Onko kukaan katunut (edes vähän) lapselleen antamaansa nimeä?

tästä on jo vuosia. He antoivat lapsilleen nimet tyyliin Jukka-Pekka ja Juha-Matti tms. Aika pian ristiäisten jälkeen lasten nimet muutettiin: Kristian ja Mikael.

Itselleni tuli myös eräs tapaus mieleen, tästäkin on jo vuosia, tyttö on nyt jo noin 15-vuotias.

Vanhemmat harmitteli jo ristiäisissä kun "eivät voineet" antaa tytölle nimeksi Karoliinaa, vaikka Karoliina on niiiin ihana nimi. Karoliina kun oli ystäväperheellä jo käytössä. Tytöstä tuli sitten ensialkuun Katriina. Erityisesti jäi mieleen kun ristiäisissä, joissa olimme myös me, joku sanoi että eihän se olisi varmaan haitannut vaikka sama nimi olisikin.... No meni ehkä 3 kk ja sitten Katriinan nimi vaihtui Karoliinaksi.

tästä on jo vuosia. He antoivat lapsilleen nimet tyyliin Jukka-Pekka ja Juha-Matti tms. Aika pian ristiäisten jälkeen lasten nimet muutettiin: Kristian ja Mikael.

Itselleni tuli myös eräs tapaus mieleen, tästäkin on jo vuosia, tyttö on nyt jo noin 15-vuotias. Vanhemmat harmitteli jo ristiäisissä kun "eivät voineet" antaa tytölle nimeksi Karoliinaa, vaikka Karoliina on niiiin ihana nimi. Karoliina kun oli ystäväperheellä jo käytössä. Tytöstä tuli sitten ensialkuun Katriina. Erityisesti jäi mieleen kun ristiäisissä, joissa olimme myös me, joku sanoi että eihän se olisi varmaan haitannut vaikka sama nimi olisikin.... No meni ehkä 3 kk ja sitten Katriinan nimi vaihtui Karoliinaksi.

Noin pienellä, kuinka nimi käytännössä vaihdetaan? Voisin vaikka harkita...

pitää käydä maistraatissa täyttämässä lomake.



Pitäisi itsekin saada aikaiseksi tehdä se. Mies ei suostunut ehdottamaani 2.nimeen ja kun viikko nimen virallistamisen jälkeen lepertelin vauvalle, että kyllä sinä vaan olisit niin xxx:n näköinen, jolloin mies tokaisi "no niin muuten onkin!". ??? ei sitten huomannut tätä muutamaa päivää aikaisemmin ???

Käy vaan maistraatissa täyttämässä yhden paperin, ja nimeä voi alkaa käyttämään heti. Eka kerta on maksuton, toisista kerroista saa maksaa.

Meidän tytöllä käytetään toista nimeä puhuttelunimenä. Aina lääkärissä ollaan ihmeissään, kun ei tajuta, että meidän tyttöä pyydetään ekalla nimellään...

Järjestys päätettiin soljuvuuden vuoksi, mutta nyt laittasin toisin päin. Ei se tönkköys haittaisi, kun kaikki nimet sanotaan niin harvoin.

vuoden iässä aloin kutsua lasta etunimellää eikä sillä puhuttelunimellä millä ollaan aina kutsutt. Kaikki sukulaiset käyttää (paitsi mummo) etunimeä vaikka ollaan sanottu että toinen nimi on se puhuttelunimi, sen takia vaihdoin. Nyt on lapsella helpompaa kun kaikki kutsuu samalla nimellä. Mutta kyllä vähän harmittaa nyt tämä nykyinen nimi. Olisin tosin huonomminkin voinut valita.

Tuo viimeksi kirjoitettu pointti on kyllä ihan hyvä, ei niitä nimiä kaikkia juuri koskaan luetella, ja vaikka niitä niin kovasti mallailee, ei sillä kokonaisuudella ole loppujen lopuksi kamalasti merkitystä. Enemmän painaa etu- ja sukinimen natsaaminen. Miettikää nyt itseänne - montako kertaa teiltä on koko elämänne aikana kysytty kaikkia nimiä? Multa 35 vuoteen ehkä 40.

Meillä on miehen kanssa hyvin erilaiset nimimaut ja molempien lasten nimet välillä harmittavat hiukan, kompromisseja kun ovat.

Tyttömme on Venla, mutta Veera olisi ehkä ollut mukavempi nimi. Mutta ihana on Venlakin :)

kunnes totuin antamaani nimeen. Nimi on suht erikoinen, lapsen isä on ulkomaalainen ja mies häipyi meidän elämästämme heti lapsen synnyttyä mutta olin ehtinyt jo odotusaikana tottua kyseiseen nimeen joten annoin sen kuitenkin.

Nyt kaksivuotiaana lapsi on aivan nimensä näköinen ja olen tyytyväinen nimivalintaan. Lapsen toinen nimi on suomalainen sekä hänellä on minun suomalainen sukunimeni, joten kokonaisuus on kylläkin vähän "hassu".

Molemmat lapsemme nimet ovat isän valitsemia. Hän oli ehdoton, minun ehdottomat nimet eivät kelvanneet.



Nyt jälkeen päin täytyy myötää, että mieheni oli oikeassa; valittiin ihanat ajattomat, miehekkäät, järkevät, ei-muotinimet.



Molemmille pojille nimensä sopii kuin nakutettu.



Itse olisin halunnut vanhemmasta Danielin ja nuoremmasta Antonin. Onneksi ei mennyt läpi.

harmittaa vain se, että en voi ostaa lapsen nimituotteita esim. mukia lapselle. Nimeä ei löydy normaalivalikoimista tuolla saralla. Muuten pidän edelleen lapsemme nimeä erittäin kauniina ja lapselle sopivana.

Tyttömme on Venla, mutta Veera olisi ehkä ollut mukavempi nimi. Mutta ihana on Venlakin :)

ja Veera oli toinen vaihtoehto. Joskus toivon, kunpa saisin Veeran (tai sit sen Heidin), mutta Sonjaa en kadu :)

mutta se harmittaa, että kuopusta on lähes vastasyntyneestä kutsuttu kaikkialla lempinimellä. Ihan ok sekin ja lempinimi sopii tytöllemme hyvin, mutta kun se oikea nimi, josta lempinimi on väännetty, olisi niin kaunis..

Meille piti syntyä tyttö, joten monta kuukautta ehdin pyöritellä tytön nimiä ja miettiä, kuinka onnettoman karuja ja mitäänsanomattomia poikien nimet oikein onkaan. Kun pojalle piti keksiä nimi, löi meillä miehen kanssa tyhjää molemmilla. Ainoa ihana miehen nimi jonka tiesin, oli nimittäin jo mun miehellä.;)Käytiin läpi koko nimiallakka ja viivattiin yli kaikki josta ei pidetty, eikä oikein kivaa nimeä vaan löytynyt. No, otettiin sitten miehen suvun perinnenimi etunimeksi ja meidän suvun perinnenimi toiseksi nimeksi. Nyt jälkeenpäin mä olen vasta hoksannut kuinka kivoja poikien nimiä onkaan; Topias, Aaro, Otso, Toivo jne. Ei silloin vaan jotenkin kolahtaneet.

miehen kanssa, että tytöstä tulee Jasmin. Pian sen jälkeen ilmestyi Jasmin Mäntylä parrasvaloihin.



Olisi harmittanut todella paljon. Tosin nyt jasmin alkaisi menetellä taas, kun Mäntylä on poistunut seiskan kannesta.

Eli lapsi sai "ihan ok" -nimen, mutta se ihana jäi käyttämättä ja kaihertaa silloin tällöin.

Etunimi on kiva, mutta välillä mietin olisiko yhden kirjaimen silti pitänyt olla toinen. Ei sillä niin väliä, joskus vain käy mielessä. tosin lapsi nyt vasta 8kk.