Missä iässä lapsi oppii hallitsemaan aggressionsa eikä enää lyö tai potki suuttuessaan?

ja te sallitte sen?????

Lapsi lyö ja potkii.

Lyönti on nopea käden ojennus tiettyyn kohteeseen. Sitä on melko vaikea kieltää. Potku voi olla vaikka eteenpäin otettu askel. Jos edessä on jokin kohde siitä syntyy potku.

Miten sinä estäisit toisen elimistöä lyömästä tai potkimasta jos kiellot eivät mene perille?

Eiköhän potkiminen/ lyöminen tapahdu kiukkupuuskassa.



Eli pystyy ennakoida kyllä.



Ja kyllä, joihinkin lapsiin tehoaa holding eli sitominen. Lapsen ei saa antaa potkia/ lyödä. Se estettävä sopivalla voimalla heti.

Eiköhän potkiminen/ lyöminen tapahdu kiukkupuuskassa.

Eli pystyy ennakoida kyllä.

Ja kyllä, joihinkin lapsiin tehoaa holding eli sitominen. Lapsen ei saa antaa potkia/ lyödä. Se estettävä sopivalla voimalla heti.

Väkivallan ammattilaiset tietävät ettei kiukkupuuskassa riehuvan käytöstä voi ennakoida mitenkään. He ovat arvaamattomia.

Eikös itse raivari ole jo semmoinen. Tietää, että kohta voi huitaista. Jos tulee kohti annetaan jo varoitus, minua et sitten lyö. Jos jatkaa tulemista, ollaan valmiina nappaamaan kädestä kiinni jne.



Kyllä sen näkee milloin aikoo jotain tehdä. Siitä vaan tiukasti syliin.



Ei nää lapset sentään mitään psykopaatteja ole. Kyllä tunteet täytyy tunnistaa.

Eikös itse raivari ole jo semmoinen. Tietää, että kohta voi huitaista. Jos tulee kohti annetaan jo varoitus, minua et sitten lyö. Jos jatkaa tulemista, ollaan valmiina nappaamaan kädestä kiinni jne.

Kyllä sen näkee milloin aikoo jotain tehdä. Siitä vaan tiukasti syliin.

Ei nää lapset sentään mitään psykopaatteja ole. Kyllä tunteet täytyy tunnistaa.

Harvoin osaa ennakoida edes siihen kun lapsi puree kädestä.

Sen vanhempi ei kyllä pure jos puututtu oikein ajoissa.



Käsittääkseni nyt puhuttiin siitä, mihin ikään asti agressiivisuutta ilmenee.



Jos 4v puree äitiä ei ole kaikki kunnossa

veljeään jos oikein ärsyttää. Nykyään ei tosin enää täysillä, vaan se on sellaista testaamista. Pikkuhiljaa helpottaa.

Sen vanhempi ei kyllä pure jos puututtu oikein ajoissa.

Käsittääkseni nyt puhuttiin siitä, mihin ikään asti agressiivisuutta ilmenee.

Jos 4v puree äitiä ei ole kaikki kunnossa

Pureminen on täysin luonnollinen keino.

Millä tavalla pureminen merkitsee sitä ettei kaikki ole kunnossa? Ainakin purukalusto on kunnossa.

on tulisieluinen kuumakalle kotona. Kun hän oli 4 v, niin istuin sen vuoden aikana tuntitolkulla pitäen häntä holdingissa. Hänellä kun kihahti, niin hän mustaksi muuttui.



Itsehillintä alkoi kehittymään 5-vuotiaana. 5,5 -vuotiaana hän suuttuessaan enää muuttuin naamaltaan punaiseksi ja kynnet pureutuivat nyrkkeihin ja höyry nousi korvista, kun hän hillitsi itseään.



Nyt poika on 10 v ja on harvinaisen hyvin käyttäytyvä poika. Hän kyllä vieläkin hermostuu nopeasti, mutta ongelmakäyttäytymistä meillä ei ole ollut aikoihin. Eli tämän ketjun yleistäminen on täysin järjetöntä ja niin av-hommaa, että päällekäyvä lapsi olisi jotenkin ongelmalapsi.

Pureminenko 4 vuotiaana luonnollista?

Usko pois jo. Pitääkö se tampata sinne tajuntaan vai missä vika, kun et voi ymmärtää sitä yhdellä kertaa?

Pureminen on hyvin luonnollista. Sillä hienonnetaan ruoka-aines. Puremalla myös puolustaudutaan ja neuvotellaan vanhempien kanssa. Pureminen on hyvin primitiivistä ja normaalia toimintaa sen kaikissa muodoissa.

Miten tavan saa kitkettyä pois? Miten lasta opettaa käsittelemään suuttumustaan rakentavammin?



ap

lyöminenkin on luonnollista. Mitään ei voi ennakoida.



Eli kasvattaminen turhaa.



Tulevien koulukiusaajien äidit täällä kirjoittelee. Joilla ei lapsiinsa auktoriteettia. Vanhemmuus hukassa.



Mua säälittää/ huolestuttaa. Kuulostaa kamalalle jos vanhemmat eivät pysty pitämään lapsilleen rajoja ja opettamaan oikean ja väärän eroja.



Tämähän on lisääntynyt huomattavsti. Yhteiskunta siis kasvattaa kun vanhemmat ei osaa, eli päiväkoti ja lastensuojelulaitokset.

Meillä on nimittäin 3-vuotias ylivilkas poika ja olen saanut ohjeita että lapselle voi opettaa tavan johon suuntaa fyysisien agressiivisuuden esim. taputus tai jalkojen tömistys. Nämä eivät vielä 3-vuotiaana oikein toimi mutta voisit hyvin kokeilla omalle lapsellesi.



Kysyn siksi ylivilkkaudesta että usein nuo piirteet liittyvät kys. ongelmaan.

Meillä pojat (nyt 7v ja 10v) eivät ole koskaan lyöneet, potkineet tai purreet aikuista tahallaan. Joskus pienenä ovat kiukuttelu- venkoiluisaan saattaneet vahingossa ns.potkaista, mutta ei ikinä niin että olisi tahallaan potkaissut.

Tuo 7v on erittäin tempperamenttinen lapsi, ja joskus kiukunpuuskassaan nostaa kyllä nyrkkiä, mutta ei tosiaankaan lyö.

Eivät myöskään lyö tai potki toisiaan, saati pure, raavi, tai kisko hiuksista.

Ehkä nämä ovat nyt sitten epäluonnollisia lapsia, mutta itse kyllä olisin kasvatuksen kannalla.

26 viestiin.



Toisilla lapsilla agressiivisuuden hallinta vie vuosia enemmän kuin toisilla. Aina ei todellakaan ole kysymys kasvattamisesta tai sen puutteesta. Helppojen lasten vanhemmat tuomitsevat usein toiset ja ovat todella ylemmyydentunteisia mista kasvattajantaidoistaan...

Eli torjunta lyövään käteen. Aina kun pentu lyö niin nostat kädet suojaamaan vartaloasi kovilta pistäviltä pommeilta joita 5 vuotias vetelee ympäri kehoa pienillä nyrkeillään.





Lyöminen loppuu siihen kun hän osuu suojaukseen (kyynärluuhun), jos pentu potkii niin nostat sääriluun suojaksi. Siihen kun potkasee niin varmasti lopettaa.



Meillä lopetti heti kun huomasi että lyöminen ja potkiminen sattuu. Jos ette suojaannu iskuilta niin lapsi vetelee koukkuja pehmeään vartaloon. Tällöin vain aikuista sattuu.

Kirjoitinkin tästä aijemmin. Minulla on nyt karatessa keltainen vyö. Lapsen väkivaltainen käytös loppui kuin seinään.

Monesti poikalapset tarvitsisivat enemmän tukea ja ymmärrystä. Ymmärryksellä en tarkoita sitä, että ei olisi rajoja, vaan että ymmärrettäisiin hakea keinoja, miten auttaa lasta tunteiden ilmaisemisessa, "negatiivisten" tunteiden käsittelyssä ja purkamisessa...

joka on onnistunut siirtämään mätkimisen esineisiin. Lyö esim. tietokonetta kun se ei toimi yms. Olen yrittänyt jäähyjä ja muita rangaistuksia, keskusteltu ollaan aina huonon käytöksen jälkeen, mutten silti usko kyseisen juntturan koskaan oppivan vihanhallintaa.

Mikään ei koskaan ollut miehen syy.

Jos lapsesi eivät ole koskaan tapelleet fyysisesti edes keskenään niin se on todellakin epänormaalia. Kasvatuksesta en tässä kohtaa puhuisi vaan enemmänkin ehkä jostain alistamisesta ja tunteiden tukahduttamisesta.

Pieni lapsi ei osaa käsitellä tunteitaan eikä säädellä käyttäytymistään kuten aikuinen ja riitatilanteessa tai lapsen suuttuessa on normaalia, että lapsi lyö, puree tms. Sama myös uhmaiässä, jossa lapsi kokeilee miten pitkälle missäkin tilanteessa voi mennä.

Meillä pojat (nyt 7v ja 10v) eivät ole koskaan lyöneet, potkineet tai purreet aikuista tahallaan. Joskus pienenä ovat kiukuttelu- venkoiluisaan saattaneet vahingossa ns.potkaista, mutta ei ikinä niin että olisi tahallaan potkaissut.

Tuo 7v on erittäin tempperamenttinen lapsi, ja joskus kiukunpuuskassaan nostaa kyllä nyrkkiä, mutta ei tosiaankaan lyö.

Eivät myöskään lyö tai potki toisiaan, saati pure, raavi, tai kisko hiuksista.

Ehkä nämä ovat nyt sitten epäluonnollisia lapsia, mutta itse kyllä olisin kasvatuksen kannalla.

(vai mikä numeroni olikaan, sen 10 v kuumakallesta kirjoittaja).



Kun poika oli 4-5 v, niin otin hänet aina holdingiin. Pysäytin lyömisen heti ensimmäisestä iskusta. Ei mitään "älä viitsi"- juttuja, vaan heti kiinni.



Tein lyömisestä myös häpeällisen. Otin kiinni keskellä katua, kaupassa ja kaikkialla. Sanoin, että katso nyt, kun vauvatkin käyttäytyvät hyvin, nekin varmaan katsovat, miksi noin isoa poikaa pitää pitää kiinni.



Ja tietenkin: jos käy käsiksi, ei ikinä tule saamaan sitä, mitä alunperin halusi. Neuvottelemalla annoin periksi, mutta siinä vaiheessa, kun löi, niin tein tiettävästi, että nyt meni kaikki mahikset, ikuisiksi ajoiksi. Ei koskaan enää, mistään hinnasta. Jos haluat jotain - neuvottele puhumalla. (ja noina aikoina annoin aina periksi, jos lapsi osasi puhua hyvin ja neuvotella)



Väitän, että ratkaisevin vaihe oli siinä, kun lapsi oppi itsehillintää. Siinä vaiheessa aloin vaatimaan, että "hillitse itsesi". Toistin tätä lausetta kuin mantraa. En pyytänyt, vaan vaadin.