Miehelle tarjoutui tilaisuus päästä ulkomaille töihin(yrittäjäksi)

mutta varmaan eka ja toka luokkalaiset sopeutuu asumiseen..ja mitenkäs se koulunkäynti, voisko sitä suorittaa ainakin osaks sun avustuksella kotiopetuksena..

ootte ilmeisesti aika "kansainvälinen" perhe kun tollaseen ryhdytte, niin varmaan myös lapset ottaa muuton ennakkoluulottomasti!! :)

Lapsilla ei koulunkäynti kärsisi ja itselläni olisi tukiverkko ja tutut paikat.

Lapsilla ei koulunkäynti kärsisi ja itselläni olisi tukiverkko ja tutut paikat.

päässä, joten en usko että tuo muuttaisi tilannetta mihinkään sen suhteen.

ei muuta kun menoksi.



Tulevia oloja vaan kannattaa etukäteen opiskella.

Miten voi tarjoutua tilaisuus päästä ulkomaille yrittäjäksi? Ihmeellistä. ITseäni kyllä arveluttaisi todella paljon ryhtyä yrittäjäksi kulttuuriin, jota en ennestään tunne. Se olisi tuossa se suurin este.

jonka toimintasäännöt suunnilleen tunnet. Ja miksi ne muuten on jossain 900 kilsan päässä?



Repisit lapset ympyröistään elämään, jossa yrittäjä-isä olisi aina poissa, ja koko rumba olisi sinun harteillasi.

Miten voi tarjoutua tilaisuus päästä ulkomaille yrittäjäksi? Ihmeellistä. ITseäni kyllä arveluttaisi todella paljon ryhtyä yrittäjäksi kulttuuriin, jota en ennestään tunne. Se olisi tuossa se suurin este.

tuli eteen, ei sen ihmeemmästä ole kyse. t.ap

Yrittäjyys voi olla aika hankalaa, varsinkin, jos ei tunne maata ja sen tapoja, saati sitten jos ei oasaa kieltä. Jos olisi tarkoitus lähteä johonkin töihin, mikäs siinä. Mutta toi yrittäjyys... Voi elämä...

jonka toimintasäännöt suunnilleen tunnet. Ja miksi ne muuten on jossain 900 kilsan päässä?

Repisit lapset ympyröistään elämään, jossa yrittäjä-isä olisi aina poissa, ja koko rumba olisi sinun harteillasi.

toki täällä on ystäviä, mutta eipä niistä ole lastenhoitoapua ym haettu. Eikö palstalla ole ketään joka olisi asunut ulkomailla, en mä usko lapsille siitä traumoja tulevan, mutta kokemuksia olisi kiva saada kuulla. Ja sen verran veilä, että rumba on tähänkin asti ollut minun harteillani, koska mies reissaa työnsä puolesta todella paljon. t.ap

palkkaus olisi niin hyvä, että vanhinkin lapsi pääsisi vähintään 6 kertaa vuodessa näkemään muun perheen.

Me ollaan oltu tuossa vaiheessa kahdesti: Ekalla kerralla mies kieltäytyi tarjotusta hommasta, toisella kerralla jäin lasten kanssa Suomeen.



Tunnen paljon perheitä, joissa on arkea ja suurin syy siihen, että perhe ei viihdy on se, että mies painaa pitkää päivää, työläs arki jää yksinäiselle äidille ja lapset ikävöi kotiin.

Me ollaan oltu tuossa vaiheessa kahdesti: Ekalla kerralla mies kieltäytyi tarjotusta hommasta, toisella kerralla jäin lasten kanssa Suomeen.

Tunnen paljon perheitä, joissa on arkea ja suurin syy siihen, että perhe ei viihdy on se, että mies painaa pitkää päivää, työläs arki jää yksinäiselle äidille ja lapset ikävöi kotiin.

En usko että meidän kohdalla olisi järkevää muun perheen jäädä Suomeen, vaan jos mies homman ottaa niin sitten lähden myös minä ja pienimmät lapset. t.ap

asua, itse lähtisin oitis ulkomaille hommiin jos paikka tulisi!

vanhimmainenkin, kaikki lapset kävivät koulua sitten menestyksekkäästi kohdemaassa. Meillä etuna oli, että muutimme maahan, jonka kieltä kaikki jo osasivat. Kauanko olisitte? Onhan tuo hieno tilaisuus koko perheelle.

Ei sen tukiverkon tarvitse olla ilmainen.



Miksi ajattelet noin? Siis onko se vain mutu vai mikä?



Ulkomailla on rankkaa olla kotirouvana. Kaikki systeemit on outoja, ketään ei tunne, mitään ei osaa, kieli ja kulttuuri on oudot jne. Siis tämä on ihan totuus, ei mitään pelottelua.

Ei sen tukiverkon tarvitse olla ilmainen.

Miksi ajattelet noin? Siis onko se vain mutu vai mikä?

Ulkomailla on rankkaa olla kotirouvana. Kaikki systeemit on outoja, ketään ei tunne, mitään ei osaa, kieli ja kulttuuri on oudot jne. Siis tämä on ihan totuus, ei mitään pelottelua.

mitään sen kummempia tukiverkkoja, niin mihin se nyt muuttuisi kun lapsetkin ovat jo kuitenkin koululaisia? Olen itse asunut ulkomailla muutaman vuoden ja vaikka en maan kieltä osannut, niin englannilla pärjäsi hienosti. Ja kuk on sanonut että jäisin kotirouvaksi? Varmaan alkuun joo, mutta kyllä mullakin on tarkoitus jossain vaiheessa työllistyä ja ottaa hyöty irti ulkomailla työskentelystä, jos tuo muutto toteutuu.

t.ap

meillä esikoisen ensireaktio oli, että hänen elämänsä on lopussa kun jää koulu, poikakaveri, ystävät ja harrastukset, mutta sitten hän alkoi nähdä myös muuton hyvät puolet, ja kun osoittautui, etteivät ne kaverit ja poikakaverikaan mihinkään unohtuneet, meidän parin vuoden ulkomaankomennus oli hieno kokemus.

Toki jos jo lähtökohtaisesti olisi niin, että kotivanhempi asennoituisi kielteisesti, epäonnistumisen riski on suuri. Ihmetyttää, miksi tähänkin ketjuun on niin moni vastannut, että ei kannata lähteä.

toki täällä on ystäviä, mutta eipä niistä ole lastenhoitoapua ym haettu. Eikö palstalla ole ketään joka olisi asunut ulkomailla, en mä usko lapsille siitä traumoja tulevan, mutta kokemuksia olisi kiva saada kuulla. Ja sen verran veilä, että rumba on tähänkin asti ollut minun harteillani, koska mies reissaa työnsä puolesta todella paljon. t.ap

Ymmärrät kai kuitenkin mitä tar-koi-tin.



Miksi kyselet ylipäätään täällä, kun olet jo asian päättänyt??

Ymmärrät kai kuitenkin mitä tar-koi-tin.

Miksi kyselet ylipäätään täällä, kun olet jo asian päättänyt??

lasten kanssa asunut. Ja olen sen päättänyt, että jos mies tuon homman ottaa, niin sitten lähden mukaan.

ja lukea kirjoja aiheesta jne.



Ja vaikka kuinka aikoisi mennä töihin tms. ei sekään välttämättä ole vieraassa kulttuurissa niin yksinkertaista.



Tai koululaisten äitinä ei välttämättä voikaan mennä töihin, kun koulusysteemi perustuu kotiäiteihin.



Pienten lasten kanssa tilanne on eri asia, mutta kolmen koululaisen kanssa kyllä miettisin pitkään ja hartaasti. Ellei sitten pane lapsiaan jo valmiiksi kouluun, jossa muutkin asuu välillä ulkomailla.