Missä iässä lapsi oppii hallitsemaan aggressionsa eikä enää lyö tai potki suuttuessaan?

ja täytyykin opettaa. Toiset lapset oppivat ympäristön mallista eivätkä tarvitse montaakaan vihjettä ja toisille täytyy tolkuttaa vuosikausia.



Meillä näyttäisi olevan tälläinen lapsi joka tarvitsee vuosien pitkäjänteistä opastamista tunteiden ja agreessioiden hallinnassa.



Usein ahdistaa pahasti kun muut luulevat että oon vaan laiska ja saamaton mutsi.

Löi siis vain vanhempia ja isoveljeään. Välillä käy vielä veljen kimppuun, mutta meidän ei.

Selkeesti rauhoittumassa, on temperamenttinen lapsi.

laskemaan kymmeneen( perheneuvolan keino).

Meillä ainakin 5v. oli poika tosi rajua tulistumaan, nyt hallitsee itsensä jo paremmin ja ikää 6v.

On ollut pienenä ylivilkas ja toiminnallinen on vieläkin.

Kasvattaa toki pitää ja kyllä se tuo tulosta aikanaan.

T.38

Jos lapsesi eivät ole koskaan tapelleet fyysisesti edes keskenään niin se on todellakin epänormaalia. Kasvatuksesta en tässä kohtaa puhuisi vaan enemmänkin ehkä jostain alistamisesta ja tunteiden tukahduttamisesta. Pieni lapsi ei osaa käsitellä tunteitaan eikä säädellä käyttäytymistään kuten aikuinen ja riitatilanteessa tai lapsen suuttuessa on normaalia, että lapsi lyö, puree tms. Sama myös uhmaiässä, jossa lapsi kokeilee miten pitkälle missäkin tilanteessa voi mennä.

Tunteita on saanut aina näyttää, mutta ei välivalloin! Ihmettelen itsekin kuinka avoimesti lapset puhuvat tunteistaan, itse en olisi ikinä lapsena uskaltanut sanoa kaikkea ääneen.

Nämäkin pojat nahistelevat toki keskenään, tönivät ja nimittelevät toisiaan tyhmäksi, ehkä joskus jopa se käsikin saattaa nousta, mutta todella paljon harvemmin kuin kenenkään tuttavan lapsilla. Ovat takuulla terveitä ja hyvän itsetunnon kanssa eläviä lapsia. 10-vuotiasta on mm. kavereiden kanssa väheksytty kun ei halua tapella. Tämä vain ei halua satuttaa toisia eikä siksi suostu kavereitakaan lyömään, vaikka muuut tappelevat "huvikseen". Ja tämä 10-vuotias on käynyt karaten alkeiskurssin.

Nro 28

analyyttinen. Ikäistään mm. verbaalisesti paljonkin edellä. Ei lyö tai muuten satuta ikätovereitaan, vaan on pidetty, rauhallinen leikkitoveri, jolla leikit sujuvat. Ainoastaan vanhemmat joutuvat aggression kohteeksi.



Mitenhän lapsen kanssa pitäisi toimia.

ap

Se on ihan normaalia ikävuosina 1v-5v että lapsi suuttuessaan turvautuu lyömiseen jne. Ja tätäkin vanhemmilla omaan sisarukseen kohdistuu kaikenlaista fyysisempääkin lähestymistapaa. Ei lapsi osaa samalla tavalla kuin aikuinen käsitellä tunteitaan. KAIKKI EI OLE KUNNOSSA, jos pikkulapsi lyö äitiään vai? Sanoisinpa mieluummin että silloin juuri on turvallinen suhde äitiin. Tieto että äiti ei lyö takaisin ja äiti antaa anteeksi ja ymmärtää. Lapsi kun ei koskaan vierasta ja pelottavaa itseään isompaa ihmistä mene lyömään.

lyömättömälle linjalle viimeistään n. 4 vuotiaana.

5-vuotiaani lyö muita päiväkodissa, syyksi sanoo että tekee mieli lyödä toisia. Ei lyö minua eikä isäänsä, nuorempana teki tätä mutta puutuimme siihen napakasti ja usein ennakoimalla käytöstä. Päiväkodissa lapsi on pienryhmässä, mutta ei tunnu pärjäävän edes siellä. Erityisopet eivät saa käytökseen muutosta, emmekä me vanhemmat. Hirvittää ajatellakin, millainen ihminen tästä lapsesta kasvaa, kun ei osaa hillitä itseään tippaakaan ja osa lapsista pelkää häntä jo. Kiusatuksi joutuu myös vähän väliä, toisaalta myös kiusaa itsekin muita.



Nyt joku tulee varmaan sanomaan, että me vanhemmat emme tee mitään. Voi kyllä teemme: jos teko on oikein vakava (esim. kerran sohaisi saksilla toista lasta suutuksissaan), siitä rangaistaan vielä kotonakin ottamalla jokin etuus pois. Jokaisesta ongelmatilanteesta jutellaan ja tehdään selväksi, miten tilanteessa tulee toimia.



Esimerkki tältä päivältä: aamulla juttelin lapsen kanssa ja muistutin, että ketään ei sitten saa lyödä päiväkodissa koska se on kiellettyä ja sattuu eikä kukaan tahdo olla lyöjän kaveri. "Ei tahdokaan", vastasi poika reippaasti. Vaikutti hyvin jämerältä todetessaan, että tänään hän ei lyö ketään. Minä idiootti uskoin. Iltapäivällä mieheni meni hakemaan poikaa, tavalliseen aikaan. Poika huomasi isänsä ja leikki vaihtui yritykseen hakata ympärillä olevia kavereita junaratapalikoilla, onneksi hoitaja huomasi tämän ja nappasi palikat pois + mieheni vei rimpuilevan ja huutavan lapsen pukemaan. Äksyili sitten siinä eteisessä aikansa, sanoi että ei tahdo pukea muiden nähden jne. Mieheni totesi rauhallisena että jospa poika pukisi nurkassa, jossa kukaan ei näe häntä. Poika meni pukemaan ja se sujui jotenkin- vaan eräs hoitolapsi tuli hakemaan lokerikoltaan eteisestä jotain ja poika meinasi käydä tämän kimppuun saman tien. Mies ryntäsi estämään ja käski lasta laskemaan nyrkkinsä heti.



Nyt illan aikana lapsi on mm. murissut ja ärissyt minulle kuin elukka, suuttuessaan päästi yhtäkkiä sellaisen äänen mikä pääsee esim. haavoittuneen eläimen suusta, säikähdin tosissani! Laitoin lapsen jäähylle rauhoittumaan ja jälkikäteen puhuttiin taas kerran siitä, että ihmiset PUHUVAT, eivät murise kuin eläimet... Puhe ei auta mitään, mutta eipä ole muitakaan keinoja. Olen alkanut piirtämään lapselle sarjakuvia näistä tilanteista, jospa hän sitä kautta alkaisi tajuamaan että paha olo pitää hoitaa puhumalla eikä nyrkein.

väkivaltaisen käytöksen 4,5-vuotiaana. Meillä siihen ei auttanut muu kuin aika. Huvittavia nämä "kasvattajat" täällä, kun kuvittelevat, ettei noita kaikkia nerokkaita kasvatusmenetelmiä olisi perheessä käytetty, jos lapsi lyö. Meillä on komennettu ja pidetty kiinni, itketty ja jaeltu jäähyjä, mutta eipä auttanut. Koskaan ei olla annettu lyödä, vaan väkivaltainen käytös on estetty. Jossain vaiheessa lapsi vain tuli niin isoksi, ettö alkoi itse häpeämään käytöstään ja lopetti. Muut lapset perheessämme ovat olleet rauhallisempia kuin tämä yksi tuittupää, eikä heidän kanssaan ole tarvinnut taistella.