Auttakaa, kuolema pelottaa! Olen 11-vuotias

vaikkaan että joku todella ruma ja yksinäinen akka.

varmaan itse hyvin tunnevammainen ääliö, joka tulee siinä pönköttään haukkumaviestejä mulle? Itse olet varmaan ruma ja yksinäinen, kiitos vielä haukuista. En nimittäin ole 11-vuotiaana kovin sinut ulkönäköni kanssa. Että kehtaat. Harmi, ettet tiennyt, että olen koulukiusattu. Arvasit oikein, hyvin ruma ja yksinäinen ääliö olen. Kiitos, kiitos! :(

Sen ymmärtää vasta vanhempana, miten hankalia ulkonäköjutut silloin teininä olivat.

Mä olen erilainen kun muut?

itsellä oli sama pelko kun olin noin about 11-13v, mietin paljon että mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, onko se vain unta vai mitä? ja onhan se normaalia pelätä asiaa mistä ei ole varma että mitä sen jälkeen tapahtuu. Mutta nyt olen 19vuotias, elämä hymyilee ja elän täysillä eteenpäin. :]

ja mihin perustelet tämän kyseisen väitteen että tämä keskustelupalsta on VAIN aikuisille? Nimittäin jos tämä olisi VAIN aikuisille, niin eihän tänne silloin voisi vapaasti vastailla keskustelun aiheisiin, vaan joutuisi rekistöröityä sisään tai jtn...

tuli vaan mieleen..

kun yrittävät paljastaa provoksi. Hellittäkää nyt, ja vastatkaa kysymykseen. Mitä väliä, onko se aito vai ei.

kun yrittävät paljastaa provoksi. Hellittäkää nyt, ja vastatkaa kysymykseen. Mitä väliä, onko se aito vai ei.

ettei ois oma tyttö,on niin tutun kuuloista tekstiä.Niin ja sitten käskenyt pois koneelta.

mun tytär on kohta 11v ja kyllä osaisi kirjoittaa vastaavaa tekstiä, jos häntä joku vaivaisi ja tahtoisi aikuisten siinä neuvovan.



Ja ihan sama vaikka olisi provo, kai silti voi asiallisia vastauksia antaa ihan asialliseen pelkoon?

Mesoatteko te omille lapsillenne noin "ketään ei kiinnosta, mee nyt pois täältä"



Huh.



Mun lapseni huolehtivat lähinnä tällä hetkellä sitä, että ei kai tarvi syntyy (enää) uudestaan kuoleman jälkeen. Ja tää on 6v tytön suuri murhe.

Se 11v joskus kanssa miettii noita kuolema-asioita, mutta ei noin vakavasti, kuin tämä alkuperäinen kyselijä.

Myös minua pelotti kuolema lapsena ja varhaisnuorena tosi paljon. Ajatus oli ahdistava, koska tiesin että jokaisen täytyy kuolla, enkä uskonut elämään kuoleman jälkeen enkä jälleensyntymäänkään vaikka vähän yritinkin sillä itseä lohduttaa.



Sinulle, joka pelkäät kuolemaa, muutama ajatus:



- kuollut lepää KAIKISTA murheistä, eikä murehdi keskenjäänyttä elämää mitenkään, suru on jälkeenjääneiden huoli, kuollut ei siis kärsi sekuntiakaan siitä tsiljoonasta vuodesta jonka on kuolleena, hän vain lepää olemattomuudessa



- kuolleena on samassa tilassa kuin ennen syntymää: olematon! se ei ole paha asia



- monet lähellä kuolemaa olleet ovat kertoneet, että sillä hetkellä ei ole ahdistunut kuolemasta, viimeiset hetket menevät hetki kerrallaan eikä tule suurta pelon tai menetyksen tunnetta, vaan ajatukset kiinnittyvät kulloiseenkin sekuntiin, tämä lohduttaa jos ajattelee onko joku kärsinyt kovin kuollessaan



- jälkeenjääneiden suru on paha, ja on hirveeä ymmärtää ettei koskaan ikinä enää voi kohdata sitä kuollutta ihmistä eikä sanoa hänelle mitään, mutta tämä suru ja tuska lievenee aivan varmasti päivien, viikkokjen, kuukausien ja vuosien myötä - jokainen kohtaa sen joskus!



- jos menettää jonkun rakkaan, voi ajatella että tämä rakas on jättänyt minuun jäljen eläessään, ja sitä hänen vaikutustaan kannan ikuisesti sisälläni. Tämä lohduttaa myös jos ajattelee, että itse kuolisin: rakkaissa ihmisissäni on minun vaikutukseni tallella, ja heidän kauttaan ihmisissä joita he kohtaavat tai lapsissa joita aikanaan saavat



***



Mitä siihen tulee, onko alkuperäinen kirjoittaja 11-vuotias vai ei, mitä helkkarin väliä sillä on? Paitsi että voimme sanoa perustellusti että juuri tuossa iässä nuo ajatukset usein vaivaavat mutta lakkaavat sitten vaivaamasta yhtä pahasti.

Et oo kyl yksin  mä oon kuopiosta ja pelkään että iskä tai öiti kuolee kin iskä polttaa askin päivässä ja on alkoholisti äitillä epilepsia mutta lääkitys siihen pelottaa vain että he kuolevat en kestäisi ja en pystyisi käsittelemään surua. :;(

Provo tai ei, niin ehkä tätä vähintään lukee joku, joka oikeasti pelkää kuolemaa.

Itae pelkäsin kuolemaa 6-13-vuotiaana niin kovasti, että pissailin jopa alleni paniikissani. öisin valvoin odottaen vanhempien nukahtavan, jotta sain kiikutettua peittoni (ja itseni) heidän sänkynsä päätyyn.

kukaan ei ymmärtänyt, että pelkäsin paniikinomaisesti, piti vain vaikeana lapsena, huomionkipeänä yms.

Mua, outoa kyllä, auttoi ajatus, että jonain päivänä tapaan ihmisen, jota rakastan enemmän kuin mitään, ja että ehkä kenties, kun olen saanut jakaa elämän rakkaan ihmisen kanssa, en haluaisikaan jatkaa elämää yksin, elämällä ei olisi enää annettavaa, mutta ehkä kuoleman jälkeen saisin taas olla tuon rakkaan ihmisen kanssa.

Ja nyt kun päälle 30-vuotiaana viimein olen tavannut ihmisen, jota ilman en koe osaavani elää, myös uskon, että lapsuuteni ajatukset olivat ihan totta. Jos elän mieheni kanssa tämän rakkauden kanssa, kunnes kuolema meidät erottaa, en usko, että haluan enää jatkaa täällä yksin.

Mee nukkumaan. Meistä pidetään huolen ja se on se luuranko mikä on haudassa.

Hei ap, uskon todella, että olet 11. Suurimman osan vastaukset ovat olleet käsittämättömän julmia ja epäkypsiä. Vaikka epäilee jotain valeviestiksi, niin on kuitenkin aina mahdollisuus, että ko.viesti on totta ja siksi osa vastauksia voivat aiheuttaa paljon tuhoa lapsen mielestä. Ensinnäkin olet rohkea kun kysyt. Sinun olisi kuitenkin parempi mennä jonnekin sellaiselle sivustolle, joka on virallinen ja siellä vastaa kysymyksiin koulutettu henkilö. Niissä voi kysellä ilman oman nimen paljastamista. Pelkosi on sinulle tosi eikä lohduta, että se on tyypillinen tietyssä normaalissa kehitysvaiheessa. Jos kuitenkin asia alkaa ahdistamaan niin paljon, että se pyörii koko ajan mielessäsi, niin sinun pitäisi jutella jonkun kanssa. Eikö lähelläni ole ketään sellaista aikuista jonka kanssa voisit jutella? Toivoisin, että et kävisi tällä palstalla. Se ei ole hyvä paikka lapsille. Täällä kirjoittelee paljon epätasapainoisia, ilkeitä ihmisiä, joiden ainoa päämäärä on saada toiselle paha olo. Voimia sinulle lapsukainen:)

[quote author="Vierailija" time="24.05.2010 klo 17:38"]

Moi äidit ja muut! :) Mä oon 11-vuotias tyttö, ja mun SUURENA pelkona on kuolema. Tiedän, kuulostaa hassulta mutta pelkään sitä niin, että joskus itkenkin asian vuoksi.
Mua pelottaa, että menetän vaikka äitini, isäni, isäpuoleni tai äitipuoleni. Puhumattakaan pikkusiskoista, äitin masuvauvasta tai isovanhemmista! :(
Selitän teille, miksi se mua pelottaa:
Kun kuolee, ei ajatukset enää pyöri päässä, makaa vaan jossain haudassa yli 5000000 miljoonaa vuotta. Scary. :(( Ja sitten täällä maassa kaikki muut vaan elää iloista elämää. Auttakaa oikeesti! Muutkin vaan sanoo että: "Älä huoli lapsi kulta. Sielu nousee ruumiistasi ja elät onnellista elämää taivaassa plaaplaa..." Mitä jos en usko sielun ylösnousemiseen? :( HELPPIÄ NYT MAMMAT!

[/quote]

Sinä kuulut ryhmään http://www.hsperson.com/.  me tajuamme kuoleman liian nuorina. Mutta siksi elämme erilaisen elämän. Voimia sinulle rakas lapsi. Tiesi on rankka, mutta tulet ainakin elämään, etkä vain lojumaan elämäsi lävitse.