Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eih, raskaana eikä abortti enää mahdollinen... Kokemuksia adoptiosta?
25.05.2010 |
Minä sain vähän aikaa sitten täysin yllättäen tietää olevani raskaana. Menkat tuli ihan normaalisti eikä ollut muutenkaan minkäänlaisia raskausoireita, joita on aiemmissa ollut ihan alusta asti. Lisäksi miehelleni on tehty vasektomia, joten tuonkaan takia edes osannut epäillä raskautta. Menin kuitenkin lääkäriin kun tunsin vauvan liikkeet, sillon en kyllä vielä tiennyt, että se oli vauva joka liikkui.
Meillä on neljä lasta emmekä enempää halunneet, koska kaikkien neljän kanssa on vauva-aika ollut todella raskas, mm. valvottu ensimmäiset kuukaudet.
Tällä hetkellä elämäntilanteemme on sellainen, ettei tähän kyllä haluaisi vauvan syntyvän. Siksi olemme vakavasti harkinneet adoptiota, vaikka se vauvasta luopuminenkin tuntuu vaikealta. Se olisi kuitenkin vauvalle parempi.
Onko täällä kenelläkään kokemusta adoptiosta, siis että olisi antanut lapsensa adoptioon?
Kommentit (141)
Sinänsä en usko, että loppujen lopuksi teillä niin kamala ero on sillä, onko lapsia neljä vai viisi.
Se on myös lastesi asia - miltä tuntuu, kun yksi heistä ei kelpaakaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en voisi kuvitellakaan antavani vauvaa adoptioon, kun on jo neljä ennestään.
Mitä ne lapset siitä ajattelee? Pystyykö ikinä tajuamaan? Ja mikä syyllisyys itselle jää?
Oi paha, tsemppiä teille aivan tajuttomasti!
iltasanomissa tai iltalehdessä oli juttua aiheesta...
mutta kummitätini antoi vauvansa pois painostettuna ja katui sitä koko ikänsä. Aikuisiällä oli paljonkin tekemisissä poikansa kanssa ja poika mm. järjesti tädin hautajaiset. Välit olivat siitä huolimatta aika arat ja vaikeat.
Kehottaisin miettimään todella tarkkaan. Hänen myöhempi ja aika kipeää tekevä kysymyksensä teille tulee olemaan: Miksi nuo sisarukseni saivat kasvaa perheessä, mutta minä en?
Katso Kadonneen jäljillä-uusintoja ja mieti vielä kerran.
Sinänsä en usko, että loppujen lopuksi teillä niin kamala ero on sillä, onko lapsia neljä vai viisi.
Se on myös lastesi asia - miltä tuntuu, kun yksi heistä ei kelpaakaan jne.
vaan se, että muu elämäntilanteemme on sellainen, että jos tähän vielä vauva tulisi niin hän oikeasti kärsisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä en usko, että loppujen lopuksi teillä niin kamala ero on sillä, onko lapsia neljä vai viisi. Se on myös lastesi asia - miltä tuntuu, kun yksi heistä ei kelpaakaan jne.
vaan se, että muu elämäntilanteemme on sellainen, että jos tähän vielä vauva tulisi niin hän oikeasti kärsisi. ap
vai kärsisikö olemassa olevat lapset ja/tai vanhemmat?
tilanteestamme. Mutta poden jo huonoa omaatuntoa siitä, etten voi olla olemassa olevien lasten kanssa niin paljon kun haluaisin, isommat lapsemme eivät ole enää ihan pieniä. Jos meille tulisi vielä vauva niin hänet hoitaisi käytännössä lastenhoitaja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvan hoitamiseen?
Minä kyllä neuvottelisin suoraan heidän kanssaan ja ottaisin mukaan päätöksentekoon.
niin sinun pitää saada adoptioneuvontaa, eli yhteys sosiaalivirastoon. Kummankin vanhemman pitää suostua, ja viralliset paperit voitte allekirjoittaa vasta kun vauva on 8 viikkoa.
Kotiin ei oo pakko ottaa siksi 2 kk:ksi, vaan on olemassa sijaiskoteja, joissa adoptioon menevä vauva voi sen 2 kk saada hoitoa ja hoivaa ennen kuin adoptioperhe saa tiedon, tutustuu vauvaan ja hakee hänet kotiin.
Tuo 8 viikkoa on siksi, jos päätös käykin kaduttamaan syntymän jälkeen.
Adoptio on loppuelämän asia, mutta lapsi saa biovanhemmistaan ne tiedot halutessaan kun on 18 v.
Tsemppiä, päätit mitä hyvänsä.
T: adoption kautta 2 lasta saanut (ulkomailta, koska kotimaan lapsia on aika vähän adoptioon tulossa). Silti toivon että adoptioon ei sinunkaan olisi ihan pakko mennä. Ei se ole niille adioptoiduille lapsillekaan helppo hyväksyä. Mutta jos on, saat kyllä tukea ja toivottavasti päätös ei jää sinulle liian traumaattiseksi asiaksi kummittelemaan koko elämäksi, vaan saat rauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteestamme. Mutta poden jo huonoa omaatuntoa siitä, etten voi olla olemassa olevien lasten kanssa niin paljon kun haluaisin, isommat lapsemme eivät ole enää ihan pieniä. Jos meille tulisi vielä vauva niin hänet hoitaisi käytännössä lastenhoitaja.
ap
Ja tuntea oman oikean perheensä. Kauheata ois aatella, et isompana kuulisin, et mulla onkin neljä sisarusta jossain ja mut on annettu adoptioon. Miettisin vain, miksi en kelvannut...
Äiti piti toisen lapsen.
Isäni sai sitten pitkän taistelun jälkeen lapsen itselleen ja velipuoli varttui meidän kanssamme.
Ikuinen trauma häneen siitä jäi - ja sisarusten välit se rikkoi. Toinen kelpasi äidille, toinen ei.
Eli miettisin kyllä ihan viimeisenä vaihtoehtona! Suomessa nyt sentään saa apua yhteiskunnaltakin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suositellaan että kerrotaan jo aiemmin kuin vanhempana. Eli meilläkin kummakin lapset tietävät taustansa yksityiskohdat hyvin, ovat 6 ja 4 v. Ei se silti helppoa ole. Ja vaikka ei olisi sisarustakaan niin adoptiolapsi miettii, miksi bioäiti antoi hänet pois.
- tuo adoptioäiti
tilanteestamme. Mutta poden jo huonoa omaatuntoa siitä, etten voi olla olemassa olevien lasten kanssa niin paljon kun haluaisin, isommat lapsemme eivät ole enää ihan pieniä. Jos meille tulisi vielä vauva niin hänet hoitaisi käytännössä lastenhoitaja.
ap
Ja tuntea oman oikean perheensä. Kauheata ois aatella, et isompana kuulisin, et mulla onkin neljä sisarusta jossain ja mut on annettu adoptioon. Miettisin vain, miksi en kelvannut...
yhdestä kotimaisesta adoptiosta, ovat tosiaan melko harvinaisia. Tässä tapauksessa äiti ei halunnut nähdä lastaan syntymän jälkeen ollenkaan ja lapsi odotteli adoptiota lastenkodissa. Näin teidänkin olisi hyvä toimia jos olette ehdottoman varmoja, että adoptio on ainoa oikea vaihtoehto. En usko, että pystyt antamaan vauvaasi adoptioon hänet nähtyään tai hoidettuasi häntä n.8 viikon ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain esikoinen on sen ikäinen, että voisi hoitaa vauvaa, muttei ilman aikuista hänkään. Isommat ovat kohta 10v, 6v, 4v ja 2v.
ap
vauvan hoitamiseen?
Minä kyllä neuvottelisin suoraan heidän kanssaan ja ottaisin mukaan päätöksentekoon.
tilanteestamme. Mutta poden jo huonoa omaatuntoa siitä, etten voi olla olemassa olevien lasten kanssa niin paljon kun haluaisin, isommat lapsemme eivät ole enää ihan pieniä. Jos meille tulisi vielä vauva niin hänet hoitaisi käytännössä lastenhoitaja.
ap
Ai sä oot joku ura-äippä..työ menee lapsien edelle:(
tilanteestamme. Mutta poden jo huonoa omaatuntoa siitä, etten voi olla olemassa olevien lasten kanssa niin paljon kun haluaisin, isommat lapsemme eivät ole enää ihan pieniä. Jos meille tulisi vielä vauva niin hänet hoitaisi käytännössä lastenhoitaja.
ap
Ei ole kyse urastani, olisikin noin yksinkertainen ja helppo syy... -ap
Ai sä oot joku ura-äippä..työ menee lapsien edelle:(
tilanteestamme. Mutta poden jo huonoa omaatuntoa siitä, etten voi olla olemassa olevien lasten kanssa niin paljon kun haluaisin, isommat lapsemme eivät ole enää ihan pieniä. Jos meille tulisi vielä vauva niin hänet hoitaisi käytännössä lastenhoitaja.
ap
Minäkin ajattelen niin että jos ei isommillakaan lapsilla ole teillä hätää, niin miksi sillä pienimmällä olisi vaikeaa olla teillä?
ap-äidillä on vakava masennus, jonka vuoksi ei ole niin paljoa edes olemassaolevien lastensakaan kanssa.
Suomessa on paljon hyviä koteja, joihin lapsi olisi erittäin toivottu, mutta pariskunta elää lapsettomana. Adoptiolapsen saaminen on hyvin vaikeaa. Antamalla lapsen adoptioon voit tarjota lapselle hyvän elämän. Jos lapsi kasvaisi viidentenä tuossa lapsikatraassanne, vieläpä ei-toivottuna, hän jäisi muiden jalkoihin eikä saisi niin paljon rakkautta kuin ansaitsee. En ymmärrä näitä moralisoijia joiden mielestä on parasta että lapsi kasvaisi biologisessa perheessä ihan vaan sen biologisen yhteyden takia. Mielstäni se on itsekästä ajattelua.
Alue: Aihe vapaa
"adoptio"