paistaa kirjoituksestasi läpi.
Itse en ole teiniäiti, mutta silti pistää pahasti silmään tämä "vanhempien" vanhempien yksisilmäisyys.
enemmän. Itsellenikin oli teininä vaikea myöntää muiden pidempi elämänkokemus, mutta niin se vain on. Elämä todellakin opettaa.
Katkera :) Siis mistä? Olen hyvin tyytyväinen elämääni.
Eipä tarvitse meilläkään riidellä, vaikka olenkin nuori äiti. Tiukkaa on välillä, mutta näin ei tule aina olemaan. Tuskin tekään olitte rikkaita ja seesteitä nuorempina?t. 23v äiti
Mutta yleensä tulot kasvavat iän myötä, jolloin myös perheen taloudellinen tilanne helpottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta objektiivisesti kyllä jokaisella on enemmän elämänkokemusta, mitä pidempään on elänyt. Sitä lienee aika vaikea kiistää...
Teiniäitien ja nuorten äitien (alle 25v minun mittapuillani) elämänkokemuksen puute juurikin näkyy siinä, kuinka halutaan kovasti todistaa omaavansa elämänkokemusta ja milloin mitäkin, vaikka on aivan mahdoton yhtälö, että joku olisi 18-vuotiaana henkisesti samalla tavalla "kypsä", kuin 33-vuotiaana. On siis verrattava samaa henkilöä itsensä kanssa. Ja hyvin usein sitten nämä alle kaksikymppisinä lapsensa saaneet nelikymppisinä huokaavat, että olinpa silloin naiivi, olisi kannattanut vielä vähän odottaa niiden lasten kanssa.
Mutta objektiivisesti kyllä jokaisella on enemmän elämänkokemusta, mitä pidempään on elänyt. Sitä lienee aika vaikea kiistää...
Teiniäitien ja nuorten äitien (alle 25v minun mittapuillani) elämänkokemuksen puute juurikin näkyy siinä, kuinka halutaan kovasti todistaa omaavansa elämänkokemusta ja milloin mitäkin, vaikka on aivan mahdoton yhtälö, että joku olisi 18-vuotiaana henkisesti samalla tavalla "kypsä", kuin 33-vuotiaana. On siis verrattava samaa henkilöä itsensä kanssa. Ja hyvin usein sitten nämä alle kaksikymppisinä lapsensa saaneet nelikymppisinä huokaavat, että olinpa silloin naiivi, olisi kannattanut vielä vähän odottaa niiden lasten kanssa.
Tottakai elämänkokemus on subjektiivista. Mutta tuntuu, että se ei ole paljoa tarjonnut monelle täällä kirjoittavalle, koska aina muistavat jeesustella, sekä haukkua toisenlaisen valinnan tehneitä. Varsinkin tässä kipeässä asiassa, aina pitää todistella kuinka nyt on vanha, viisas, talous kunnossa ja muuta samaa vanhaa mantraa.
Itse en ole (ikävä kyllä) enää nuori, vaan ikäni alkaa nelosella. Päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka on tullut tehtyä virheitä. Sitä virhettä en enää tee, että arvioisin toista tämän iän perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(HUOM: en pidä heitä huonoina äitenä mutta säälin)
1. Jos saa lapsen todella nuorena, jää paljon kokematta ja elämättä. Lapsi sitoo paljon ja lapsesta tulee se asia numero yksi.
MINUSTA nuoruuteen kuuluu se että voi valvoa kesäöitä ja hullutella kavereiden kanssa (en siis puhu ryyppäämisestä(!) vaan ihan sellaisesta huolettomasta ajan vietosta jne.) olla ja elää nuoren elämää.
2. Itse huomasin kuinka paljon kasvoin joka vuosi henkisesti +20 vuotiaasta eteenpäin. Asuin kotona lukion ajan, sen jäljeen muutin omilleni ja vaikka kaikki meni mutkattomasti (en ollut mikään uusavuton tmv.) ja aika oli opettavaista, ehkä jotain henkistä kasvua? Vaikka olisin varmasti jo 19-vuotiaana kyennyt hoitamaan lasta hyvin, niin elämäni olisi näin jälkikäteen tuntunut vajavaiselta. TOSIN enhän sitä tietäisi jos en olisi saanut tuota huoletonta aikaa koskaan elää.
3. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tajuaa miten raakile vielä oli nuorempana. Minusta oli hyvä, että sain lapsia vasta n. 30-vuotiaana, silloin olin rehellisesti valmis siihen.
Ja mielenkiintoista on myös huomata, että ne ystävät jotka saivat lapsia n. 20-vuotiaina ovat jollain tasolla "kehittymättömämpiä" kun vertaa myöhemmin lapsia saaneisiin ystäviin. Eivät siis ole huonoja äitejä...!!! Mutta jotain on jäänyt puuttumaan --> matkustelua, työntekoa, vapaana elämistä jne. ja se näkyy siinä että eletään vieläkin sitä nuoruutta silloin kun lapset ovat hoidossa vert. myöhemmin lapsen/lapsia saaneet joilla ei enää ole siihen vaan voidaan 110% keskittyä lapsiin ja perheeseen.
Aika sokeaa elämänkokemusta. Voin sanoa, ettei 30-40 vuotiailla ole välttämättä yhtään enempää elämänkokemusta kuin nuoremmilla.Katkeruus paistaa kirjoituksestasi läpi.
Itse en ole teiniäiti, mutta silti pistää pahasti silmään tämä "vanhempien" vanhempien yksisilmäisyys.
enemmän. Itsellenikin oli teininä vaikea myöntää muiden pidempi elämänkokemus, mutta niin se vain on. Elämä todellakin opettaa.
Katkera :) Siis mistä? Olen hyvin tyytyväinen elämääni.
tarkoita että on enemmän elämänKOKEMUSTA. Kaksi eri asiaa. Ellet tätä eroa tajua, sinulla tuskin sitä on. Ja ei, en ole teiniäiti:) En edes teini.
(HUOM: en pidä heitä huonoina äitenä mutta säälin)
1. Jos saa lapsen todella nuorena, jää paljon kokematta ja elämättä. Lapsi sitoo paljon ja lapsesta tulee se asia numero yksi.
MINUSTA nuoruuteen kuuluu se että voi valvoa kesäöitä ja hullutella kavereiden kanssa (en siis puhu ryyppäämisestä(!) vaan ihan sellaisesta huolettomasta ajan vietosta jne.) olla ja elää nuoren elämää.2. Itse huomasin kuinka paljon kasvoin joka vuosi henkisesti +20 vuotiaasta eteenpäin. Asuin kotona lukion ajan, sen jäljeen muutin omilleni ja vaikka kaikki meni mutkattomasti (en ollut mikään uusavuton tmv.) ja aika oli opettavaista, ehkä jotain henkistä kasvua? Vaikka olisin varmasti jo 19-vuotiaana kyennyt hoitamaan lasta hyvin, niin elämäni olisi näin jälkikäteen tuntunut vajavaiselta. TOSIN enhän sitä tietäisi jos en olisi saanut tuota huoletonta aikaa koskaan elää.
3. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tajuaa miten raakile vielä oli nuorempana. Minusta oli hyvä, että sain lapsia vasta n. 30-vuotiaana, silloin olin rehellisesti valmis siihen.
Ja mielenkiintoista on myös huomata, että ne ystävät jotka saivat lapsia n. 20-vuotiaina ovat jollain tasolla "kehittymättömämpiä" kun vertaa myöhemmin lapsia saaneisiin ystäviin. Eivät siis ole huonoja äitejä...!!! Mutta jotain on jäänyt puuttumaan --> matkustelua, työntekoa, vapaana elämistä jne. ja se näkyy siinä että eletään vieläkin sitä nuoruutta silloin kun lapset ovat hoidossa vert. myöhemmin lapsen/lapsia saaneet joilla ei enää ole siihen vaan voidaan 110% keskittyä lapsiin ja perheeseen.
Ei ole onneksi ainoa totuus. Hyvin perusteltu silti.
Olen kuitenkin eri mieltä. Elämästä on tarkoitus nauttia, on se tapa mikä tahansa. Silloin ei voi toiselle sanoa, että se huoleton, nuoren elämä olisi edes mieluisa tapa.
Se, mitä elämä on opettanut minulle on, että en luule tietäväni toisten elämästä mitään. Koitan keskittyä omaani.
tarkoita että on enemmän elämänKOKEMUSTA. Kaksi eri asiaa. Ellet tätä eroa tajua, sinulla tuskin sitä on. Ja ei, en ole teiniäiti:) En edes teini.
10-20 vuodessa ehtii tapahtua ihmiselle paljon, ja se nimenomaan tuo sitä elämänkokemusta.
Se on tällä palstalla täysin sukupuuttoon kuollut, ei vain tässä ketjussa vaan myös muissa ketjuissa. Minä en enää edes jaksa teille todistella, miten onnellinen olen elämääni ja valintoihini, tiedän sen itse ja se riittää.
Ja tuohon elämänkokemukseen.. kyllä väitän olevani yhtä kokenut ja elämää nähnyt kuin moni 5-10 vuotta vanhempi mammanen täälläkin vaikka vuosia onkin vähemmän. Kyllä on elämä tuonut eteen jo ihan liikaakin näin pieneen ikään nähden ja ei todellakaan pelkkää hyvää, sen sanon!
26 taas...
että useammin teiniäiti on lastensuojelun asiakkaana ja tukitoimien piirissä. Ei silti tietenkään aina.
Minustakin on harmi, jos oma nuoruus jää elämättä. Minusta on tärkeää saada tehdä sitä mitä itse tahtoo, miettiä millainen minä olenkaan ja mistäs minä nyt oikein tykkäänkään ja kenenkäs kanssa alkaisin seurustelemaan ja mitä opiskelisin. Haluanko ehkä asua maalla vai kaupungissa, menisinkö tänään rannalle vai kirjastoon.
Ei sitä osaa varmaan kaivata jos ei tätä vaihetta ole saanut, mutta on se harmi tällaisesta oman vapaan nuoruuden kokeneesta ajatella että joku jää sitä paitsi.
ei kaikkea yksin jaksa, lapsi on yhtälailla miehenkin.
Jos vanhemmalla äidillä on vaikeuksia sopeutua vauvan tuomaan sitovuuteen, niin on kyllä nuoremmillakin! Varmasti yksilöstä kiinni.
Nuorena jaksaa ja sopeutuu, mutta ainakin itselläni on ollut vaikeuksia sopeutua siihen, että olen yksin päävastuussa lapsesta 24/7. Suoraan sanottuna, odotan innolla kun hän kasvaa, oppii puhumaan ja syömään itse:)
Nuoruuttani en ole saanut elää "vapaana", tulin äidiksi 18 -vuotiaana. Joskus käyn kyllä viihteellä ja jätän lapsen vanhemmilleni, siis neljä kertaa olen näin tehnyt ja lapsi on 10 kk vanha. Kun sitten menen hakemaan lastani, ajattelen, miten tyhjää elämä olisi ilman häntä.
Pääosin olen hoitanut lapsen itse. Tietenkin yhteiskunta elättää. ( minimiäippäraha) + toimeentulotuki silloin tällöin. Niistäkin menee veroa, muuten... En ehtinyt opiskella ammattia ennen raskaaksituloa, joten sori että joudutte nyt elättämään minut, jääkö teillä rahaa mihinkään muuhun ??:D