Hemmetti, mulla alkaa meneen hermo tuohon koulun touhuun.

mutta opettaja on tuossa arvostelun suhteen aika voimaton, opettajaa sitovat arvioinnin perusteet. 8 on hyvä arvosana ja siihen tarvitaan jo hyvän asenteen lisäksi myös hyvät taidot. Olisi myös epäreilua muita oppilaita kohtaan, jos yksi saisi arvostelussa erikoiskohtelua.

Sinänsä ymmärrän numeron tiputtamisen, mutta ehkä olisi voinut tiputtaa vain yhden numeron.

Kehua toki pitäisi.

kyllä. Mutta koulu pystyy erinomaisesti tappamaan innostuksen. Kun lapsi ei osaakaan juosta, hyppiä, jumpata tms. opettajan mielestä tarpeeksi hyvin saadakseen seiskaa parempaa numeroa. Vaikka lapsi on pienestä pitäen rakastanut kaikenlaista liikuntaa. Ja osallistunut koulussa innolla kaikkeen. Opettaja sanoo, että kyllähän se Iita osallistuu ja on innokas, mutta kun ei ne taidot edellytä parempaa numeroa.

kuvaamataidossa ja musiikissakin antaa kaikille kymppi, jos ne vaan yrittää? Vaikka toinen osaisi piirtää kuin Rembrandt, niin sen kaverillekin vaan kymppi, koska se kuitenkin yritti saada aikaan kuvan puusta ja linnusta.

kuvaamataidossa ja musiikissakin antaa kaikille kymppi, jos ne vaan yrittää? Vaikka toinen osaisi piirtää kuin Rembrandt, niin sen kaverillekin vaan kymppi, koska se kuitenkin yritti saada aikaan kuvan puusta ja linnusta.

se osaaminen. Numero tulee suoraviivaisesti siitä, kuinka hyvän tuloksen saat kilpailusta. Eräs esimerkki, miksi oppilaan liikkanumero tipahti. Venäytti nivelsiteet ja joutui pitämään viikon kipsiä ja nilkan kuntoutus kesti parisen kuukautta. Sinä aikana osallistui liikkatunneille, mutta ei jaksanut 6km hiihtolenkkiä, koska nilkka turposi uudelleen. Samoin juoksukisassa jäi viimeiseksi, koska löysä nilkka rassasi vielä. Numero tippui ja perusteluna, että ei ole tehnyt liikuntatunnilla mitään. Oppilaan nykyinen motivaatio liikuntatunnilla totaalinen nolla.

Miten olisi juokseminen, hiihtäminen, luisteleminen? Eivät ikävä kyllä ole itsestäänselvyyksiä tänä päivänä. Äkkiseltään tulee mieleen myös oman kehon hallinta, lihaskuntoliikkeet, erilaiset pallopelit jne. Kyllä itse miellän, että osaaminen liittyy mm. näihin.

Ei ihme, että lapset/nuoret eivät liiku tarpeeksi kun heitä ei kannusteta.

osallistumaan täysipainoisesti liikuntaan? 2 kuukautta on pitkä aika yhden lukukauden aikana (melkein puolet) joten jos lähes puolet lukukaudesta on toipilas niin se ikävä kyllä näkyy liikuntanumerossa. Sinänsä tuo "ei tehnyt mitään" on aika ikävästi sanottu.

Mutta eikö oppilas sitten itse ymmärtänyt, että loukkaantuminen ja vajaa osallistuminen saattaa väliaikaisesti vaikuttaa numeroon?

muuten nicopetterille tulee paha mieli kun nicopetteri kuitenkin yritti. Nih.

ei ole tosiaan ihan haka urheilussa, mutta minusta sekin on väärin, että hän, joka parhaansa aina yrittää, mutta ei vaan ole mikään urheilullinen tyyppi saa sit kutosen, vaikka mitä tekis.



Nimim. "ikuiset traumat koululiikunnasta"

ei ole tosiaan ihan haka urheilussa, mutta minusta sekin on väärin, että hän, joka parhaansa aina yrittää, mutta ei vaan ole mikään urheilullinen tyyppi saa sit kutosen, vaikka mitä tekis. Nimim. "ikuiset traumat koululiikunnasta"

Opettajaa nyt kuitenkin sattuu ohjaamaan opetussuunnitelma. Tietyn ikäisten on hallittava tiettyjä taitoja, mieli saada kiitettävä. Asenteella voi sitten ratkaista kahden numeron välissä empivän opettajan kannan. Puoleen tai toiseen.

minunkin poikani on alannut pelkäämään koulun liikuntatunteja ja inhoamaan liikuntaa. Kömpelö on eikä ole mikään langan laiha tai liikunnallinenkaan. Kuitenkin on voittanut kahdessa eri lajissa kaupungimme mestaruuden.

Koulun tunneilla ei saisi olla niin paljoa kilpailua. Liikunnan pitäisi olla hauskaa ja innostavaa ei nolaavaa ja huonommuuden tunnetta kasvattavaa.

Toisen lapseni liikunta numero laskettiin automaattisesti kun oli koko lukukauden lääkärin määräämällä sairauslomalla. Lapsi todella innokas ja taitava liikkuja. Onnettomuudelle lapsi ei voinut mitään. Eikä se edes ollut lapsen syy.

minunkin poikani on alannut pelkäämään koulun liikuntatunteja ja inhoamaan liikuntaa. Kömpelö on eikä ole mikään langan laiha tai liikunnallinenkaan. Kuitenkin on voittanut kahdessa eri lajissa kaupungimme mestaruuden. Koulun tunneilla ei saisi olla niin paljoa kilpailua. Liikunnan pitäisi olla hauskaa ja innostavaa ei nolaavaa ja huonommuuden tunnetta kasvattavaa. Toisen lapseni liikunta numero laskettiin automaattisesti kun oli koko lukukauden lääkärin määräämällä sairauslomalla. Lapsi todella innokas ja taitava liikkuja. Onnettomuudelle lapsi ei voinut mitään. Eikä se edes ollut lapsen syy.

liikuntamotivaatio katoaa ainoastaan niiden liikuntatuntien kannustamattomuuden tms. vuoksi. Kyseessä on kuitenkin vain 2 h/vko.



Edellä oleva vertaus käsityön ja kuviksen numeroihin on osuva. Taidankin alkaa narista siitä koska poikani yrittää ja yrittää, mutta kuvis- ja kässänumerot eivät vain nouse. Hän siis on liikunnallinen, mutta aivan tumpelo käsitöissä ja kuvaamataidossa.

minunkin poikani on alannut pelkäämään koulun liikuntatunteja ja inhoamaan liikuntaa. Kömpelö on eikä ole mikään langan laiha tai liikunnallinenkaan. Kuitenkin on voittanut kahdessa eri lajissa kaupungimme mestaruuden. Koulun tunneilla ei saisi olla niin paljoa kilpailua. Liikunnan pitäisi olla hauskaa ja innostavaa ei nolaavaa ja huonommuuden tunnetta kasvattavaa. Toisen lapseni liikunta numero laskettiin automaattisesti kun oli koko lukukauden lääkärin määräämällä sairauslomalla. Lapsi todella innokas ja taitava liikkuja. Onnettomuudelle lapsi ei voinut mitään. Eikä se edes ollut lapsen syy.

Jos oppilas ei pysty osallistumaan opetukseen/tunneille niin tottakai se numero laskee, tuohan on itsestäänselvyys. Lapsi varmasti itsekin tajusi asian, samoin te vanhemmat?

ai että pitää tulla kiitettävä nro jos on tunnilla vaikka on taitamaton liikunnassa??? what?? Miksi mä en saanut matikasta kiitettävää kun olin kaikilla tunneilla ja tein läksyt vaikka en tajunnut aiheesta mitään...

eihän kaikilla lapsilla ole samanlaiset valmiudet esim. matematiikan osaamiseen, ei saa kymppiä tai edes ysiä vaikka miten yrittäisi. Pitäisikö silti antaa ysi tai kymppi siitä yrityksestä, jos kokeissa on aina seiska? Mun mielestä kasi on liikunnassa sellainen numero, että sen voi saada, vaikka ei olisi kovin taitava, jos vain yrittää kovasti. Mutta kiitettäviä ei pelkästä yrityksestä pitäisi antaa, eihän se ole oikein niitä taitavia liikkujiakaan kohtaan, ja kasi on ihan hyvä numero.

ai että pitää tulla kiitettävä nro jos on tunnilla vaikka on taitamaton liikunnassa??? what?? Miksi mä en saanut matikasta kiitettävää kun olin kaikilla tunneilla ja tein läksyt vaikka en tajunnut aiheesta mitään...

kaikesta sitä viitsiikin traumatisoida, kun ei tullutkaan kymppiä :(

liikuntamotivaatio katoaa ainoastaan niiden liikuntatuntien kannustamattomuuden tms. vuoksi. Kyseessä on kuitenkin vain 2 h/vko. Edellä oleva vertaus käsityön ja kuviksen numeroihin on osuva. Taidankin alkaa narista siitä koska poikani yrittää ja yrittää, mutta kuvis- ja kässänumerot eivät vain nouse. Hän siis on liikunnallinen, mutta aivan tumpelo käsitöissä ja kuvaamataidossa.

Kyllä vika on muualla kuin koulun liikuntatunneissa, ehkä enemmän olisi aihetta katsoa peiliin siellä kotona?

Yhden lapsen liiksanumero tippui kympistä kasiin ihan ilman syytä.

Lapsesi tietenkin sanoo, että ilman syytä. Mutta opettajalla on pakko olla perusteet.

t. ope

kommentoisin, että ei ne liikuntataidot tai hyvä kuntokaan aina ole syntymälahjoja, vaan kyllä lapsi on niiden eteen tehnyt töitä jo useita vuosia.

jaettava jollakin tavalla käyrälle, jossa huonoja on vähän, keskitasolla paljon ja erinomaisia on taas vähän.

Siksi opettaja ei voi liikunnassakaan antaa kaikille kymppiä, vaikka kaikki yrittäisivätkin parhaansa. Oppilaat on saatava skaalalle.

mutta opettaja on tuossa arvostelun suhteen aika voimaton, opettajaa sitovat arvioinnin perusteet. 8 on hyvä arvosana ja siihen tarvitaan jo hyvän asenteen lisäksi myös hyvät taidot. Olisi myös epäreilua muita oppilaita kohtaan, jos yksi saisi arvostelussa erikoiskohtelua. Sinänsä ymmärrän numeron tiputtamisen, mutta ehkä olisi voinut tiputtaa vain yhden numeron. Kehua toki pitäisi.

tiputuksen perusteeksi riittää se, että on nilkan kuntoutus meneillään, eikä pysty täysipainoisesti tunnilla tekemään.

Samoin kuin teillä, että on ollut onnettomuudessa.

Omalla kohdalla olin myös huono koululiikunnassa. Pituuskasvu ja jäykät nivelet sai sen aikaiseksi. Paljon opettajan sallimaa kiusaamista, joten inhosin liikuntaa vielä enemmän. Lisäksi vanhemmat eivät ostaneet liikuntavälineitä kouluun kun ei ollut rahaa. Opettaja ei uskonut vaan väitti minua uppiniskaiseksi ja en muka viitsi tuoda välineitä. Niitä ei vain minulla ollut.

Aikuisena olen silti ainoa, joka kilpaurheilee senkin luokan tytöistä. Muut ovat ihan perinteisiä sohvaperunoita, jopa ne hyvätkin liikkujat. Mutta kun pääsin koulusta, löysin oman lajini ja kannustavan ohjaajan ja huomasinkin, että liikunta on juuri minun lajini.

Koululiikunta todella tappaa tavallisten, kömpelöiden lasten liikuntaunnostuksen.

minunkin poikani on alannut pelkäämään koulun liikuntatunteja ja inhoamaan liikuntaa. Kömpelö on eikä ole mikään langan laiha tai liikunnallinenkaan. Kuitenkin on voittanut kahdessa eri lajissa kaupungimme mestaruuden.

Koulun tunneilla ei saisi olla niin paljoa kilpailua. Liikunnan pitäisi olla hauskaa ja innostavaa ei nolaavaa ja huonommuuden tunnetta kasvattavaa.

Toisen lapseni liikunta numero laskettiin automaattisesti kun oli koko lukukauden lääkärin määräämällä sairauslomalla. Lapsi todella innokas ja taitava liikkuja. Onnettomuudelle lapsi ei voinut mitään. Eikä se edes ollut lapsen syy.