Subjektiivinen päivähoito on monen perheen pelastus!

Onko muita, jotka ovat sitä mieltä että on tosi hyvä että päivähoitopaikkaa saa ja voi hakea eikä tarvitse kenellekään perustella MIKSI sitä haluaa lapselleen? Tämähän on tosi hyvä keksintö ja helpotus monelle lapsiperheelle ja eritoten äideille! Ei siinä ole mitään pahaa että vaikkapa kotiäidinkin 3-5 -vuotias menee päiväkotiin muutamaksi päiväksi viikossa leikkimään ja tutustumaan kavereihin. Oppii olemaan ryhmässä ja oppii olemaan ilman äitiä.

Varsinkin vähän isompi lapsi tarvii seuraa ja aktiviteetteja, sen sijaan että päivät pitkät on kotona työttömien ja ehkä masentuneiden vanhempiensa kanssa. Ja hoidossa saa monipuolista ruokaa, eikä pelkkää maksalaatikkoa niinkuin yhden naapurin kersa aikoinaan.

Miksi tämä ei mene perille?



Eikö av-raadin mukaan lapsella ole mitään oikeuttaa ikäiseensä seuraan?

Jos lähistöllä ei ole kerhoja eikä muita lapsia ja seurana on vaikka 2 tai 3 vuotta nuorempi sisarus, niin eikö isommalla pitäisi olla oikeutta päivähoitoon?

Eikö lapselle ole parempi harjoitella ryhmässä toimimista jo ennen esikoulua? Eikö lapselle ole parempi tottua ikäiseensä seuraan ennen kuin menee esikouluun tai kouluun?

työttömille, opiskelijoille yms. Ei tarvitse perustella miksi sitä hoitopaikkaa haluaa. Sitä paitsi lapselle ON tärkeää olla samanikäisten kanssa, ainakin sen jälkeen kun on täyttänyt 3-4 vuotta. Eivätkä kaikki asu alueella jossa pihassa näkisi samanikäisiä.



Mekin asutaan tällaisessa kuntakeskuksessa mutta silti ei tässä lapsillamme mitään kavereita ole:(. Päivisin kotosalla on vain eläkeläisiä, iltaisin en tiedä missä lapset ovat?? Asuvat kai eri paikoissa kaikki joten ei mun lapsilla mitään seuraa olisi jos eivät hoidossa olisi. Tosin oon mä töissäkin, joten pakko niiden hoidossa on olla:))).



Ja kerho??? Meidän seurakunnan kerho on nykyään sellainen ettei siellä ole ketään yli 4-vuotiasta kuulemma. Mikä paikka se sitten olisi 5-vuotiaalle esimerkiksi. Ja mitä 3 h ehtii edes tehdä jos lapsen sinne vie? Ei ehdi edes asioita hoitaa siinä ajassa.

kun kerran on päivähoitoakin...

Eivätkä kaikkien lapset edes leiki kaikkien lasten kanssa. Esim. oma poikani löysi hyvän kaverin vasta 6-vuotiaana eskarista. Kerhosta ei löytänyt kyllä ketään sopivaa, jolla olisi ollut samat intressit. Kerhossa oli yksinkertaisesti liian vähän lapsia ja kaiken lisäksi useimmat olivat nuorempia kuin poikani. Eli poikani oli kerhossa ainut 5-vuotias, muut nuorempia.



Kaduttaa etten laittanut päiväkotiin jo aikaisemmin vaan pidin itsepintaisesti kerhossa "koska päiväkotiinhan ei voi laittaa kun kotona on vauvakin hoidettavana". Kyllähän esikoiseni oli auttamattoman yksinäinen. Asuimme paikassa jossa ei ollut muita lapsia, etäisyydet toisiin perheisiin pitkiä.



Minusta subjektiivisen päivähoidon vastustajat ovat typeryksiä, musta-valkoisia ajattelijoita. Eivät ymmärrä, että jos tämä oikeus poistettaisiin, huononisi taas monen NAISEN asema yhteiskunnassa ja työelämässä.

Niin, täällä meidänkin asuinalueella on paljon lapsia. Tosi paljon.

On meidän lasten ikäisiä, nuorempia ja vanhempia.

Ja kaikki vauvoja ja pieniä taaperoita lukuunottamatta ovat päivähoidossa, sillä vanhemmat ovat töissä. Päivät hoidossa, illat ilmeisesti kotona, kaupoilla tai missä lie, mutta ulkona eivät juurikaan ole.

Voisin toki viedä kerhoon tuon 5-vuotiaan. Leikkikavereina siellä olisi 3-vuotiaita, isompien ryhmää ei tänä vuonna tullut koska lapsia ei ole tarpeeksi. Kovin kiva ratkaisu 5-vuotiaan kannalta?

Vaihtoehtoina siis osa-aikainen päivähoito, kerho 3-vuotiaiden kanssa tai kokoaikainen kotihoito. Eipä ole juurikaan tarvinnut miettiä keksiäkseen lapsen kannalta parhaan vaihtoedon, päiväkoti on ehdottomasti paras vaihtoehto LAPSELLE!

kun kerran on päivähoitoakin...

Missä tällainen alue on? Porvoossa?



Ja kyllä 5-vuotias voi leikkiä 3-vuotiaiden kanssa. Luuletkos että ne päivähoidossa leikkivät tismalleen vain omanikäistensä kanssa?

En ole 10, mutta vaikeaa ymmärtää tuollaista reaktiota.. Omalla keskiluokkaisella omakotialueellamme en muuten tiedä YHTÄÄN pelkästään kotona olevaa 5-vuotiasta. Kaikki ovat vähintään osapäivähoidossa.



Omamme (4 ja 5) ovat päiväkodissa, kylläkin koska me vanhemmat olemme töissä. Jos olisin äitiyslomalla nyt, varmasti olisin pitänyt osapäivähoidossa muutamana päivänä viikossa. Tuttu päiväkoti ja kivat hoitajat + juuri omalle ikäryhmälle suunniteltua toimintaa (vanhemman lapsen ryhmä 4-5 v. ja nuoremman 3-4 v. varten).

Niin, niillä alueilla ei ole kotihoidossa 5-vuotiaita, koska kaikkien vanhemmat väittävät, että kaikki muut 5-vuotiaat ovat päivähoidossa. Estääkö keskiluokkaisuus näkemästä kierrettä??



11

Tietenkin voivathan perheet yksissä tuumin vaikka päättää että pidetään kaikki lapset kotona 24/7, mutta nykytilanteesta tämä on kaukana. Ja nykytilanteesta tässä kai puhutaan eikä mistään sinun ihanteistasi?



13

ei saa puhua halaistua sanaa tilanteen syistä. Selvä.



11

että saisi jotenkin pidettyä kaikki alueen 5-vuotiaat kotona. Kun perheen tilanteet kuitenkin ovat niin erilaisia. Jotkut (useimmat) vanhemmat töissä jne. Harvoinpa on sellaista ideaalitilannetta että just naapurissa sitten sattuu olemaan samanikäinen lapsi kotona äitinsä kanssa, ja äiti äitiyslomalla vauvan kanssa. Sittenpä pitäisi vielä näiden kahden vanhemman lapsen välillä synkatakin, että haluaisivat leikkiä yhdessä!



Päiväkodissahan on se hyvä juttu että on kavereita mistä valita. Ei tarvitse olla sen Pekan kanssa jos ei Pekan kanssa kuitenkaan sovi yhteen tms. vaan voi olla vaikkapa Mikon kanssa.



Miksi jotkut tekee päiväkodista noin kamalia paikkoja kun ne ei sitä ole?

Ehdottomasti paras ratkaisu esikoiselle, jolla hyviä kavereita päiväkodissa .

kun kotona olevat äidit eivät veisi isoja sisaruksia päiväkotiin.



Meillä kaksi kotiäitiä ryhtyi puistotädeiksi, samaten pyöri äiti/lapsi-tapaamiset omin voimin.



Mutta jee, se tosiaan sitten vaatii muutakin kuin sen, että isä kuskaa isommat lapset päiväkotiin kello 7...

että lapset oppivat shoppaamaan ja valikoimaan kavereitaan kuin sipsipusseja???!



Minusta osa lapsen kasvattamista on nimenomaan se, että hänet opetetaan sosiaaliseksi ja siihen, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.



YÖK mikä vanhempi oletkaan. Ei ihme, että päiväkodeissa on ankeaa, jos vanhempien arvomaailma on tuollainen.

ei kerta kaikkiaan synkkaa, eikä sen kummemmin ole mistään "valikoinnista" kyse. Vähän sama juttu kuin aikuisilla - kaikenlaisten ihmisten kanssa on tietenkin tultava toimeen, mutta joidenkin kanssa ei kerta kaikkiaan vaan ystävystytä tai vietetä aikaa enmpää kuin on pakko.

Kaikki muut lapsiperheiden palvelut on karsittu, joten on hyvä että edes jotain on jäljellä. En ymmärrä tuota kerhoista paasausta. Parempi minusta on vanhemman lapsen jatkaa samassa tutussa hoitopaikassa vauvan synnyttyä perheeseen kuin mennä johonkin vieraaseen kerhoon ja yrittää siellä solmia uusia sosiaalisia suhteita samaan aikaan kun kotonakin on meneillään iso muutos. Minusta on suorastaan väärin lasta kohtaan repiä hänet irti tutuista ympyröistä ja tuttujen kavereiden seurasta äidin äitiysloma ajaksi. Sitten taas äitiysloman jälkeen olisi edessä uudelleen sopeutuminen hoitopaikkaan. Tilanne on tietysti vähän eri, jos lapsi ei ennestään ole ollut hoidossa.



Minusta nämä subjektiivisen päivähoidon vastustajat, jotka vetoavat nimenomaan lapsen parhaaseen eivät ymmärrä sitä, että moni lapsi on siellä hoidossa jo ennen vauvan syntymää ja viihtyykin siellä. Eikä se tarkoita sitä, että asiat olisivat huonosti kotona, vaan paremminkin sitä, että lapsen perusturvallisuus on kunnossa. Monella tuntuu olevan sellainen mielikuva, että aamuhämärissä raahataan itkuisia taaperoita päiväkotiin ja jätetään sinne 10 tunniksi, kun äiti ei kestä esikoistaan. Eihän tästä nyt suinkaan ole yleensä kyse.



Oma 5-vuotiaani on päiväkodissa joka päivä (päiväkoti suositteli tätä, jotta rutiinit säilyvät) ja menee sinne mielellään. Jos lapsi tuntuu väsyneeltä kysyn häneltä haluaako mennä päiväkotiin, mutta tähän asti on aina halunnut. Kerran oli ollut riitaa toisten lasten kanssa juuri ennen kuin tulin hakemaan ja silloin lapsi sanoi, ettei halua mennä seuraavan päivänä, mutta mieli oli jo muuttunut siihen mennessä, kun oltiin päästy kotiin. Haen lapsen iltapäivällä, jolloin meille jää hyvin aikaa olla yhdessä. Vauvan syntymän yhteydessä oltiin kaikki pari viikkoa kotona tutustumassa uuteen tulokkaaseen.



Seuraavaksi vedotaan siihen, että päiväkotihoito tulee yhteiskunnalle kalliiksi. No, kaikki maksaa. Minusta se on pieni hinta siitä, että lapset ja perheet voivat paremmin tässä sosiaali- ja terveyspalveluja rajusti karsivassa maassa. Enkä mitenkään vastusta myöskään sitä, että vaihtoehtoisia hoitomuotoja esim. niitä kerhoja on tarjolla. Jokainen valitkoon omalle perheelleen ja omaan elämäntilanteeseensa parhaiten sopivan vaihtoehdon.



Puhumattakaan nyt sitten siitä, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on pakottanut kunnat tarjoamaan riittävästi hoitopaikkoja ennen kaikkea niiden työssä käyvien vanhempien lapsille. Tarveharkintainen paikkojen jako johtaisi paitsi runsaaseen byrokratiaan, joka söisi tästä aiheutuneet säästöt (tätä on selvitetty) ja lisäksi sitten niiden ei-töissäkäyvien vanhempien lasten leimautumiseen. Lisäksi esimerkiksi joku masentunut äiti ei jaksaisi/kehtaisi eistellä terveystietojaan ja taistella lapsensa tarpeellisen hoitopaikan puolesta, joten osa paikkaa tarvitsevista lapsista jäisi tästä syystä ilman. Lienee kaikille päivänselvää, että ryhmäkokoja ei tarveharkintaa käytettäessä suinkaan pienennettäisi (tästähän ei koituisi säästöjä) hoitolasten määrän vähentyessä, vaan jatkettaisiin hoitopaikkojen yhdistämis- ja lakkautuslinjalla.

Oman kokemuksen mukaan myöskään taloyhtiössä, jossa on runsaasti lapsia ei niitä näe ulkona muuta kuin kesäaikaan. Päivisin ovat hoidossa ja iltaisin sisällä.

6, no kai siellä on muita lapsia, kun kerran on päivähoitoakin...

...että päiväkoti kieltäytyy ottamasta lastamme, kun mies opiskelee mutta minä olen kotona masentuneena aloittelemassa intensiivistä psykoterapiaa? =( Kodinhoitajamme lupasi että johtajansa kirjoittaa lapun jossa selvitetään tilanteemme, mutta kauhean nöyryyttävää tälläinen on!!