Miksi jotkut vanhemmat pukevat lapsensa "sukupuolettomaksi"

ja jos menet tavallisen marketin koululaisten osastolle, huomaat ettei siellä ole vaaleanpunakukallisia vaatteita enää tyttöjen osastollakaan. Enemmän vaatteet erottuvat mallin perusteella, tytölle myydään vartalonmyötäisempiä vaatteita ja ehkä enemmän kimalletta tms. Mutta värit ja kuviot ovat hyvin lähellä poikien vaatteita.

Meidän kohta kouluun menevä tyttö pitää mekoista ja kukkasista, mutta myös isoveljen vanha turkoosinsininen ulkoilupuku ja musta Star wars -paita miellyttävät. Ostin isoveljelle mustan lippiksen, mutta se ei kelvannut koska muistuttaa sitä muodissa olevaa (cap tms?) lippistä. Tyttö ilmoitti, että hän aikoo sitten käyttää sitä. Eli ihan hyvin olisi voinut tuollaiset vaatteet valita päälleen. Tukka on pitkä ja muutenkin on tytön näköinen. Isona haluaa "malliksi niinkuin Barbi ja esitellä kauniita vaatteita".

Joskus pienempänä tyttö tuli puistosta kotiin naureskellen "yksi täti luuli minua pojaksi!" kun oli valinnut päälleen sinisen toppahaalarin ja siihen sointuvan sinisen pipon (vaikka taisin tarjota punaista).

No, myönnetään, saatan ehkä ihmetellä, jos poikavauva puetaan pinkkiin, tai tyttö selvästi "poikamaisiin" vaatteisiin, mutta noin ylipäätään, eikö se ole aika sama mitä lapsille pukee, kunhan on ehjät ja siistit.



Meillä on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Pojilla on toki sinistä ja vihreää, mutta myös punaista, ruskeaa, oranssia, beigeä, valkoista jne..

Samoin tytöllä on paljo pinkkiä, koska itse siitä tykkää, mutta on myös paljon muita värejä, ja vauvana/taaperona on kyllä käyttänyt poikien sinisiä jne vaatteita. Minusta värit ei sano kumman vaate on, vaan se malli!



On sekin kyllä totta, että aina ei osaa sanoa päällepäin kumpi joku lapsi on, tyttö vai poika, mutta liekkö tuolla niin väliäkään? Eiköhän se selviä jos aihetta on..

Onko sukupuoli lapsilla joku erityisen tärkeä asia?

Minusta ei ole oltu varmoja vielä aikuisenakaan, että kumpi olen.

(tietysti pöksyihin kurkkamalla asia viimeistään paljastuu.)

Muutama viikko sitten laitoin kolikon marketin pelikoneeseen ja pelasin vähän aikaa.

Sitten sanoin miehelleni, että nyt lähtee viimeinen peli käyntiin.

Viereisellä koneella oli joku sorbusta siemaillut vanha pieru joka sanoi miehelleni:

Eikös isi voisi antaa pojalle kolikon, että poika saisi vielä vähän pelata???

Hauskaa. Meillä on ihan omat rahat, minä en ole poika ja mieheni ei ole isäni ;-)

On kaksi poikaa ja voi olla, että ap:n mielestä puemme heidät sukupuolettomasti? Heillä on kyllä niin sanottuja poikien vaatteita, mutta esimerkeiksi väreissä olemme paljon avarampia kuin monet muut vanhemmat. Molemmilla pojilla on vaaleanpunaiset surffishortsit, liloja paitoja, punaista, keltaista ym. Sillä me vanhemmat ja he lapset tykkäämme iloisista väreistä. Emme pidä mustasta, emme tummansinisestä, emmekä myrkynvihreästä. Ehkä jonkun mielestä pojat pitäisi pukea näihin tietyihin väreihin.



Pojillamme on myös hieman pidemmät "surffi-tukat", eikä mitään siilitukkaa kuten pojilla usein näkee. Yleinsä kuitenkin pojiksi on tunnistettu ja eipä meitä kiinnosta vaikka joku ei tunnistaisikaan.

Miks poika ei saa olla poika ja tyttö tyttö, mitä pahaa siinä on.

Tai miten sininen fleece estää tyttöä olemasta tyttö?

Enemmän se lapsen elämää rajoittaa, jos alkaa pienelle heti huolehtimaan ja selittämään, että nyt ostetaan sulle tällainen tyttöjen takki...

miten sininen fleece on joku poikien vaate???!? pientä asenneongelmaa...

eli sukupuolen näkyminen esim. vaatevalinnoilla tarkoittaa joillekin rajoittuneisuutta tai yhteiskunnan vallitseviin kankeisiin kaavoihin (mitä ne ikinä ovatkaan) kangistumista?



Tosiasian kieltämistä jossain yhteydessä sanotaan valehteluksi, jossain kiertelyksi, jossain hämärtämiseksi, jossain realiteetin horjunnaksi. Kummallista, kun sitä joku sanoo myös kaavoihin kangistumattomuudeksi ja pitää myönteisenä asiana!

haalari), koska meidän perheessä pidetään punaisesta väristä. Inhoan itse jotain H&M:n poikien värimaailmaa: rumaa, hailakkaa ruskeaa, murrettua vihreää jne. Pidän lastenvaatteissa reiluista, puhtaista väreistä. Koska pojalla on punainen haalari, häntä sanotaan aina tytöksi, mutta mitä väliä?

Kunpa vanhemmat useammin ajattelisivat asioita lastensa kannalta, lasten tunteita kunnioittaen.

eli sukupuolen näkyminen esim. vaatevalinnoilla tarkoittaa joillekin rajoittuneisuutta tai yhteiskunnan vallitseviin kankeisiin kaavoihin (mitä ne ikinä ovatkaan) kangistumista?

Tosiasian kieltämistä jossain yhteydessä sanotaan valehteluksi, jossain kiertelyksi, jossain hämärtämiseksi, jossain realiteetin horjunnaksi. Kummallista, kun sitä joku sanoo myös kaavoihin kangistumattomuudeksi ja pitää myönteisenä asiana!

Sitähän mieki, että mulla realiteetti horjuu, valehtelen, kiellän tosiasioita jne. kun ostin tytölle kirpparilta siniruskean vk-puvun. Ja toppapuvun. Ja vielä toisenkin toppapuvun.

Ja mun naapuri, huhuh, sehän vasta yrittääkin kieltää lapsiensa sukupuolen: tytöllä on musta haalari! Ja vihreät kurikset ja sen poikavauvalla on siskon vanhat vaaleanpunaiset, toistan vaaleanpunaiset, kengät! Siis mitä se oikein ajaa takaa, haluaisko se että sen poika on tyttö ja tyttö on poika vai wtf??

Mutta oikeesti, onhan tää provo, onhan?! Eihän kukaan voi oikeasti olla näin kujalla, eihän?!

Terve vaan taas.



Ajattelen niin, että on ihan tavallista ja normaalia, että ihmisillä voi olla kaikenvärisiä vaatteita sukupuolesta riippumatta.



Tästä vilpittömästä ajatuksestani huolimatta ajattelen yhtä vilpittömästi, että on kummallista, jos punaiset vaatteet tytöllä tai siniset pojalla nähdään rajoittuneisuudeksi tai kaavoihin kangistumiseksi. Tämän ajattelutavan mukaan siis ikään kuin ei ole hyväksyttävää pukea poikaa siniseen ja tyttöä punaiseen (koska tämä on osoitus rajoittuneisuudesta; negatiivinen konnotaatio).



Äärimmillään, ainakin lehtijuttujen mukaan, tämä "sukupuolineutraalius" on tietenkin biologisen tosiasian kieltämistä. Eli siis silloin, kun itse tarkoitukseksi muodostuu se, ettei lapsen sukupuolta voi päätellä (vaatteet ovat tietenkin keskeinen keino viestiä "neutraaliutta"). Tosiasiassa näissä tilanteissa sukupuoli on kaikkea muuta kuin neutraali asia: se on asia, joka pitää kiihkeästi neutraaliuden nimissä salata. Voin jopa joltakin kannalta ajatella niin, että aitoa sukupuolineutraaliutta on se, että sukupuoli on myötäsyntyisyydessään luonnollinen asia, josta voi iloita. Usein muuten iloa tuovia asioita tuodaan esiin tai korostetaan...

Ei sitä sukupuolta pidä salata, mutta en tajua sitä, miksi sitä pitää alleviivata rajaamalla tietyt vaatteet vain joko tytöille tai pojille. Neutraaliutta olisi kai se, että mikä tahansa vaate voisi olla sekä tytön että pojan päällä. Näinhän tosiasiassa ei ole vaan vaatteet ovat hyvin sukupuolittuneita.



Meillä poika tykkää iloisista väreistä - myös punaisesta, keltaisesta ja oranssista. Miksi nämä pitäisi kieltää? En minä niitä ostamalla piilottele hänen sukupuoltaan. Ostan vain vaatteita, joista hän tykkää.

sukupuolineutraaliksi pukeutumiseksi sellaista, ettei pue tytölle vaaleanpunaista niin syyllistyn siihen. Inhoan sitä hailakan/hempeän vaaleanpunaista jota on kaikki vaatekaupat pullollaan tyttöjen vaateosastoilla.



Ihan järkyttävää miten rajoittuneena tyttöjen värimaailmaa pidetään!



Yhtenä päivänä puistossa oli 10 alle kouluikäistä tyttöä. Kahdeksalla heistä oli vaaleanpunaiset ulkovaatteet. Pahinta niissä vielä se, että housut, takki ja pipo kaikki vaaleanpunaisen eri sävyä. Yök ja yök!

Olen edellisen viestin kirjoittaja.



Olen kanssasi ihan samaa mieltä joka lauseestasi. On kiva kuulla, että lapsen vaatteet ostetaan lapsen mieltymysten mukaan, se on lapsen huomioon ottamista (tietyissä rajoissa tietenkin...).



Yritin herättää keskustelua aiheesta abstraktimmalla tasolla. Mielipiteitä? Ajatuksia?

eli ihmettelen vanhempia, jotka pukevat lapsiaan aloituksessa kuvatulla tavalla. Ja vastauksista päätellen äidit (oletan vastaajiksi äidit, tyhmä ei-sukupuolineutraali oletus, tiedän senkin) itsekin sitten pukeutuvat eivät suinkaan naisellisesti vaan mukavasti ja lämpimästi. Ovat sitten vissiin eri vastaajia ne, jotka haukkuvat täällä kuinka suomalaisnaiset pukeutuvat rumasti ja päästävät itsensä lihomaan, eivätkä meikkaa ja laita hiuksiaan. Ja jotkut muut ovat niitä brassivahauksien kannattajia, eivät nämä tiedostavat "ei-punainen-ole-tyttöjen-väri"-äidit.

tykkää hirveästi punaisesta, vaikka onkin ihan poikamainen poika. Hänellä on ollut myö pitkät hiukset. Mikse lapsi saa pukeutua mihin väreihin haluaa? Mun miehenkin lempiväri on punainen ja mun sininen. Vöi käyheää.

erivärisiä vaatteita vaatekaapissaan! On sitä vaaleanpunaistakin, mutta kaikkea löytyy ja löytyy niin, että saa yhteen sopivat asut.



Onpas muuten vaikeaa löytää tyttövauvalle mitään mustaa! Joitakin vaatteita on, mutta ovat sitten aika perusmustaa vain, poikein osastolta. Yhdet leggingsit löysin ja kirpparilta mustat tyttöjen housut, mutta ne olivatkin sitten jo parivuotiaan kokoa.



Eli meillä käytetään tytöllä eri värejä, mutta tyttömäisiä vaatteita. En vain yhtään tykkää pistää tytölle poikien vaatteita tai unisexejä. No just joku yksivärinen body mekon alle tietty. Yksiväriset bodyt on oikeestaan parhaita.



Parhaiten likalle sopii voimakkaat, lämpimät värit: tumma violetti, viininpunainen, tumma pinkki, petrooli, ruskea jne. Käytetään silti pastellinsävyisiäkin ja reippaan kirkkaita värejä.



Mä olen itse asiassa sitä mieltä, että noi reippaat kirkkaat värit on poikien värejä, punainen mukaan lukien. Tyttömäisempiä ovat mun mielestä pinkit, vaaleanpunaiset ja viininpunaiset, jne. Oranssin ja kirkkaankeltaisenkin pukisin ennemmin pojalle. Mutta vaikkapa hennon vaaleanvihreän, omenanvihreän esim. miellän enemmän tyttöjen väriksi.



Värejä haluan siis monipuolisesti tytölle, mutta en poikien vaatteita. Jalkapallopaidat/asut ovat ainoa poikkeus! Mun mielestä suurin osa unisex-vaatteista näyttää poikien vaatteilta, vain jotkut oikeasti yksiväriset perusmallit ovat sellaisia molemmille hyvin sopivia ja helppo yhdistellä muiden vaatteiden kanssa.



Ja vain kerran on nyt 8kk tyttöä luultu pojaksi: silloin hänellä oli päällään punainen takki, siniset farkut ja mustat lenkkaritossut. Istui Hello Kitty-rattaissaan. Ei kukaan luullut edes talvella pojaksi, vaikka toisena haalarina meillä oli käytössä kaverin pojan vanha kokoruskea ja vaunuina perusmustat, turvakaukalo ruskea-vihreä, pojan vanha sekin. On muuten niin tytön näköinen kasvoiltaan sekä malliltaan muutenkin: pieni ja siro. Ei kukaan edes kysellyt kumpi on, paitsi jos oli vaunuissa niin, ettei näkynyt ollenkaan!

Pienin oli selkeesti poika (ehkä 2-3v); lyhyeksi ajettu tukka, hyvin poikamaiset piirteet ja sininen vaatetus. Keskimmäinen (n. 5v) oli tyttö; pitkä tukka, joka kahdella letillä, hame, sukkikset ja kukkapaita. Vanhin lapsista oli iältään varmaan n. 7-8v. Luulisin, että sen ikäinen jollain tapaa jo vaikuttaa itse vaatevalintoihin. Mutta kuka lapsi haluaa punaiset tytön lenkkarit ja sinisen poikien fleecen? Siis haluaako oikeasti..? Ei asia nyt mulla mikään maailmanloppu ole. Lähinnä mietin sitä lasta, että miten hän itse asian näkee ja kiusataankohan koulussa joko tyttömäisistä tai poikamaisista vaatteista? Nyt kun oikein mietin, ehkä hän kuitenkin oli poika.. Ajattelin omaa 6v tyttöä, joka ei ikimaailmassa pukeutuisi noin. ap

Jos sä oot kasvattanut lapsestasi rajoitteisen, samanlaisen kuin itse olet. Niin miksi muidenkin pitäisi?

Missä sanotaan, et punaiset lenkkariton tyttöjen lenkkarit? Ja sininen fleec poikien? Mun pojallakin on ollut ihan pienestä pitäen vaaleanpunaisiakin t-paitoja ja edelleenkin on vaikka on 13v. Ja aattele miehenikinkäyttää vaaleanpunaisia MIESTEN kauluspaitoja.