Lue keskustelun säännöt.
Hemmetti, mulla alkaa meneen hermo tuohon koulun touhuun.
25.05.2010 |
Yhden lapsen liiksanumero tippui kympistä kasiin ihan ilman syytä.
Toine joutuu joka päivä välitunnit jälkkäriin kun vei huuliharpun kouluun ja kaverinsa soitti sitä kun huuliharppufobiainen poika oli paikalla. Huuliharppu vietiin ja molemmat pojat tosiaan joka päivä välkät jälkkäriä.
Kommentit (63)
Oli aivan yhdentekevää mitä muuten osasi.
Vihasin koululiikuntaa yli kaiken, mutta se ei onneksi onnistunut tappamaan innostustani ja vapaa-ajan liikuntaharrastuksiani, vaikka numero oli aina 7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löytyy netistä.
t. ope
ps. en lukenut kaikkia aiempia vastauksia jos joku tämän jo kertoi...
peruskoulu on muuttunut paljon niistä ajoista (ja kyllä, aina varmasti edelleenkin tulee joskus vastaan joku osaamaton ja alalle sopimaton opettaja, niinhän se on kaikilla aloilla).
Ja totta ihmeessä numero laskee jos oppilas ei osallistu - oli syynä sitten onnettomuus tai ei. Olisi aika kummallista säilyttää numero ennallaan tuossa tilanteessa, aika kummallista että joku aikuinen niin ajattelee.
Liikunnannumerosta vielä sitä mietin että jos lapsi ei yksinkertaisesti pidä liikunnasta, mutta osallistuu aina niin eikö sillon pitäisi kumminkin olla se 10!! Kaikki eivät pidä kaikesta ja minusta yrittäminen pitäisi palkita. Vähän sama kun esim. käsitöissä jos teet kaiken oikein muttet pidä kumminkaan käsitöistä niin saat 19-0 numeroksi. LIikunnassa pitäisi olla sama, jos lapsi ei ole liikunnallinen ja vihaa liikuntaa niin jos hän kumminkin osallistuu ja yrittää kaikkea niin numeron pitäisi olla kiitettävä!
mut tulee tunnille ja yrittää niin eihän siitäkään kiitettävää saa. Miksi sitten liikunnasta pitäisi antaa.
Yhden lapsen liiksanumero tippui kympistä kasiin ihan ilman syytä. Toine joutuu joka päivä välitunnit jälkkäriin kun vei huuliharpun kouluun ja kaverinsa soitti sitä kun huuliharppufobiainen poika oli paikalla. Huuliharppu vietiin ja molemmat pojat tosiaan joka päivä välkät jälkkäriä.
Siitäkö, että lapsesi sanoi niin?
Tuo jälkimmäinen tapaus kuulostaa kiusaamisesta. Tarkoituksellisesti soitetaan huuliharppua just se fobiaisen lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IHan sairasta.
Kyllä minusta niin liikunnasta kuin kuvaamataidosta pitää saada 10 JOS:
oppilas/lapsi osallistuu aina innokkaasti
YRITTÄÄ PARHAANSA
Keskittyy ja kuuntelee
on tarvittavat välineet mukana!
Tämä on kympin suoritus minusta.. Ei se että olet vittu viimeisen päälle taiteilija ja osaat piirtätä saatana kaiken tiptop tai olet joku vitun telinevoimistelutähti liikuntatunneilla. RIITTÄÄ KUN TEKEE KAIKKENSA NIIN PITÄISI SAADA 10!
miten voit opettaa lapselle että se riittää kun tekee parhaansa jos se ei pädekään sitten koulussa!
Lapsethan on erilaisia kropiltaan ja jotkut nyt on vaan urheilullisempia kuin toiset. Mä sain aina liikunnasta 6-7 vaikka AINA osallistuin, pidin liikunnasta, mutta olin ehkä muita kömpelömpi! Ja sitten nämä jotka ovat vaan urheilullisempia saivat 9-10. Eikö yrittämisestä pitäisi palkita ja siitä että kumminkin osallistuu aina ja on innokas.. Tekis mieli joskus käydä kysymässä vielä siltä akalta että miksi mun numero oli tuollainen.. Siksikö että olin pullea lapsi!
Samaa pätee kaikkiin niihin aineisiin, joita ei voi mitata konkreettisesti. Kuten käsityöt, kuvaamataito, musiikki. Lapset on niin eritasoisia koulun aloittaessaan. Piätisi verrata vaan omaan kehittymiseen, ja vaikka jättää se numero antamatta! Tietoaineissa taas kutakuinkin ovat samalla viivalla, se osaako esim. lukea koulun aloittaessaan, ei enää topulla merkkaa mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen vuosien varrella oppinut varsinkin tuon keskimmäisen sählärimme kanssa, nyt 15v poika. AINA selvitän mitä oikeasti on tapahtunut, joko koulusta tai joltakulta muulta paikalla olleelta. Lapsi kertoo vain osan totuudesta, tai kertoo asian siten kuin hän sen itse kokee. Joku toinen kertoo toisella tavalla, yleensä se totuus löytyy sieltä jostain puolitiestä.
Samoin välillä tietoa joutuu lypsämään ja lypsämään kyselemällä yksityiskohtaisesti mitä tapahtui, mitä joku teki ensin ja mitä poika teki itse sen jälkeen ja miten tilanne siitä jatkui.
Tässäkin asiassa kehotan alkuperäistä kirjoittajaa ottamaan yhteyttä suoraan kouluun ja selvittämään mistä oikeasti on kyse molemmissa asioissa.
Eihän muistakaan aineista saa 10 vaan osallistumalla 10 edestä, eihän ? Joku tekee tänä päivänäkin ehkä kaikkensa, mutta kun ei osaa niin ei osaa.
IHan sairasta. Kyllä minusta niin liikunnasta kuin kuvaamataidosta pitää saada 10 JOS: oppilas/lapsi osallistuu aina innokkaasti YRITTÄÄ PARHAANSA Keskittyy ja kuuntelee on tarvittavat välineet mukana! Tämä on kympin suoritus minusta.. Ei se että olet vittu viimeisen päälle taiteilija ja osaat piirtätä saatana kaiken tiptop tai olet joku vitun telinevoimistelutähti liikuntatunneilla. RIITTÄÄ KUN TEKEE KAIKKENSA NIIN PITÄISI SAADA 10! miten voit opettaa lapselle että se riittää kun tekee parhaansa jos se ei pädekään sitten koulussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoilla perusteilla aikuisenkin palkkaa täytyisi laskea sairasloman aikana.8ei ole työssä pitämässä yllä ammattitaitoaan-ammattitaito laskee-huonompi palkka) Palkan korotusta voisi yrittää sitten vuoden kuluttua kun on palannut lomalta töihin.
Ilmeisesti on tark saada lapset puolikuntoisena liikkumaa(hidastaa paranemista)
Liikuntavastaisuus ei todellakaan tule meiltä kotoa. Tokikaan kovin kilpailuviettisiä ei olla, mutta harrastamme paljon eri lajeja.
IHan sairasta. Kyllä minusta niin liikunnasta kuin kuvaamataidosta pitää saada 10 JOS: oppilas/lapsi osallistuu aina innokkaasti YRITTÄÄ PARHAANSA Keskittyy ja kuuntelee on tarvittavat välineet mukana! Tämä on kympin suoritus minusta.. Ei se että olet vittu viimeisen päälle taiteilija ja osaat piirtätä saatana kaiken tiptop tai olet joku vitun telinevoimistelutähti liikuntatunneilla. RIITTÄÄ KUN TEKEE KAIKKENSA NIIN PITÄISI SAADA 10! miten voit opettaa lapselle että se riittää kun tekee parhaansa jos se ei pädekään sitten koulussa!
ja röhönauru päälle! Joo-o, itsekin yritin kyllä aikoinaan parhaani koulun kässätunnilla ja sain neulottua napin nurinperin ym. muuta mukavaa. Joten on se niin väärin, että sain arvosanaksi 7. Mutta hei: ELÄMÄ on!
Annetaan vaan kaikille kaikista aineista kymppejä, niin johan ne arvosanat kärsii melkoisen inflaation... eli mitäpä väliä sitten koko arvosanoilla yleensä on? Vaihtoehtona mielummin, että luovutaan koko arvostelusta ns. näitten taitoaineiden kanssa ja siirrytään pelkkään palautteeseen, jossa voidaan huomioida myös se edistyminen kunkin oman lähtötason mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululiikunnan pitäisi olla lasta kannustavaa ja rentoa liikkumista, tosin LIIKUNTAA.
6 siitä että seisoo liikunnassa, eikä yritä, valittaa joka asiasta tms..
7 siitä että osallistuu kohtuu hyvin, mutta taidot ja osallistuminen eivät riitä.
8 perustaidot kohdallaan, ei tarvitse olla kauhean hyvä mutta yrittää paljon.
9 siitä että taitoa ja innostusta löytyy, paljon.
10 vasta siitä että hallitsee liikunnan todella hyvin, siinä tarvitaan paljon taitoa ja aktiivisuutta liikunnassa. Tunnen liikunnan opettajan joka ei ole antanut kuin pari 10 uransa aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on paras tai muutaman parhaan joukossa.
parhaansa, vaan parhaimmalle piirtäjälle. Kuten lapseni. 2 x 10, kun myös valinnaisesta saa kympin. Hyvä piirtäjä ja tulee varmaan jotenkin näkymään ammatissa, lisäksi piti olla tietty määrä töitä tehtynä.
perustuu opetussuunnitelmaan, jossa on kriteerit esim. hyvälle osaamiselle (8). Arviointi ei siis saisi olla kiinni opettajasta vaan sen pitäisi olla juurikin vertailukelpoista.
Arviointi on muuttunut paljon meidän aikuisten omista kouluajoista, jolloin esim. käyttäytymisestä annettiin melkein kaikille 10. Numero 8 on nimensä mukaisesti hyvä ja sen saamiseksi on jo aika kovat kriteerit. Numero 9 on jo todella hyvä ja kymppiä ei saakaan kovin usein, vaikkakin se on saavutettavissa.
Valitettavasti osa opettajista toteuttaa arvioinnin vanhan tyylin mukaisesti eikä nykyisten ohjeiden mukaisesti.
Kaikkia joita mietityttää tuo arvointi, suosittelen lukemaan kuntanne nettisivuilla ops:in eli opetussuunnitelman tai pyytämään sen koululla nähtäväksi.
Kahdeksan on hyvä numero, jonka saamisesta voi olla ylpeämpi kuin mitä meidän kouluaikoina. Kovasti on kyllä saanut hommat 'mennä puihin' jos sama opettaja on antanut ensin kympin ja seuraavalla kerralla kasin. Kannattaa pyytää perustelut!
kympistä kasiin lapsen fyysisen vamman takia. Vamma johon lapsi on täysin syytön. Lapsi tekee täysillä se minkä vammaltaan pystyy. Jo sen pitäisi oikeuttaa saamaan edelleen se kymppi. Liikunnassa ei ilmeisesti ole mukautettua oppimäärää kuten matematiikassa voi olla.
tarkoittaa seuraavaa: Erityisopetuksen oppilaalle voidaan opettaa yksi tai useampi oppiaine yksilöllistettynä oppimääränä, jolloin poiketaan yleisopetuksen oppimäärästä.Oppimäärä on tällöin suppeampi tai sopivin tavoin räätälöity. Opetuksen yksilöllistäminen edellyttää erityisopetussiirtopäätöstä.
se tarkoittaa sitä, että sitä opetuskokonaisuutta ei lapsi hallitse tai ei ole kyennyt sitä opettajalle näyttämään. Yläasteella se tarkoittaa hylättyä ja uusintaa. Jos lapsi ei ole voinut osallistua yhdellekään liikuntatunnille, olisi aivan järkevää ja kohtuullista, että hän olisi voinut myöhemmin suorittaa joitakin kokonaisuuksia (esim. juoksu, pituushyppy jne.) ja sillä tavalla osoittaa opettajalle, että edelleen hallitsee hyvin nämä asiat ja saada sitten numeroksi saman kuin ennenkin. Ilman näitä näyttöjä on opettaja vastuuton, jos antaa edelleen saman numeron ilman mitään näyttöä. Toisaalta ei mielestäni ole kovinkaan perusteltua pudottaa numeroa mielivaltaisesti, jos sitä näyttöä ei todellakaan ole.
Vasta nyt aikuisiällä olen löytänyt liikunnan uudelleen. Sitä ennen olin täysin vakuuttunut olevani täysin paska kaikissa lajeissa, kuten koulussa minulle oltiin opetettu.
Onneksi oma 7 v poika on ainakin vielä todella innokas liikkuja. Yritän kannustaa ja sanoa, että paras ei tarvitse olla, tarkeintä on pitää vaan hauskaa ja liikkua.