Miksi vanhemmat eivät halua tukea (aikuisia) lapsiaan?

jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi pärjätä omillaan. Mutta sitä ihmettelen, josseivat halua tavata esim lapsenlapsiaan.

haluaa tukea sekä rahallisesti että muuten.

Meillä ei ainakaan aikaa riitä lastenlapsille (eikä muutakaan tukea kyllä)!

Etkö siis halua mitenkään tukea lapsiasi?

haluaa tukea lapsiaan rahallisesti silloin, kun siihen siihen on tarve. En ymmärrä miksi eivät saisi auttaa jos heillä on siihen varaa. Itse olen myös päättänyt että tuen omia lapsiani sitten aikuisena myös rahallisesti.

Vanhempani ovat venyttäneet aikoinaan penniä, että saivat meidät kasvatettua ja koulutettua. Olen onnellinen, että heillä on nyt hiukan enemmän rahaa ja aikaa itseensä. Ison perheen pyörittäminen oli kova homma äidilleni. Mielellään suon hänelle nyt omaa rahaa ja omaa aikaa.

Itse olen myös päättänyt että tuen omia lapsiani sitten aikuisena myös rahallisesti.

Olen päättänyt myös, että jos vanhempani kuolevat, tuen rahallisesti myös pikkuveljeäni, joka on meitä muita sisaruksia huomattavasti nuorempi.

Isovanhemmilla ei muka ole aikaa omille lapsenlapsilleen. Järkyttävää. Kivaa sitten yksin kökkiä siellä vanhainkodissa, kun eihän kukaan tule ventovieraaksi jäänyttä leskimummoa katsomaan kuin tsägällä kerran vuodessa ja puolipakolla.



Niin makaa kuin petaa.



Itse aion kyllä huolehtia lapsenlapsistani, en minään täysiaikaisena hoitotätinä, mutta otan esim. yökylään joka kk, kutsun syömään, kyläilen, autan vaikka lääkärikäynnin ajan, jnejne. Näin meidän suvussa toimitaan, eikä yhdenkään mummon ole tarvinnut kärsiä yksinäisistä vanhuusvuosista!

nekin lapset iloisesti jättää mummin makaamaan vanhainkotiin yksin, jotka ovat saaneet rahaa ja hoitoapua.

Yleensä vielä odottavat kieli pitkällä sitä loppuomaisuutta ja ovat eniten vihaisia jos mummoon käytetään hänen omaa rahaa. Sehän on hänen omaisuudestaan pois.

Yleisesti ottaen mummot makaa siellä yksin, eikä siellä pilvin pimein omaisia näy.

Isovanhemmilla ei muka ole aikaa omille lapsenlapsilleen. Järkyttävää. Kivaa sitten yksin kökkiä siellä vanhainkodissa, kun eihän kukaan tule ventovieraaksi jäänyttä leskimummoa katsomaan kuin tsägällä kerran vuodessa ja puolipakolla.

Niin makaa kuin petaa.

Itse aion kyllä huolehtia lapsenlapsistani, en minään täysiaikaisena hoitotätinä, mutta otan esim. yökylään joka kk, kutsun syömään, kyläilen, autan vaikka lääkärikäynnin ajan, jnejne. Näin meidän suvussa toimitaan, eikä yhdenkään mummon ole tarvinnut kärsiä yksinäisistä vanhuusvuosista!

yksityiseen dementiakotiin, missä olisi parempi hoito niin lapset panevat vastaan, koska heidän perintönsähän siinä kuluu.

Ja juuri näitä ahneimpia ovat ne lapset, joita on tuettu aikuisina rahalla ja hoitoavulla.

nekin lapset iloisesti jättää mummin makaamaan vanhainkotiin yksin, jotka ovat saaneet rahaa ja hoitoapua.

Yleensä vielä odottavat kieli pitkällä sitä loppuomaisuutta ja ovat eniten vihaisia jos mummoon käytetään hänen omaa rahaa. Sehän on hänen omaisuudestaan pois.

Yleisesti ottaen mummot makaa siellä yksin, eikä siellä pilvin pimein omaisia näy.

Isovanhemmilla ei muka ole aikaa omille lapsenlapsilleen. Järkyttävää. Kivaa sitten yksin kökkiä siellä vanhainkodissa, kun eihän kukaan tule ventovieraaksi jäänyttä leskimummoa katsomaan kuin tsägällä kerran vuodessa ja puolipakolla.

Niin makaa kuin petaa.

Itse aion kyllä huolehtia lapsenlapsistani, en minään täysiaikaisena hoitotätinä, mutta otan esim. yökylään joka kk, kutsun syömään, kyläilen, autan vaikka lääkärikäynnin ajan, jnejne. Näin meidän suvussa toimitaan, eikä yhdenkään mummon ole tarvinnut kärsiä yksinäisistä vanhuusvuosista!

jos vanhemmilla ja aikuisilla lapsilla on lämpimät suhteet ja vieraillaan paljon toisten luona ja ollaan kaikin puolin toisten kanssa tekemisissä.



En näe, että vanhemmilla on mitään syytä tukea aikuisia lapsia, jos kaikki on normaalia. Jos syntyy neloset, joista kahden kanssa äidin pitää olla joka päivä sairaalassa, tai jos ylipäänsä lastenlasen vanhemmat sairastuu pahasti tms. niin toivottavaa tietysti on, että suku auttaa mahdollisuuksiensa mukaan (siis oikeesti myös sen mukaan mitä jaksaa, kun ei ne vanhemmat oikeesti aina jaksa). Mutta en näe mitään syytä miksi pitäisi "tukea" ottamalla lapsenlapset yökylähoitoon tai maksamalla ja ostamalla kaikkea... Ihan vääräänlainen lähtökohta.

yksityiseen dementiakotiin, missä olisi parempi hoito niin lapset panevat vastaan, koska heidän perintönsähän siinä kuluu.

Ja juuri näitä ahneimpia ovat ne lapset, joita on tuettu aikuisina rahalla ja hoitoavulla.

tuota mielipidettä? Mä saan edelleen kaikenlaista tukea vanhemmiltani, ja ollaan jo puhuttu, miten sitten myydään heidän talot ja autot, jotta saadaan varmasti kustannettua heille hyvä hoito, kun eivät pysty enää asumaan kotona.

Mun vanhempani eivät halua jättää perintöä, vaan auttaa lapsiaan nyt, kun ovat elossa. En mä halua periä vanhemmiltani esim. taloa, kyllä me ollaan jo tosiaan sovittu, että se myydään sitten hoitokulujen kattamiseksi.

tätä samaa? Hoitakaa lapsenne itse, itsekkäät vanhemmat. Käykää duunissa ja tienatkaa itse rahanne, verenimijät.

tätä samaa? Hoitakaa lapsenne itse, itsekkäät vanhemmat. Käykää duunissa ja tienatkaa itse rahanne, verenimijät.

kun mun vanhemmat nimenomaan HALUAA auttaa meitä lapsia? SIis se, että me otetaan se apu kiitollisena vastaan? Kaikenlaista sitä. Mitä se sulle kuuluu, miten toiset ihmiset perheasiansa hoitavat? Oletko jotenkin katkera? Kateellinen? Vai jotain muuta?

Perintöä en odota saavani penniäkään, laitetaan mummo mielummin kunnon hoitolaan, jos on niin huonossa kunnossa, ettei kotona pärjää kotiavun ja sukulaisten avulla.



Nimeomaan hoitoavun ja kyläilyn vuoksi mummoistani on tullut minulle sen verran läheisä, etten missään villeimmissä painajaisissanikaan hylkää heitä yksin jonnekin. : (



Minulla on ihania lapsuusmuistoja mummon kanssa vietetystä ajasta. Haluan tietenkin jatkaa perinnettä!



Ihanaa, että ihmiset viitsivät nykypäivänäkin auttaa toisiaan. On kammottavaa kuulla kommentteja, joissa palvotaan yksinään pärjäämistä ja eristäytymistä muusta suvusta. (mikäli suku on asiallista porukkaa, tietenkin ja haluavat auttaa toisiaan)

Annan hoitoapua, jos vaan jaksan, ja rahaakin on toivottavasti antaa. Ei kai kukaan viimeisiä pennosiaan anna, mutta jos rahaa makaa tileillä, niin kertokaapa parempi käyttökohde kuin omat lapset??

Perintöä en odota saavani penniäkään, laitetaan mummo mielummin kunnon hoitolaan, jos on niin huonossa kunnossa, ettei kotona pärjää kotiavun ja sukulaisten avulla. Nimeomaan hoitoavun ja kyläilyn vuoksi mummoistani on tullut minulle sen verran läheisä, etten missään villeimmissä painajaisissanikaan hylkää heitä yksin jonnekin. : ( Minulla on ihania lapsuusmuistoja mummon kanssa vietetystä ajasta. Haluan tietenkin jatkaa perinnettä! Ihanaa, että ihmiset viitsivät nykypäivänäkin auttaa toisiaan. On kammottavaa kuulla kommentteja, joissa palvotaan yksinään pärjäämistä ja eristäytymistä muusta suvusta. (mikäli suku on asiallista porukkaa, tietenkin ja haluavat auttaa toisiaan)

tarkoittanut tuolla tukea-sanalla. Rahallistako tukea vai tapaamisia, hoitoapua tms.

Rahallisesti avustaminen ei kyllä takaa sitä, että saa lapsistaan seuraa vanhuuteen. Tuttavapiirissäni ne vanmhemmat, jotka ovat eniten rahaa käyttäneet lapsiinsa (mm. asuntohankinnassa avustaminen), valittelevat sitä, kuinka perheelliset lapset eivät käy eivätkä välitä vaikka kuinka kutsutaan. Ja nämä vanhemmat eivät ole vielä edes mitään vanhainkodissa asuvia.

Tärkeämpää on luoda henknen side omiin aikuisiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa. Se takaa sen, että he muistavat sinua hyvällä.

avusta ei kiitetä vaan päinvastoin haukutaan, että väärin autettu. Täälläkin monet miniät valittavat, että anoppi antoi väärän lahjan, toi väärät kukat, istutti väärän pensaan, ei ottanut yökylään ollessaan mahataudissa jne.



Auttaminen on molemminpuolista. Jos ei aikuisista lapsista ole vastavuoroiseen apuun, niin aika äkkiä vanhemmat huomaavat, että apunsa on velvollisuus.



Ja komppaan sitä lähäriä, joka sanoi, että vanhainkodissa on yksin myös auttaneita vanhuksia. Kun lapsilla ei ole mummosta hyötyä, tämän voi unohtaa! Kannattaa panostaa omiin ystäviinsä, ei lapsiinsa.

Kun lapsilla ei ole mummosta hyötyä, tämän voi unohtaa! Kannattaa panostaa omiin ystäviinsä, ei lapsiinsa.

[/quote]

Faktahan tuo on. Olen töissä pienen kunnan pienessä hoitokodissa ja täällä todella hyvin tiedetään, kenen mummo on ostanut lapseille mökin ja lastenlapsille maksanut etelänmatkat. Kun rahat on loppu, loppuu yhteydenpitokin. Sen sijaan eläissään paljon ystäviä hankkineella on kavereita täälläkin.

Eli luoda sellainen yhteys heihin, että he välittävät sinusta ihan ihmisenä ja heidän vanhempanaan.

Siihen ei tarvita penniäkään rahaa. Vain aikaa ja tervettä huolenpitoa.

Näin meidän suvussa.

Faktahan tuo on. Olen töissä pienen kunnan pienessä hoitokodissa ja täällä todella hyvin tiedetään, kenen mummo on ostanut lapseille mökin ja lastenlapsille maksanut etelänmatkat. Kun rahat on loppu, loppuu yhteydenpitokin. Sen sijaan eläissään paljon ystäviä hankkineella on kavereita täälläkin.